Siellä ei ole samaa ilmiötä. Mistä se johtuu, en tiedä. Luterilainen kirkko on nyt niin pahassa vastatuulessa ja vastaavasti ortodoksisuus on jonkinlaisessa nousussa.
Itse kuulun luterilaiseen kirkkoon enkä ole vakavissani aikonut koskaan erota siitä. Ei kirkkoon kuulumisella tai kirkosta eroamisella ole minulle mitään merkitystä. Sitä vaan kuuluu kirkkoon kun on aina kuulunut.
0Äänestä
vuosittain
noin 400-500 ihmistä ja siihen liittyy aikuisia kääntyneitä noin 900-1000 henkeä vuodessa. Meillä on kuitenkin kuolleita enemmän kuin lapsina kirkkoon liitettyjä, joten kirkkokunnan väkiluku ei kasva ihan noin paljon. Se kasvaa kuitenkin hiukan joka vuosi.
Ortodokseille pitäisi syntyä paljon enemmän lapsia, ja kaikki ortodoksien seka-avioliitojenkin lapset pitäisi kastaa ortodokseiksi.
0Äänestä
Hurskas katolinen
pitäisi pitää uskostanne enemmän kiinni, eikä alistua niiden harhaoppisten luterilaisten tahtoon. Teidän pitäisi enemmän korostaa sitä ortodoksisuuttanne, miksi se olisi paljon parempi vaihtoehto mitä tämä luterilaisuus, jopa lapsien kasvatuksenkin takia.
0Äänestä
aktiiviortodoksi
Hurskas katolinen kirjoitti:
pitäisi pitää uskostanne enemmän kiinni, eikä alistua niiden harhaoppisten luterilaisten tahtoon. Teidän pitäisi enemmän korostaa sitä ortodoksisuuttanne, miksi se olisi paljon parempi vaihtoehto mitä tämä luterilaisuus, jopa lapsien kasvatuksenkin takia.
että lapset on kastettava äidin uskoon. Kun laki määrää näin, ortodoksisella isällä ei juurikaan ole mahdollisuuksia saada lapsiaan omaan uskoonsa.
Minun mielestäni me suomalaiset aktiiviset ortodoksit korostamme erittäin paljon ortodoksisuuttamme, mutta kirkkoomme kuuluu myös paljon passiivijäseniä, jotka eivät elä ortodokseina. Heidät on vain lapsena kastettu ortodokseiksi, mutta he eivät koskaan käy kirkossa eikä uskonnolla ole vaikutusta heidän elämäänsä.
Tällaiset ihmiset panevat lapsensa helposti enemmistökirkkoon, etteivät nämä muka joutuisi "kärsimään vähemmistöasiasta". On kuulemma kamala kärsimys, kun joutuu koulussa käymään eri uskontotunneilla kuin muut ym.
0Äänestä
järkiinsä
Järkiintymistä todistaa se, kun ihmiset eroavat kirkoista suurin joukoin.
Eroamisen syitä näen pääasiassa kaksi: 1. Kirkosta eroava ei usko kirkon sanomaan. 2. Kirkosta eroava on tullut uskoon ja ottanut vastaan alkuperäisen kristinuskon sanoman.
Molemmat ovat oikeutettuja syitä kirkosta eroamiseen.
Itse kuuluin luterilaiseen kansankirkkoon, johon minut oli liitetty lapsena vastoin omaa tahtoani. Jouduin itse näkemään vaivan kirkosta eroamiseen, vaikka en ollutkaan itse liittynyt sinne. Tulin uskoon. Löysin Jeesuksen elämääni. Sain syntini anteeksi. Uudestisynnyin Pyhästä Hengestä. Näin minusta tuli kristitty. Ennen kääntymystäni en ollut kristitty, vaan luterilainen ateisti. Niitä on paljon. Nyt ne eroavat kirkosta suurin joukoin. Syynä on kaksi edellä mainittua asiaa.
