Siis ihmisen aivothan ovat sellaiset että jos niihin junttaantuu esim. katkeruus siitä, että on potkittu pois seurakunnasta, se on niin kova trauma väärintekijälle, että hänestä tulee vain sanalla sanottuna LUOPIO. Hänestä ei ole enää muuhun, eikä hän kelpaa enää mihinkään. Ainoastaan nöyrä ihminen pääsee siitä yli. Sika palaa omalle oksnnukselleen. Ulkopuolella olevat koirat räksyttävät jne...
luopsit
111
20706
0Äänestä
Vastaukset 20
Vanhimmat
ole katkeria, vaan siitä ettei ole tajunneet ennen lähtä tai yleensä liittyä lahkoon, se voi aiheuttaa katkeruutta ansaitusti, kun vuosia on mennyt elämää turhaan.
En ole koskaan ollut jt, mutta olen tullut siihen johtopäätökseen, että liikkeen perustaja (Russell), jos kukaan on ollut LUOPIO, kun irtaantui adventisteista ja perusti ei-kristillisen Vartiotorniseuran. Näin ollen liikeessä vielä mukana olevat ovat varsinaisia LUOPIOITA ja ne jotka siitä ovat irtaantuneet ovat omilla aivoilla ajattelevia kansalaisia.
"Sika palaa omalle oksnnukselleen."
Siksipä ei seurakuntaan teekään mieli.
Lahkolaiset ovat katkeria niille jotka ovat saaneet voiman ja rohkeuden jättää eksytys ja nimittelevät siksi heitä luopioiksi ja keksivät heistä ties millaisia valheita.
Hei kysy Neitoni nimimerkiltä onko erotettu luopio..?
>Olen itse eronnutja tietty katkeruus hukkaan heitetyistä vuosista teko ystävien seurassa.
> On todella helpottunut olo kun ei ole enää Vt seuran kahleita.
>Tunnen yhden erittäin katkeran erotetun, johtuen, että oma ryyppy kaveri oli yhtenä kolmesta komitean jäsenestä erottamassa häntä...??
>Muista erottaa nöyrä ja nöyristellä toisistaan!!!
>
On luonnollista voida pahoin käsittäessään eksyneensä. Kyllähän lapsikin itkee ja tappelee kun perustarpeita ei ole tyydytetty. Erotettujen olisikin viisasta ponnistella takaisin tyydyttävän hengellisen elämän pariin.
On luonnollista voida pahoin käsittäessään eksyneensä. Kyllähän lapsikin itkee ja tappelee kun perustarpeita ei ole tyydytetty. Erotettujen olisikin viisasta ponnistella takaisin tyydyttävän hengellisen elämän pariin.
No niin hei sullekin, ilmoittaudun täältä hyvinvoivana. Elämä on kunnossa ja kanssanne on hauska keskustella. Sisarillani, jotka jäivät, ei mene yhtä hyvin...
Minut erotettiin muutama vuosi sitten ja nyt elän elämäni parasta aikaa. Talous on kunnossa ja rakastava vaimo kainalossa. Viina ja muut riippuvuudet jäivät lahkon kanssa samoihin aikoihin.
Tämän viikon teemanani on se, miten saisin lihallisen siskoni (jt) raitistumaan edes sen verran ettei hän menettäisi lastansa. Sosiaalitoimistoon pitäisi tehdä ilmoitus jotta kävisivät katsomassa voiko lapsi elää moisessa juoppotalossa. Minun itseni on vaikea siskolle puhua koska hän ei puhu minulle luopiolle ollenkaan.
Kyllä minä olen onnellinen että pääsin irti lahkosta ja opin millaista on elää niin kuin normaalit terveet ihmiset.
No toivotaan, että teillä menee hyvin. Jossakin vaiheessa elämää tulee ongelmia ja silloin täytyisi olla jotain johon luottaa. Mutta ei siinä, en halua provosoida.
Onhan toki mihin luottaa, nimittäin Jumala viime kädessä. Luotan ja uskon hyvään myös ihmisissä... Ei ongelmia pidä pelätä. Ne ovat osa elämää ja opettavat aina jotain. Musta on vain hyvä että käy kasvukriisinsä läpi silmästä silmään.
>>Sika palaa omalle oksnnukselleen.
Siksipä meidän syntymästä saakka jehovantodistajuuteen kasvatettujen ei ole tervettä haikailla jehovantodistajuuden perään. Toteuttaisimme muuten tuota käyttämääsi kuvausta.
Jos nyt tähän katkeruuteen puuttuisin sen verran, niin ainakin oma vilpitön tarkoitukseni on auttaa teitä jehovantodistajia havahtumaan todellisuuteen, ettei jehovantodistajuus ole kuin lahko lahkojen joukossa ja että se kohtelee ihmisiä epäinhimillisesti.
