Loma on loppumaisillaan ja taas päästään "runttaamaan".
Olen erään suuren suomalaisen firman palveluksessa, joka suorittaa enimmäkseen ulkomaille raskaskone asennuksia.
Kun saavumme jollekkin paikkakunnalle, olemme koko rakentamisen ajan tuon paikkakunnan kunkkuja.
Poliisi katsoo parhaaksi liittoutua meidän kanssamme.
Pormestari on käytännössä meidän juoksupoika.
Virastobyrokratia on vain riekaleiksi revitty paperi.
Esteitä tiellämme ei ole. Jos sellaisia ilmenee, emme suinkaan mene yli tai ali, vaan suoraan tosta noin vain läpi (Luulen, että kaikki suuret keksinnöt ja saavutukset perustuvat inhimillisten rajojen rikkomiseen).
Viikonloppuisin tasa-arvon vuoksi lentävät kapakan ikkunan läpi turkkilaiset ja tanskalaiset, niin miehet kuin naisetkin.
Itse työmaalla onkin sitten sellainen helvetti, että tavallinen virastoihminen joutuisi psykoosiin jos sen kokisi. Viiskyt metriset nosturit roikottavat yli satatonnisia palkkeja ja moduuleja joita yritetään karmean kirskunnan, kitinän ja paukkeen saattelemana ohjata oikeisiin kohteisiin. Joka puolella sinkoilee hitsauskipinöitä, irronneita metallikappaleita ja muuta materiaalia. Miehet karjuvat toisilleen ohjeita.
Jos joku musertuu palkin alle niin lyhyt soitto vain viranomaisille: "Tulkaa hakemaan ruumis pois"! Ja heti perään soitto pääkonttoriin: "Lähettäkää uusi mies tilalle"!
Joudun olemaan usein pahassa välikädessä työnantajan ja asentajien välissä. Osaksi vastaan miesten turvallisuudesta ja osaksi myös koko projektista. Olen nähnyt paljon tapaturmia ja muita epäterveellisistä olosuhteista johtuvia sairauksia. Kunnioitan noita miehiä, jotka antavat henkensä hyvinvointimme vuoksi. Monet kuvittelevat, että kaikki on noussut kuin sienet sateella, mutta todellisuudessa me "tanssimme hautojen yllä". Noilla miehillä ei ole kykyä ilmaista itseään ja vaikka olisikin, he tuntisivat itsensä liian arvottomiksi ilmaisemaan itseään. Monet heistä, rakennettuaan ensin hyödyllisen sillan, päätyvät lopuksi tuon sillan alle (hyvä on siis feministinkin sipsutella tuota siltaa pitkin).
Teille, joilla on aikaa keskustella pikkuasioista, sanoisin vain, että pyrkikää olemaan kaikessa oikeudenmukaisia ja ottamaan huomioon kaikki ihmiset riippumatta siitä, näettekö heissä itsenne kuvan tai ei.
Kaikki on suhteellista. Minun paratiisini on rähjäinen ja siivoamaton hotellihuone, jonka petaamattomalle sängylle heittäydyn vaatteet päälläni ja rukoilen, että saisin jäädä siihen lepäämään ikuisesti. Mutta taas soi puhelin...jossain on vuoto...!
Olen erään suuren suomalaisen firman palveluksessa, joka suorittaa enimmäkseen ulkomaille raskaskone asennuksia.
Kun saavumme jollekkin paikkakunnalle, olemme koko rakentamisen ajan tuon paikkakunnan kunkkuja.
Poliisi katsoo parhaaksi liittoutua meidän kanssamme.
Pormestari on käytännössä meidän juoksupoika.
Virastobyrokratia on vain riekaleiksi revitty paperi.
Esteitä tiellämme ei ole. Jos sellaisia ilmenee, emme suinkaan mene yli tai ali, vaan suoraan tosta noin vain läpi (Luulen, että kaikki suuret keksinnöt ja saavutukset perustuvat inhimillisten rajojen rikkomiseen).
Viikonloppuisin tasa-arvon vuoksi lentävät kapakan ikkunan läpi turkkilaiset ja tanskalaiset, niin miehet kuin naisetkin.
