Jeesus ei ollut eläessään mikään merkittävä, eikä laajasti tunnettu henkilö, eikä millään lailla vaikutusvaltainen, vaan jokseenkin tuntematon Galileassa kiertelevä jyrkän moraalin ja pikaisen maailmanlopun saarnaaja, joka puuttuvan isänsä takia piti Jumalaa isänään ja itseään messiaanisena Jumalan valtakunnan pikaisen tulemisen välikappaleena. Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta ei oltu kiinnostuttu Jeesuksen vähäisen merkityksen takia (Markuksen evankeliumi sivuuttaa Jeesuksen lapsuuden ja nuoruuden kokonaan eikä tiedä mitään Joosefista eikä neitseellisestä sikiämisestä) ja vasta pitemmän ajan kuluttua syntyi kiinnostus tuottaa Jeesuksen syntymä- ja lapsuuskertomuksia sekä sukuluetteloita (niitä tehtiin eri puolilla alkukirkkoa toisistaan tietämättä ja siksi ne ovat niin räikeässä ristiriidassa keskenään).
Tuntematon
jeesus
285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luukas 24:18
Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle:
"Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?"
Joh. 21:25
On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin. luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.
Joh. 12:19
Niin fariseukset sanoivat keskenään: "Te näette, ettette saa mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään".
Kristitytkään eivät hyväksy muiden uskontojen jumalien ja henkiolentojen olemassaoloa, vaikka niidenkin olemassaoloa voitaisiin perustella samalla tavalla.
Kristinuskoa voikin nimittää ”platonismiksi massoille”, kuten Nietzsche aikoinaan sanoi. Ihmisten subjektiivinen tunne, vaisto/intuitio tai toive jonkin ”korkeimman” olemassaolosta ei ole minkäänlainen todiste oletetun olennon olemassa olemiselle missään muualla, kuin uskojansa mielessä. Tuollaiset toiveet ja intuitiot kertovat pikemminkin ihmisen psyykkisistä tarpeista, joille hän koettaa löytää täyttymystä.
Sille päätelmälle, että "Jumala" (jos puhutaan erityisesti kristinuskon Jumalasta) on inhimillisten toiveiden ja tarpeiden heijastuma saadaan merkittävä vihje sen perusteella, että ihmisillä on halu löytää sellainen jumala, jota voi rakastaa ja pelätä aivan kuten ihmisiä voidaan rakastaa ja pelätä. Ihmiset toivovat rakkautta, tukea, turvaa, ymmärtämystä toisiltaan ja samaa he odottavat jumalaltaan (kuinka usein kuuleekaan puhuttavan, että "minun jumalani kyllä ymmärtää minua/sen mitä teen ja hyväksyy sen/antaa anteeksi"). Jumala on samalla tavalla toimiva olento mieleltään, vain sillä erolla että ihmismieleen verrattuna jumalan mieli on täydellinen, ääretön, läsnä jokaisen luona ja ikuinen. Jumalalla on tahtoa, tunteita, odotuksia, ajatuksia, suunnitelmia, jumala rakastaa, vihaa, kostaa, palkitsee, rankaisee, siunaa, auttaa, parantaa ja tuhoaa - miten tämä eroaa ihmismielestä? Jumala on persoona, kuten ihminenkin ja millaiseen jumalaan ihminen uskookin, on jumala sitten älyllisesti kurinalainen tai oikullinen raakalainen, kaikille jumalille on yhteistä, että ne vastaavat kun ihminen kutsuu niitä ja jumalat ovat kiinnostuneita ihmisen asioista (kuten uskova toivoo ja haluaa asiantilan olevan). Uskovat pitävät selviönä, että jumala on juuri heistä ja heidän asioistaan kiinnostunut ja kohtaa heidät suoraan, miten he sen kohtaamisen selittävätkin itselleen (vaikka "Sanassa ja sakramenteissa" jollain näkymättömällä mystisellä tavalla).
http://www.argumentti.fi/jumala_raamattu_kristittyjen_argumentteja/kristityt_jumala_raamattu.php?id=76