Ateisti varmaan miettii näitä asioita, kun on oikea kumppani löytynyt ja tekee mieli naimisiin jossain vaiheessa. Toki maistraattihäät ovat olleet mahdollisia niinkauan kuin Suomi on ollut itsenäinen, mutta häillä on ollut pitkät perinteet, ennen kirkon asiaan puuttumistakin, jos haluaa meinaan kunnon perinteiset juhlat pitää.
Kirkkohäistä tuli yleensäottaen yksi seitsemästä sakramentista vasta 1545-1563 välisenä aikana katolisisssa maissa (council of trent).
Suomessa vasta vuonna 1686 kirkkolaki ehdotti tarpeellisena toimenpiteenä kirkossa siunaamista, mutta siitä tuli pakollinen vasta vuonna 1734, ja sen jälkeenkin vanhat avoliitoista tehtiin tarpeentullen virallisia.
Kihlat tulevat saksalaisesta sanasta gisla, joka tarkoittaa panttia, eli sopimusrahasta. Yleisin kihla eli panttiraha oli sormus, silkkihuivi ja köyhien keskuudessa raha. Kihla eli pantti piti palauttaa jos avioliittoa ei solmittu.
Avioliiton solmiminen on sekin jäänteitä vanhoista perinteistä. Euroopassa morsiusparin oikeat kädet tai molemmat kädet sidottiin yhteen nyörillä, johon tehtiin solmu virallistamaan liitto. Todistajina toimivat kyläläiset tai sukulaiset, tai kuka hyvänsä oli läsnä. Yläluokan saksalaisilla oli käytäntö tehdä myös vasemman käden sidontaliittoja rakastajattarien kanssa, jolloin naisella ei ollut oikeutta nimeen, omaisuuteen ja perintöön, mutta lapsista pidettiin huolta. Tästä vasemman käden sidonnasta jätettiin pois solmu, ilmaisemaan että liitto ei ole avioliitto.
Valkoinen hääpuku tuli muotiin 1700-luvulla englantilaisten säätyläismorsiamien keskuudessa, ja joka sai alkunsa antiikin valkoisten patsaitten ihannoinnista ja puhtauden antamasta kuvasta.
Suomessa valkoinen hääpuku yleistyi vasta 1800-luvulla.
Eli se siitä "vanhasta" kirkkohää perinteestä ;)
Laitan tähän erinomaisen linkin suomalaisesta hääperinteestä ja asiaankuuluvasta sanastosta, mitä mikin merkitsee, kun naimakauppoja aletaan hieromaan.
http://www.amoriini.com/Sivusto/Haaopas/haaperinteet/suomalaisethaat.php
Kirkkohäistä tuli yleensäottaen yksi seitsemästä sakramentista vasta 1545-1563 välisenä aikana katolisisssa maissa (council of trent).
Suomessa vasta vuonna 1686 kirkkolaki ehdotti tarpeellisena toimenpiteenä kirkossa siunaamista, mutta siitä tuli pakollinen vasta vuonna 1734, ja sen jälkeenkin vanhat avoliitoista tehtiin tarpeentullen virallisia.
Kihlat tulevat saksalaisesta sanasta gisla, joka tarkoittaa panttia, eli sopimusrahasta. Yleisin kihla eli panttiraha oli sormus, silkkihuivi ja köyhien keskuudessa raha. Kihla eli pantti piti palauttaa jos avioliittoa ei solmittu.
Avioliiton solmiminen on sekin jäänteitä vanhoista perinteistä. Euroopassa morsiusparin oikeat kädet tai molemmat kädet sidottiin yhteen nyörillä, johon tehtiin solmu virallistamaan liitto. Todistajina toimivat kyläläiset tai sukulaiset, tai kuka hyvänsä oli läsnä. Yläluokan saksalaisilla oli käytäntö tehdä myös vasemman käden sidontaliittoja rakastajattarien kanssa, jolloin naisella ei ollut oikeutta nimeen, omaisuuteen ja perintöön, mutta lapsista pidettiin huolta. Tästä vasemman käden sidonnasta jätettiin pois solmu, ilmaisemaan että liitto ei ole avioliitto.
Valkoinen hääpuku tuli muotiin 1700-luvulla englantilaisten säätyläismorsiamien keskuudessa, ja joka sai alkunsa antiikin valkoisten patsaitten ihannoinnista ja puhtauden antamasta kuvasta.
Suomessa valkoinen hääpuku yleistyi vasta 1800-luvulla.
Eli se siitä "vanhasta" kirkkohää perinteestä ;)
Laitan tähän erinomaisen linkin suomalaisesta hääperinteestä ja asiaankuuluvasta sanastosta, mitä mikin merkitsee, kun naimakauppoja aletaan hieromaan.
http://www.amoriini.com/Sivusto/Haaopas/haaperinteet/suomalaisethaat.php
Vastaukset 1
Vanhimmat
oli mahdollista Suomessa vasta uskonnonvapauslain jälkeen 1923. Sitä ennen lainmukainen avioliitto voitiin solmia vain kirkollisella vihkitoimituksella. Esim. Ilmari Kianto kävi Ruotsissa vihillä morsiamensa kanssa.
Jos pari eli ns. susiparina saattoi tuomari pakolla julistaa heidät aviopariksi. Aika hullua, eikö olekin?