Itse työmaalla onkin sitten sellainen helvetti, että tavallinen virastoihminen joutuisi psykoosiin jos sen kokisi. Viiskyt metriset nosturit roikottavat yli satatonnisia palkkeja ja moduuleja joita yritetään karmean kirskunnan, kitinän ja paukkeen saattelemana ohjata oikeisiin kohteisiin. Joka puolella sinkoilee hitsauskipinöitä, irronneita metallikappaleita ja muuta materiaalia. Miehet karjuvat toisilleen ohjeita.
Jos joku musertuu palkin alle niin lyhyt soitto vain viranomaisille: "Tulkaa hakemaan ruumis pois"! Ja heti perään soitto pääkonttoriin: "Lähettäkää uusi mies tilalle"!
Joudun olemaan usein pahassa välikädessä työnantajan ja asentajien välissä. Osaksi vastaan miesten turvallisuudesta ja osaksi myös koko projektista. Olen nähnyt paljon tapaturmia ja muita epäterveellisistä olosuhteista johtuvia sairauksia. Kunnioitan noita miehiä, jotka antavat henkensä hyvinvointimme vuoksi. Monet kuvittelevat, että kaikki on noussut kuin sienet sateella, mutta todellisuudessa me "tanssimme hautojen yllä". Noilla miehillä ei ole kykyä ilmaista itseään ja vaikka olisikin, he tuntisivat itsensä liian arvottomiksi ilmaisemaan itseään. Monet heistä, rakennettuaan ensin hyödyllisen sillan, päätyvät lopuksi tuon sillan alle (hyvä on siis feministinkin sipsutella tuota siltaa pitkin).
Teille, joilla on aikaa keskustella pikkuasioista, sanoisin vain, että pyrkikää olemaan kaikessa oikeudenmukaisia ja ottamaan huomioon kaikki ihmiset riippumatta siitä, näettekö heissä itsenne kuvan tai ei.
Kaikki on suhteellista. Minun paratiisini on rähjäinen ja siivoamaton hotellihuone, jonka petaamattomalle sängylle heittäydyn vaatteet päälläni ja rukoilen, että saisin jäädä siihen lepäämään ikuisesti. Mutta taas soi puhelin...jossain on vuoto...!
Vastaukset 14
Vanhimmat
kun näet uhkaavan tilanteen ja joku on vaarassa jäädä palkin alle,tee miehen työ: pelasta työläinen ja heittäydy itse sinne .
Kyllä se onnistuu ihan niinkuin elokuvissakin.
Saat varmaan kuolemasi jälkeen urhoollisuusmitalin...
..tarkoitus taisi olla lähinnä itsekorostus ja kehuskelu, näissähän olet kunnostautunut aiemminkin. Äsken rakentamasi silta ainakin oli kovin hutera: aasinsilta.
..tuon ammattialan rakenteissa on vikaa, ja sen arvot ovat vinksallaan - se ei tue naisen eikä miehen tasa-arvoa.
Perustampa runttaus-alan yrityksen ja todistan noille ajastaan jälkeenjääneille machoille, että naisjohtoinen ja arvoista kiinni pitävä yritys on sitten ylivoimainen tällä alueella...
On helppo vähätellä sinun kokemustasi, jonka kuitenkin tiedän olevan totta (sukuni miehiä on ollut "runttaus"-alalla keikkahommissa).
Kunnon feministi ei tyytyisi louskuttamaan sinulle leukojaan, vaan osoittaisi, että feministisellä otteella tuonkin ammattialan epäkohdat tulisivat korjatuiksi.
Nyt nämä kaksi vain tyytyivät leukojen louskutukseen - kuten osa naisasianaisista tuntuu tyytyvän. Se on niin helppoa.
en ole myöskään koskaan sanonut olevani feministi.
...ihan todella. En tarkoittanut loukata. Tulee näköjään kategoroitua ihmisiä liiaksi.
Pitäisikö mielestäsi Collin kuvaaman ammattialan rakenteet jättää silleen, vai tuoda vähän naisnäkökulmaa tai muuten vain muunlaisia arvoja kehiin?
Jos, niin miten?
