Se ei anna sinun sovittaa itse syntejäsi. Et ikinä tule saavuttamaan taivastilaa. Ei töissäkään palkita sitä joka ei ole tehnyt mitään firman eteen. Olette kuin vauvoja jotka luulevat saavansa vanhemmiltaan kaiken vain koska olette söpöjä kun olette lapsellisia. Teissä ei ole mitään söpöä. Te olette henkisesti laiskoja rääpäleitä joista ei ole taivaaseen vielä moneen ihmiselämään.
Kristinusko vie pelastuksesi
Ääni erämaassa
4169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000061&posting=22000000001100436
Kyllähän jokaisella on vapaus koittaa, mihin siivet kantavat.
Kuitenkin jokainen, joka vähänkin miettii, joutuu toteamaan oman riittämättömyytensä.
Tavan pulliaiseen viestisi varmaan uppoaa, kuin veitsi sulaan voihin. Se käy "järkeen"
Entäpä, kun ihminen tiedostaakin oman riittämättömyytensä?
Oletetaan että ajaisit vaikkapa aivan viattomasti ylinopeutta. Hallitset kulkupelisi, joten mitäs pahaa siinä on. Yhtäkkiä näet pienen lapsen juoksevan autosi eteen. Jarrutat paniikissa, mutta kun nopeutta on liikaa niin auto ei pysähdy, vaan lapsi kuolee.
No niin, milläs sovitat toisen ihmisen hengen? Entäs kaikkien tappamasi lapsen läheisten kärsimykset?
Tämä oli kärjistetty esimerkki, mutta pointti on se, että hyvin helposti käy niin, etteivät omat voimat, kyvyt ja taidot riitä yhtään mihinkään.
Tapatko tällöin kenties itsesi korvaukseksi? Mitä se taas auttaisi ketään?
Kyllä kristitynkin tulee kantaa vastuunsa ja sovittaa tekonsa ihmisten edessä. Jumala puolestaan tarjoaa uuden mahdollisuuden armollaan vapauttamalla meidät synneistämme, joihin omat voimamme eivät riitä.
Mikäli pitäisi itse korvata ja hyvittää kaikki pahat tekonsa Jumalan edessä niin kuka siihen ikinä pystyisi?
Ylpeys on usein oikeamielisen ihmisen viimeinen kompastuskivi.
Kukapa henkisellä vahvuudellaan ylpeillyt, ei jossain vaiheessa olisi joutunut nöyrtymään aivan maan tomuun asti? Minä en tiedä yhtään.
Me kristityt kutsumme itseämme Jumalan lapsiksi ja meillä on hyvä "isä", joka opettaa myöskin vastuun kantoa, mutta ennen kaikkea Hän kantaa meitä silloin kun omat voimamme eivät riitä.
Siinä mielessä olet oikeassa, että ei meistä taivaskelpoisiksi ole.
Taivaaseen pääsemmekin puhtaasti armosta. Kun tällainen "tiketti" on kerran tarjolla, en sitä totta tosiaan ala enää työn kautta metsästämään.
Ande
Onko synti jos vahingossa tekee pahaa? Ei. Se on onnettomuus. Ehkä uhri maksoikin omista teoistaan tulemalla uhriksi? Tahallaan tehdyn pahan joutuu kuitenkin kyllä maksamaan. Ei universumi salli sitä että tekee mitä vaan ja vielä taivaassa ilkkuu uhreilleen että minäpä se olenkin uskossa joten pelastuin.
"Ei universumi salli sitä että tekee mitä vaan ja vielä taivaassa ilkkuu uhreilleen että minäpä se olenkin uskossa joten pelastuin."
Minun Jumalani = Oikeudenmukaisuus
Taivaaseen pääsy = suuri ihme ja lahja
Kukaan ei näin ollen ilku taivaassa yhtään mitään.
Jos "universumi" ei salli jotain, onko universumi Jumalasi?
Jumalan suhteen ihmiset ovat usein kuin lapset hiekkalaatikolla: "minun isi on vahvempi kuin sun..."
Gandhin tavoin, uskon Jumalan olevat juuri sitä jokaiselle ihmisille, mitä juuri tämä ihminen tarvitsee. Jumala on persoonallinen Jumala niille, jotka tarvitsevat hänen kosketustaa...
(Ok. Tämä oli kyllä nyt monen kristityn mielestä hahaoppia, mutta näin minä sen käsitän.)
Ande