Ei kaikki kepussakaan ole jämähtäneitä näköalattomia "Varsovanliiton änkyröitä".
Jari Haapiainen: Nato on mahdollisuus
Suomen Atlantti-seuran hallituksen jäsen (kesk)
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu hyviin kahdenvälisiin suhteisiin lähinaapureihin, monenkeskiseen yhteistyöhön ja vahvaan vaikuttamiseen osana EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Vielä viime vuoden huhtikuuhun saakka näihin ulko- ja turvallisuuspolitiikan perustuksiin lisättiin maininta sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, jonka sinivihreä hallitus viisaasti poisti hallitusohjelmaneuvotteluissa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme perustui ensimmäistä kertaa linjaukseen, jossa toteamme sen, mitä Suomi edustaa vastakohtana aiemmalle linjaukselle, jossa korostettiin sitä, mitä Suomi ei ole. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme normalisoitui.
Sdp:n puheenjohtaja Heinäluoman vappulinjaus sulkea Nato-jäsenyyden mahdollisuus pois myös ensi vaalikaudella oli yllättävä avaus: kannanotto ei edustanut valtioviisasta otetta. Suomen edun mukaista on hakea ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kansallista liikkumatilaa, jossa pidämme ovet avoinna eri mahdollisuuksille. Emme sulje myöskään Nato-ovea edessämme vuosiksi eteenpäin. Linjamme perustuu joka neljäs vuosi laadittavaan valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon. On vähintäänkin hätiköityä ennakoida jo vuoden 2012 selontekoa ennen kuin edes vuoden 2008 selonteon käsittely on eduskunnassa käynnistynyt.
Naton merkitys kansainvälisessä politiikassa on kasvamassa. Siitä on tullut globaalin kriisinhallinnan keskeinen työväline ja euroatlanttisen yhteistyön tärkein foorumi. Nato laajenee, sen tehtävät monipuolistuvat ja EU-jäsenmaiden rooli Natossa kasvaa. Nato edustaa ennen kaikkea monenkeskistä ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä ja
Suomen edun mukaista on enemmin tai myöhemmin olla tässä yhteistyössä täysimääräisesti mukana
EU:n syventyvä puolustusyhteistyö korostaa edelleen Naton asemaa, sillä 21 EU-jäsenvaltion puolustuksen perustana toimii Nato. EU:n puolustusyhteistyö nojautuu viime kädessä Naton rakenteisiin ja kapasiteettiin.
Suomella on mahdollisuus vapaasti sekä arvioida että muuttaa turvallisuuspolitiikkamme linjaa ja olla halutessaan mukana osana sitä joukkoa, johon aidosti kuulumme. Kuten julkisista puheenvuoroista on ollut havaittavissa, näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa näin ei tule käymään. Olemme halunneet järjestää Nato-suhteemme vaikeimman kautta: osallistumme miltei kaikkeen yhteistyöhön ja kannamme vastuuta Naton kriisinhallintaoperaatioissa, mutta Naton päätöksiin emme juuri pysty vaikuttamaan, emmekä ole halunneet ottaa turvatakuita vastaan.
Tarvitsemme uuden sukupolven päättäjiä, jotka arvioivat maailman kehitystä ennakkoluulottomasti kylmän sodan jälkeisen maailman näkökulmasta. Minkäänlaisilla mahtikäskyillä Nato-keskustelua ei kuitenkaan voi Suomessa lopettaa. Länsimaiseen demokratiaan kuuluu laaja keskustelu myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan mahdollisuuksista.
Olemme halunneet järjestää Nato-suhteemme vaikeimman kautta.
Jari Haapiainen: Nato on mahdollisuus
Suomen Atlantti-seuran hallituksen jäsen (kesk)
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu hyviin kahdenvälisiin suhteisiin lähinaapureihin, monenkeskiseen yhteistyöhön ja vahvaan vaikuttamiseen osana EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Vielä viime vuoden huhtikuuhun saakka näihin ulko- ja turvallisuuspolitiikan perustuksiin lisättiin maininta sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, jonka sinivihreä hallitus viisaasti poisti hallitusohjelmaneuvotteluissa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme perustui ensimmäistä kertaa linjaukseen, jossa toteamme sen, mitä Suomi edustaa vastakohtana aiemmalle linjaukselle, jossa korostettiin sitä, mitä Suomi ei ole. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme normalisoitui.