0Äänestä
ortodoksisuuteen
Olet kääntynyt johonkin kummaan hihhulilahkoon. Mitä se meille kuuluu, kun et ole ortodoksisesta kirkosta eronnut? Kristillisyydestäsi me olemme eri mieltä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siellä ei ole samaa ilmiötä. Mistä se johtuu, en tiedä. Luterilainen kirkko on nyt niin pahassa vastatuulessa ja vastaavasti ortodoksisuus on jonkinlaisessa nousussa.
Itse kuulun luterilaiseen kirkkoon enkä ole vakavissani aikonut koskaan erota siitä.
Ei kirkkoon kuulumisella tai kirkosta eroamisella ole minulle mitään merkitystä. Sitä vaan kuuluu kirkkoon kun on aina kuulunut.
noin 400-500 ihmistä ja siihen liittyy aikuisia kääntyneitä noin 900-1000 henkeä vuodessa. Meillä on kuitenkin kuolleita enemmän kuin lapsina kirkkoon liitettyjä, joten kirkkokunnan väkiluku ei kasva ihan noin paljon. Se kasvaa kuitenkin hiukan joka vuosi.
Ortodokseille pitäisi syntyä paljon enemmän lapsia, ja kaikki ortodoksien seka-avioliitojenkin lapset pitäisi kastaa ortodokseiksi.
pitäisi pitää uskostanne enemmän kiinni, eikä alistua niiden harhaoppisten luterilaisten tahtoon. Teidän pitäisi enemmän korostaa sitä ortodoksisuuttanne, miksi se olisi paljon parempi vaihtoehto mitä tämä luterilaisuus, jopa lapsien kasvatuksenkin takia.
että lapset on kastettava äidin uskoon. Kun laki määrää näin, ortodoksisella isällä ei juurikaan ole mahdollisuuksia saada lapsiaan omaan uskoonsa.
Minun mielestäni me suomalaiset aktiiviset ortodoksit korostamme erittäin paljon ortodoksisuuttamme, mutta kirkkoomme kuuluu myös paljon passiivijäseniä, jotka eivät elä ortodokseina. Heidät on vain lapsena kastettu ortodokseiksi, mutta he eivät koskaan käy kirkossa eikä uskonnolla ole vaikutusta heidän elämäänsä.
Tällaiset ihmiset panevat lapsensa helposti enemmistökirkkoon, etteivät nämä muka joutuisi "kärsimään vähemmistöasiasta". On kuulemma kamala kärsimys, kun joutuu koulussa käymään eri uskontotunneilla kuin muut ym.
Järkiintymistä todistaa se, kun ihmiset eroavat kirkoista suurin joukoin.
Eroamisen syitä näen pääasiassa kaksi:
1. Kirkosta eroava ei usko kirkon sanomaan.
2. Kirkosta eroava on tullut uskoon ja ottanut vastaan alkuperäisen
kristinuskon sanoman.
Molemmat ovat oikeutettuja syitä kirkosta eroamiseen.
Itse kuuluin luterilaiseen kansankirkkoon, johon minut oli liitetty
lapsena vastoin omaa tahtoani.
Jouduin itse näkemään vaivan kirkosta eroamiseen, vaikka en ollutkaan
itse liittynyt sinne.
Tulin uskoon.
Löysin Jeesuksen elämääni.
Sain syntini anteeksi.
Uudestisynnyin Pyhästä Hengestä.
Näin minusta tuli kristitty.
Ennen kääntymystäni en ollut kristitty, vaan luterilainen ateisti.
Niitä on paljon.
Nyt ne eroavat kirkosta suurin joukoin.
Syynä on kaksi edellä mainittua asiaa.
Olet kääntynyt johonkin kummaan hihhulilahkoon. Mitä se meille kuuluu, kun et ole ortodoksisesta kirkosta eronnut? Kristillisyydestäsi me olemme eri mieltä.