Rakas päiväkirja
En koskaan uskonut,
että ero voisi tehdä näin kipeää.
En ymmärrä kuinka jaksan yrittää
ja mikä minut pitää käynnissä?
Luulin jo selvineeni,
mutta ei.
Painajaiset palasivat pahempina
kuin koskaan, 9 kuuakutta on kulunut,
kun kaikki alkoi ja porukka sanoi,
että voi mennä surressa kaksikin vuotta. Ajattelin ,että selviän kolmella kuukaudella,
en selvinnyt. Nyt kun katson aikaa
jälkeen päin, voi kaksikin vuotta
olla aika moista optimismista.
Täydellisen vastakappaleen löytäminen
on vaikeaa,
kun ei voi unohtaa entistä.
Olo on kuin olisi elävä ja kuollut
loppuukohan tämä koskaan? Vai ei?
Ai, että kun olis taas edes
yks yö, että en itkis ja ikävöis
exääni. Täytyy tämän kaiken jälkeen
todeta, että luottamuksen
taksisin saaminen niin elämään
kuin vastakkaiseen sukupuoleen,
tulee olemaan vaikeaa.
Putosin liian korkialta ja liian
kovaa.
Sitä mää vaan mietin,
että mahtaako exääni sattua yhtä
paljon, ja jos sattuu,
miksei hän tee asialle mitään? Esim:soita tms...
Ehkäpä en voi ymmärtää ex:ääni koskaan,
mutta kaippa elämä joskus järjästää asiat. Ex:ääni en saa takaisin,
mutta ehkä jotain muuta?
Kommentoikaa te sydänsuruistanne
toipuneet, että kuinka paljon vie ja kannattaako ex:ää haluta takasin.
Onko niinkään kelekkään käynyt?
toipuuko tästä?
En koskaan uskonut,
että ero voisi tehdä näin kipeää.
En ymmärrä kuinka jaksan yrittää
ja mikä minut pitää käynnissä?
Luulin jo selvineeni,
mutta ei.
Painajaiset palasivat pahempina
kuin koskaan, 9 kuuakutta on kulunut,
kun kaikki alkoi ja porukka sanoi,
että voi mennä surressa kaksikin vuotta. Ajattelin ,että selviän kolmella kuukaudella,
en selvinnyt. Nyt kun katson aikaa
jälkeen päin, voi kaksikin vuotta
olla aika moista optimismista.
Täydellisen vastakappaleen löytäminen
on vaikeaa,
kun ei voi unohtaa entistä.
Olo on kuin olisi elävä ja kuollut
loppuukohan tämä koskaan? Vai ei?
Ai, että kun olis taas edes
yks yö, että en itkis ja ikävöis
exääni. Täytyy tämän kaiken jälkeen
todeta, että luottamuksen
taksisin saaminen niin elämään
kuin vastakkaiseen sukupuoleen,
tulee olemaan vaikeaa.
Putosin liian korkialta ja liian
kovaa.
Sitä mää vaan mietin,
että mahtaako exääni sattua yhtä
paljon, ja jos sattuu,
miksei hän tee asialle mitään? Esim:soita tms...
Ehkäpä en voi ymmärtää ex:ääni koskaan,
mutta kaippa elämä joskus järjästää asiat. Ex:ääni en saa takaisin,
mutta ehkä jotain muuta?
Kommentoikaa te sydänsuruistanne
toipuneet, että kuinka paljon vie ja kannattaako ex:ää haluta takasin.
Onko niinkään kelekkään käynyt?
toipuuko tästä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuskinpa se sinun exäsi uskaltaa soittaa jos olet vaikka kieltänyt sen häneltä aiemmin, niin tuskinpa, epäilen? Sitä saa mitä tilaa.Nii-in.
Toipuessa voi mennä vaikka loppuelämä tai sen yrityksessä. Siksi kylläkin kantsis itse vaikka yrittää ottaa yhteyttä, niin mää tekisin jos sinä oisin. Esim. peperinen kirje oikeeseen osoitteeseen ois hyvä. Tai puhelinsoitto lankapuhelimeen. Kehotan sinnuu vahavsti ITSE ottamaan yhteyden, itse kun tekee niin ei voi sitten muita syyttää omista toilailuistaan.Teehän jottain.
Hmm...paha sanua,
ei sitä tiedä, voi olla ettei
uskalakkaan, mutta tosin en uskalla
minäkään kun
sanoi sellattis kuin sanoi.
Itteasiassa mie en oo kieltänyt
soittamasta, vaan hän lupas tappaa mut
jos otan yhteyttä tai jotain sellasta,
meni kutakuinkin näin, että
"vittu annna olla, mää nussin
nyt muita miehii tääl" tai jotain,
en muista oikein tarkkaan "tapa ittes" tms...
Kiitti toi ei piristänyt,
mutta oli ainakin realistista.
Toivotaan nyt,
ettei vie loppuelämää.
Jos mie vielä kerran otan yhteyttä,
niin musta tuntuu,
että se toteuttaa sen uhkauksensa =)
Mie oon koittanut,
en kyllä vähään aikaan,
mutta silti.
Ei mussa taida enään olla niin
paljon miestä.
Tosin kuolee tässä kuitenkin,
toudella paha sanua.
Hmm...jos sillä onkin sit uus mies,
ja lähetän kirjeen,
niin sit se menettää hermot
jos pilaan sen suhteen sillä kirjeellä =/
Hyviä neuvoja kultapieni, mutta musta
tuntuu, että noin ei kannata.
Mie voisin muuten soittaa lankaan,
mutta musta se on yhtä salakavalaa
kuin kaikki muukin.
Jos sieltä vastaa uusmies,
tai jos sitä ei kiinnostkkaan,
niin se saa entistä kamalamman hepulin.
Mie niin mielusti tekisin,
mutta musta tuntuu,
että hän saa toudella sen
vipulin ja sit on oksat pois.
Mutta joo, täytyy nyt kattua
mitä keksii,
kiitos nyt kuitenkin =)
T
Mitenkä sinä tuollaista edes kaipaat jos noin on todella sinulle sanonnu? Ei sitä nyt henkeään kannata menettää.Onko nimesi sattumoisin Tommi?
Luoja yksin tietää, miksi kaipaan tollasta tyyppiä joka on sanonut noin.
En tiedä!!
Noin se todella sanos,
ja paljon muuta sanos vielä munkin sanoneen, sellasta mitä ei koskaan tulis mun suusta.
En mie tiedä beibe,
miksi kaipaan!
Mie vaan...On niin kauhia ikävä,
sitä ja meitin pikkusta..Tai hänen pikkusta
paha selittää...
Et nää ymmärrä kun, en miekään.
En mie usko sielunkumppanuuteen,
tai en uskonut enne häntä,
mutta kun hÄn oli skitsofreniaa
lukuunottamatta täydellinen!!
Voi beibe, mie koitan täysillä
nää et tiedä kuinka paljon mie
yritän olla menettämättä henkeäni =/
Mutta joo, ei oo Tommi nimeni,
mutta muutaman kirjaimen kuin muutat
niin jo on nimi oikia.
T
Älä jää paikalleen ruikuttamaan, eteenpäin vain!
Tuhlasin aikanaan liikaa aikaa ex:n ikävöimiseen, mutta päätin selvitä, ja niin tein, niin voit tehdä sinäkin! =)
Toivotaan, että onnistun
ja ex:ästä ei jää muistoakaan.
Musta vaan tuntuu,
että tää vie aikaa =(