Sdp:n puheenjohtaja Heinäluoman vappulinjaus sulkea Nato-jäsenyyden mahdollisuus pois myös ensi vaalikaudella oli yllättävä avaus: kannanotto ei edustanut valtioviisasta otetta. Suomen edun mukaista on hakea ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kansallista liikkumatilaa, jossa pidämme ovet avoinna eri mahdollisuuksille. Emme sulje myöskään Nato-ovea edessämme vuosiksi eteenpäin. Linjamme perustuu joka neljäs vuosi laadittavaan valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon. On vähintäänkin hätiköityä ennakoida jo vuoden 2012 selontekoa ennen kuin edes vuoden 2008 selonteon käsittely on eduskunnassa käynnistynyt.
Naton merkitys kansainvälisessä politiikassa on kasvamassa. Siitä on tullut globaalin kriisinhallinnan keskeinen työväline ja euroatlanttisen yhteistyön tärkein foorumi. Nato laajenee, sen tehtävät monipuolistuvat ja EU-jäsenmaiden rooli Natossa kasvaa. Nato edustaa ennen kaikkea monenkeskistä ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä ja
Suomen edun mukaista on enemmin tai myöhemmin olla tässä yhteistyössä täysimääräisesti mukana
EU:n syventyvä puolustusyhteistyö korostaa edelleen Naton asemaa, sillä 21 EU-jäsenvaltion puolustuksen perustana toimii Nato. EU:n puolustusyhteistyö nojautuu viime kädessä Naton rakenteisiin ja kapasiteettiin.
Suomella on mahdollisuus vapaasti sekä arvioida että muuttaa turvallisuuspolitiikkamme linjaa ja olla halutessaan mukana osana sitä joukkoa, johon aidosti kuulumme. Kuten julkisista puheenvuoroista on ollut havaittavissa, näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa näin ei tule käymään. Olemme halunneet järjestää Nato-suhteemme vaikeimman kautta: osallistumme miltei kaikkeen yhteistyöhön ja kannamme vastuuta Naton kriisinhallintaoperaatioissa, mutta Naton päätöksiin emme juuri pysty vaikuttamaan, emmekä ole halunneet ottaa turvatakuita vastaan.
Tarvitsemme uuden sukupolven päättäjiä, jotka arvioivat maailman kehitystä ennakkoluulottomasti kylmän sodan jälkeisen maailman näkökulmasta. Minkäänlaisilla mahtikäskyillä Nato-keskustelua ei kuitenkaan voi Suomessa lopettaa. Länsimaiseen demokratiaan kuuluu laaja keskustelu myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan mahdollisuuksista.
Olemme halunneet järjestää Nato-suhteemme vaikeimman kautta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kokoomuksen eduskuntaryhmän silloinen puheenjohtaja J Häkämies lausui viime vaalien alla, TV ykkösen Lauantaiseurassa 11.11.2006 : On olennaisen tarkeää mitä Suomen kansa on mieltä Nato- kysymyksestä, ja nyt näyttää siltä ja edelleen vahvistuu käsitys, että kansa on hyvin varauksellinen ja kriittinen jäsenyyttä kohtaan. Me olemme korostaneet sitä, että siinäkin tapauksessa jos Suomi sitä positiivisesti harkitsisi on suoritettava kansanäänestys.
Näyttää siltä, että nykyinen liittoutumattomuuskanta vahvistetaan myös seuraavassa selonteossa ja asiaan palataan 5-8 vuoden päästä"
Historian läksynsä lukeneet peruskoululaisetkin tietävät, ettei Suomella ole koskaan ollut minkäännäköistä tekemistä Varsovan liiton kanssa.
kerran..
Varsovanliito oli sulkumerkeissä, metaforamainen ilmaisu erään änkyrän sielunmaisemasta.
Avauksessa oli erään vaikutusvaltaisen keskustalaisen mielipide Natosta. Todella asiallisesti ja hyvin perusteltu näkemys olikin. Siinä oli jotakin sellaista Sir Alfredmaista visionäärisyyttä. Vihdoin asioista puhutaan oikeilla nimillä;-))