Kun nyt täytyy sanoa, että menee paremmin kuin jos ajattelisin ahtaasti. Aika jt-nuorena oli jälkeenpäin ajatellen "vapaaehtoisesti halukkaana" kammottavaa eikä tiennyt oikeasta elämästä mitään. Hassua että käytät noin voimakkaita ilmaisuja!
molempaa elämää,sekä JT et ny pois sieltä.
Tämä nykyinen elämä ei tosiaan oo parasta aikaani
muuta ku sen suhteen et suraan lasteni kasvua,miten hienoja ihmisiä niistä on tullu.
Ihmisellä on semmonen harhaluulo,et jos saa tehä ihan aina ku itteä huvittaa,johan onni ja taivas aukes.Se ei oo niin.Me tarvitaan ohjeita elämään ja jotain vatupassia mikä näyttää suuntaa ja se tulee raamatusta.Muuten elämä on melkoista kohellusta monella
>>Me tarvitaan ohjeita elämään ja jotain vatupassia mikä näyttää suuntaa ja se tulee raamatusta.Muuten elämä on melkoista kohellusta monella
Jos te koette tarvitsevanne ohjeita elämäänne ettei siitä tule "kohellusta", niin tarkoittaako se että kaikki tarvitsevat niitä? Mitä mieltä olet, jos jotkut osaavat elää ihmisiksi ilman raamattua ja uskontoa, onko kyse mielestäsi 'hyvästä' ihmisestä, vai jumalattomasta?
"Ihmisellä on semmonen harhaluulo,et jos saa tehä ihan aina ku itteä huvittaa,johan onni ja taivas aukes."
Mistä vedät tuon "miten itseä huvittaa" -ajattelun?
Ei missään voi elää vain itselleen, ellei sitten ole psykopaatti.
Harvapa sitä haluaa elää erakkona. Normaalin mielenterveyden omaava ihminen ottaa huomioon puolisonsa, perheensä, lapsensa, sukulaisensa, ystävät, työkaverit... Vuorovaikutus on, sikäli kuin sen itse ymmärrän, antamista ja saamista.
En haaveile eläväni kuin pellossa, päinvastoin. Teen suhteellisen paljon töitä, opiskelen täysipäiväisesti, olen ukkoni kainalossa, tapaan ystäviä, seuraan kulttuuria... Ja siitä olen onnellinen, että saan monia asioita aikaiseksi. Itsekuria löytyy.
Ajatuksena tuo "miten itseä huvittaa" oli todellakin aika yksinkertaistava ja kaukana elämästä. Ilman jt-sääntöjä ei merkitse ilman sääntöjä, vaan usein paljon moraalisempia ja vastuullisempia sääntöjä, joissa yksilö vastaa myös itsestään!
välttämättä kummastakaan.Se vain on niin et ihminen ettii elämälleen tarkotusta,koska meillä on semmoset aivot,toisin ku eläimillä.
Asioita pohtii,yleensä kaikki,ei riitä pelkkä raha,avioliitto,ystävät toki kantaa pitkälle.
Eläimet syö,juo ja parittelee ku aika on.
Sen Jehova teki,et me ollaan älyllisesti aattelevia ja sitä pittää käyttää,omaa aivokapasiteettia
kommenttia miten elämä on iloista ku ei oo enää JT.
Tiiän hirveesti ihmisiä jotka ei tosiaan oo JT:a ja elämä soljuu tasaiseen tahtiin työn,perheen,lasten ja harrastusten merkeis,mut jostain syystä löytyy paljo tyytymättömyytä,alakuloa,ei oo ku hetkittäistä iloa ja sit on ihmisiä,joilla elämä on tasapainoista ja rikasta.Ihmisellä on hengellisyyden kaipuu,myönsi tai ei ja tähän materian massaan sen moni hukuttaa
"Ihmisellä on hengellisyyden kaipuu,myönsi tai ei ja tähän materian massaan sen moni hukuttaa"
Sinä se jaksat lappaa noita stereotypioita. Kaikki on aina joko-tai tai musta-valko, ei elävää elämää ja kaikkia sävyjä.
Eipä tässä nyt materiaa näy, mihin hukkuisin. Asuntolaina on maksettu, eletään mukavasti, mutta kaupat ei kiinnosta. Kesämökki olisi kiva, jos sopiva löytyy, kun tykkään kuoputtaa multaa. Muuten rahat makaa tilillä, kun en tykkää hakea että löytäisin jotain mistä tykkään, elikkä jotain aitoa... Materia, jota nyt parjaat, mulle tärkeintä on tee, jota juon litran päivässä. On totta, että en halua elää ilman teetä. Hirveä materialisti siis ;) Aina olen ollut tyyppiä joka "elää pelkästä hengestä" ja tuo on kodin perintöä, ei-jt.
92% kokee olevansa onnellisia tai erittäin onnellisia.
Tätä jeppuonnellisuutta voi tarvita tuo 8%, joihin nykyinen "hyvinvointivaltio" ei enää tunne halua ulottua.
No, on sitä siinäkin sarkaa.
Jos kaikki nuo onnettomat saatte riveihinne, tulee jeppu-uskonnosta jo kohtuullisen runsasjäseninen.