Olen 18-vuotias ja en asu enää kotona opiskelujeni takia. Äitini tuli päivällä käymään toiselta paikkakunnalta luonani, koska olihan äitienpäivä. Kaikki meni aluksi ihan hyvin, mutta lopulta tuli puheeksi kesätyöni.
Olin hakenut noin kymmeneen kesätyöpaikkaan maaliskuun aikana. Kaikki hakemukset olin kirjoittanut huolella, osassa oli kuvanikin mukana. En kuitenkaan saanut yhtäkään paikkaa ja äitini suuttui siitä. Hänen mukaansa on liikaa vaadittu, jos minimipalkkaehtoni on 5 euroa/h ja minun pitäisi ottaa mikä vain työ, en saisi valikoida oman kiinnostukseni mukaan.
Tämä on ensimmäinen kesä moneen vuoteen, kun jään ilman kesätyötä ja äiti on kirjaimellisesti raivona ja pettynyt minuun. Olen ollut kolmena vuonna kesätöissä, jossa tuntipalkkani on ollut 3-3,50 euroa ja olen ollut 6-8 tuntia joka päivä töissä. Ei sillä paljoa rikastu. Koska olen jo 18, niin haluaisin vähän vastuullisempaa ja parempi palkkaisempaa työtä, vaikkei minulla olekaan vielä koulutusta mihinkään.
Tuli siis aikamoinen riita kesätyöasioista. Äiti sanoi, että koska en saa kesällä opintotukeakaan ja koska minulla ei ole töitä, niin hän ei avusta minua yhtään. Leivoin äidille mustikkapiirakankin, mutta sekään ei enää kelvannut. Lahjankin se jätti tänne. Viimeiset sanat olivat suunnilleen: "Minä en ole enää sinun äitisi."
Jäi siis aika hyvä fiilis äitienpäivästä. Viimeiset pari tuntia äidin lähdön jälkeen olen vain itkenyt. Äiti aina vertaa minua kavereihini, jotka ovat hänen mielestään niiiiin ihania verrattuna minuun. Heille kelpaa kaikki työ, he saavat töitä, he ovat kohteliaita ja kilttejä, nöyriä ja kuuntelevaisia, oikeita unelmalapsia siis! Minä olen äitini suurin virhe ja hän on kaikilla tavoin pettynyt minuun.
Olin hakenut noin kymmeneen kesätyöpaikkaan maaliskuun aikana. Kaikki hakemukset olin kirjoittanut huolella, osassa oli kuvanikin mukana. En kuitenkaan saanut yhtäkään paikkaa ja äitini suuttui siitä. Hänen mukaansa on liikaa vaadittu, jos minimipalkkaehtoni on 5 euroa/h ja minun pitäisi ottaa mikä vain työ, en saisi valikoida oman kiinnostukseni mukaan.
Tämä on ensimmäinen kesä moneen vuoteen, kun jään ilman kesätyötä ja äiti on kirjaimellisesti raivona ja pettynyt minuun. Olen ollut kolmena vuonna kesätöissä, jossa tuntipalkkani on ollut 3-3,50 euroa ja olen ollut 6-8 tuntia joka päivä töissä. Ei sillä paljoa rikastu. Koska olen jo 18, niin haluaisin vähän vastuullisempaa ja parempi palkkaisempaa työtä, vaikkei minulla olekaan vielä koulutusta mihinkään.
Tuli siis aikamoinen riita kesätyöasioista. Äiti sanoi, että koska en saa kesällä opintotukeakaan ja koska minulla ei ole töitä, niin hän ei avusta minua yhtään. Leivoin äidille mustikkapiirakankin, mutta sekään ei enää kelvannut. Lahjankin se jätti tänne. Viimeiset sanat olivat suunnilleen: "Minä en ole enää sinun äitisi."
Jäi siis aika hyvä fiilis äitienpäivästä. Viimeiset pari tuntia äidin lähdön jälkeen olen vain itkenyt. Äiti aina vertaa minua kavereihini, jotka ovat hänen mielestään niiiiin ihania verrattuna minuun. Heille kelpaa kaikki työ, he saavat töitä, he ovat kohteliaita ja kilttejä, nöyriä ja kuuntelevaisia, oikeita unelmalapsia siis! Minä olen äitini suurin virhe ja hän on kaikilla tavoin pettynyt minuun.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miten ajattelemattomasti äitisi käyttäytyikään! Minusta pahin virhe, mitä äiti voi tehdä on sanoutua irti äitiydestä ja noin mitättömästä syystä! Hän ei nyt ymmärrä sinua ollenkaan ja hänen on kasvettava siihen tosiasiaan että sinä olet aikuinen ihminen ja päätät omista asioistasi. Minun oma äitini aikoinaan kielsi myös olevansa minun äitini,olin n.18 v. eikä hyväksynyt minun käytöstäni, poikaystävääni ym. Muutin ihan eri puolelle Suomea. Kaksi vuotta meni, enkä pitänyt äitiini mitään yhteyttä. Myöhemmin kun äiti sai kuulla että ihan hyvin olin pärjännyt elämässä, hän pikkuhiljaa rupesi ottamaan kontaktia ja pyysi lopulta minulta anteeksi. Vaikeaa oli antaa anteeksi, niin syvästi äiti oli minua loukannut. Nykyisin meillä on hyvät välit. Ymmärrän nyt, kun itsekin olen äiti, miten vaikeaa varmasti on antaa lapsensa itsenäistyä ja irrottautua. Silti minun on opittava uskaltaa luottaa lapseeni ja antaa hänen vaikka tehdä virheitäkin ja käydä "kantapään kautta-koulujakin". Se, että äitisi sanoi noin, on hänen kypsymättömyyttään siihen että sinä aikuistut.Se on äidille kipeämpää kuin uskoisitkaan, mutta silti hän ei noin saa sanoa. Ryhdistäydy ja elä omaa elämääsi ja anna äidillesi aikaa miettiä asioita, ehkä hän lopulta tajuaa...
Hei,
olipas huono tunnelma äitienpäivänä! Eihän se ole sinun syysi, jos töitä ei löydy. Moni muukin jää ilman töitä, vaikka olisi ammattitaitoakin jo takana yms. Eihän kyse ole kuin yhdestä kesästä, joka kestää muutaman kuukauden...Harmi, että äidilläsi oli tämmöinen asenne. Ainahan voisit mennä kotiisi vaikka häntä auttamaan - kas, kun hän ei tämmöistä hoksannut! Nyt ei varmasti enää edes huvita tämmöinen vaihtoehto...Mutta pärjäät kesän kyllä, menet heti kesäkuun alusta käymään sosiaalitoimistossa ja teet toimeentulotukihakemuksen ja keskustelet siellä toimeentulostasi kesän ajan. Tsemppiä sinulle!
lukea, että jonkun muunkin äiti on yhtä lyhytpinnainen ja lapsellinen. Tuo teksti olisi voinut hyvin olla kirjoittamani... Kokemuksesta sanon, että äiti kyllä leppyy kun olet pitämättä vähän aikaa yhteyttä ja annat äidillesi aikaa mettiä asioita. Tällä osoitat, miten paljon äitisi sanat loukkaavat sinua.
Voimia!