(Ellei tätä mietitä ja tehdä, meillä on ain Colli ja co. kertomassa, että näin tosi miehet tekevät runttaushommia). Ja kaltaisesi naiset sanomassa Collille, että hän vain itsekorostaa...
Käväisin välillä poimimassa puolikypsiä puolukoita läheisestä metsiköstä ja luin palattuani sitten tekstini uudelleen. Pienen irtioton jälkeen se todellakin vaikutti vähän "itsetehostuneelta" ja liioitellulta. Mutta sanottu mikä sanottu.
Noissa keikkahommissakin korostetaan työturvallisuutta yli kaiken ja vasta sen jälkeen tulee aikataulussa ja budjetissa pysyminen.
Työturvallisuus ei kuitenkaan kata ihmisen inhimillistä varomattomuutta varsinkaan silloin, jos päällimmäinen ajatus on tehokkuus.
Porukan jäsenet provosoivat toisiaan tehokkuuteen ja kaikki pyrkivät omalta kohdaltaan näyttämään ammattitaitonsa. Varsinkin silloin kun olosuhteet ovat kurjat, nousee esille sankaruuden tavoittelu ja sitäkautta runttaaminen. Ulkopuoliset toimintamallit heitetään silloin romukoppaan ja joku feministinen "epäkohta-ajattelu" tuntuu lähinnä irvokkaalta.
Keikkahommissa on kertakaikkiaan omat lakinsa, joista voidaan luistaa vain jos kaikki rakennettaisiin tyroksista!
Teräksinen ala vaatii myös teräksistä luonnetta ja onhan selvää, että silloin joudutaan tinkimään pehmeydestä. Yksioikoinen ajatus, mutta niin vain se on.
No, onhan noita feministisieluja vieraillut meidänkin työmailla. Silloin olen istahtanut satatonnisen teräspalkin päälle ja ottanut kasvoilleni niin itseoikeutetun karismaattisen ilmeen, että tuolta leukojen louskuttajalta rupesi hampaat kalisemaan!
No nyt ei näköjään viestit mene edes runttaamalla läpi!
Tuon kirjoituksen yhteys palstan aiheeseen oli kirjoitetun tekstin puitteissa sangen löyhä ja keinotekoinen. Saattoi jopa hiukan vaikuttaa siltä, että kirjoituksen tarkoitus oli ehkä mahdollisesti kenties jokin muu, kuin ko. ammattialan rakenteiden puutteiden syvääluotaava pohdiskelu. Niin että räksyti räyh vaan.
...että minä kannustin aiheesta eteenpäin, mm. Teitä, arvoisa Lissu.
Petitte toiveekkaat odotukseni. Mutta mitäpä tuosta.
Sekavissa tunnelmissa, vähän masentuneena ja jopa pelokkaana valmistaudun taas lähtöön. Ehkä kirjoituksillani halusin kertoa jotain...en tiedä.
Joka tapauksessa minun on pidettävä pintani seuraavat kuukaudet.
Kiitos sinulle proffa, että osoitit ymmärtämystä.
...ja rohkenen sanoa, myös Taivaan Isän siunausta (= kaikkea hyvää matkallesi)... omasta uskostasi riippumatta tohdin sitä toivottaa.
...tuosta toivotuksestani saanet myös vihiä, mistä itse saan avun yksinäisiin iltoihin hotellikuoleman iskiessä... pistän kädet ristiin. Mutta ehkäpä tämä ei nyt tälle feministipalstalle sen enempää liity, joten se siitä.
luullakseni ensimmäistä kertaa sinun juttuasi, Colli. Olet antanut aivan eri kuvan itsestäsi tähän mennessä, lähinnä härskin. Hmmm, härskiyden takana on siis muuta. Profiilisi muuttui. En tiedä, mitä sanoisin, mutta luin kirjoituksesi kiinnostuneena. Ja sitä paitsi, kyllä itseään saa tehostaa. Onnea matkaan.
Der hirt auf dem felsen...eli niissä tunnelmissa olen nyt vaihteeksi Saksan puolella. Kertaan saksaa ja samalla otan olutta. Maanantai saapuu, mutta kiitos "aseiden laskemisesta"
...