Mua on jo pitkään kaihertanut se, että
miehelläni ei ole yhtään ystävää eikä sellaisia
omien sanojensa mukaan muka kaipaakaan.
Leikkii kyllä suht paljon lapsen kanssa, mutta
muuten vapaa-aikaan ei kuulu muuta kuin
tietokoneella pelaamista ja kaljanjuontia.
Itse tykkään käydä ulkona harrastamassa asioita, teatterissa, konserteissa tms. mutta tätä
ei kiinnosta MIKÄÄN.Alkaa sitten kyllä harrastamaan kun lapsi kasvaa isommaksi..hänen
kanssaan..
MUtta kun sillä ei ole MITÄÄN omaa.Vain se tietokone ja virtuaalimaailma.Ei yhtään
"oikeaa" ihmistä sukulaistensa lisäksi, joihin
pitäisi yhteyttä.
Harmittaa ja hävettää joskus, kun itse keksisi
vaikka minne menemistä, mutta kun ei
ihan aina kehtaisi koska toinen ei mene
KOSKAAN mihinkään.(no okei-baariin kyllä..)
Mä en ymmärrä, miksi en ajatellut näitä asioita
jo vuosia sitten..Nyt on liian myöhäistä.. =(
miehelläni ei ole yhtään ystävää eikä sellaisia
omien sanojensa mukaan muka kaipaakaan.
Leikkii kyllä suht paljon lapsen kanssa, mutta
muuten vapaa-aikaan ei kuulu muuta kuin
tietokoneella pelaamista ja kaljanjuontia.
Itse tykkään käydä ulkona harrastamassa asioita, teatterissa, konserteissa tms. mutta tätä
ei kiinnosta MIKÄÄN.Alkaa sitten kyllä harrastamaan kun lapsi kasvaa isommaksi..hänen
kanssaan..
MUtta kun sillä ei ole MITÄÄN omaa.Vain se tietokone ja virtuaalimaailma.Ei yhtään
"oikeaa" ihmistä sukulaistensa lisäksi, joihin
pitäisi yhteyttä.
Harmittaa ja hävettää joskus, kun itse keksisi
vaikka minne menemistä, mutta kun ei
ihan aina kehtaisi koska toinen ei mene
KOSKAAN mihinkään.(no okei-baariin kyllä..)
Mä en ymmärrä, miksi en ajatellut näitä asioita
jo vuosia sitten..Nyt on liian myöhäistä.. =(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kummallista kyllä hänen kaltaisia löytyy, minä
olen hyvin samantyylin eläjä. Viihdyn yksin olen
lienee aina ollut sellainen, sisaruksia ei ole
Joitakin tuttuja tuossa joita moikkaan ja sanan
vaihdan , jos sitä ei voi välttää. Ihmeellistä
on että mulla on puoliso, miten onkaan tarttunut
mukaan . Tenavia ei onneksi ole , jotenkin tuntisin epäsopivaksi vanhempana . Kaikesta huolimatta olen tilanteeseen tyytyväinen . Meitä
on siis muitakin joten olet erään harvinaisen
yksilön läheinen.
Mikset muuten anna miehen olla omissa oloissaan, jos hän kerran viihtyy? Miksi pitää tehdä ongelma siitäkin asiasta? Miksei mikään kelpaa?
Moni nainen olisi onnellinen, jos mies viihtyisi kotona ja leikkisi lapsen kanssa.
meillä oli ennen paljon ystäviä joiden luona kävimme ja he meillä. pikku hiljaa ystävät katosivat. mieheni ei halua lähteä mihinkään. omaan ja lapsen harrastukseen kyllä menee,mutta kyläilemään ei. minä käy ystävieni luona,sukulaisissa jne. miestäni ei kiinnosta. monet riidat siitä käyty,mutta turhaan. mielummin kotona pullo kädessä,kuin kahvikuppi tuttavilla. nykyään en edes viitsi pyytää mukaan,menen lasten kanssa. jos toista ei kiinnosta niin mikäs siinä. kadehdin niitä perheitä jossa käydään yhdessä. minkäs teet!!!!!!
... että meillä minäkään en saa käydä missään, kun mies haluaisi että olen aina kotona. Olen tähän tilanteeseen vuosia sopeutunut, mutten jaksa enää. Joudun stressaamaan jopa siitä, jos en heti tule kaupasta kotiin...mies on sen verran mustasukkainen...kyselee aina, ketä näin jne. Jos tilanteeni muuttuisi nyt sellaiseksi, että voisin mennä omia menoja ja hän todella leikkisi lasten kanssa (eipä ihmeemmin tapahdu) niin olisin TODELLA iloinen!
Miksi suostut siihen, että elämääsi rajoitetaan noin rajusti? Jätät elämäsi elämättä, kun taivut toisen tahtoon. Niitä päiviä ei takaisin saa. Kuuntele tuota tunnettasi, joka kertoo sinulle, että et jaksa enää. Ei sinun pidäkään jaksaa tuollaista. Voimia sinulle!
meni ihan kylmät väreet selässä kun luin tekstisi. Se kuvasi täydellisesti edellistä suhdettani vuosia sitten, tosin lapsia meillä ei ollut.
Mutta juuri esimerkiksi tuo mainitsemasi kauppareissu, niin ihan sama juttu oli meillä. kenet näin? kenen kanssa juttelin? Miksi oli niin kauan (vaikka en todellakaan uskaltanut jäädä mihinkään kupeksimaan)? Mustasukkaisuus oli ihan järkyttävän suurta.
Onneksi tajusin ajoissa lähteä suhteesta. Mies olisi halunnut lapsia, minä en hänen kanssaan. Jälkeenpäin tuli mieleen että halusi lapsia jotta olisi voinut sitten hallita minua niiden kautta ja ei oltais koskaan päästy lopullisesti eroon toisistamme vaikkakin virallisesti tietytsti kyllä.
Meillä oli koira (minun koira) sitäkään hän ei edes viitsinyt ikinä lenkittää vaikka pyysin, mutta minä sitten taas usein oli "liian kauan" lenkillä, olinhan voinut siellä jutella vaikka jonkun kanssa......
Nyt minulla on ihana mies ja kolme pientä lasta ja edelleen se sama koira. Mies ei vahdi kelloa kuinka pitkään kauppareissuni tms kestää. Voin rauhassa poiketa vaikka kahville jos siltä tuntuu ja siltikin kotona on leppoisa tunnelma kun palaan. Kavereita saan tavata ja kaikkea tällaista normaalia.............
Sulla jää elämää elämättä, jos miehesi on oikeasti tuollainen niin lähde suhteesta. Parempia miehiä on maailma puolillaan!!!!