Olen sekaisin

sillä olen itsekin ollut uskonnon uhri. Siihen aikaan, muutamia vuosikymmeniä sitten, ei ollut apua tai muutakaan tukea uskonnonuhreille, oli vaan itse selvittävä uskonnon tuomista ikävistä asioista. Onneksi olen vahva luonne, joten selvisin hyvin ankarasta raamattuun tukeutuvasta alistamisesta, mitä henkiseen puoleen tulee.
Mutta valtavan vihan se on jättänyt uskontoja kohtaan, ja suuren halveksunnan hyviksi tekeytyviin uskovaisiin. Sen opin, että uskonnot ne vasta huuhaata ovatkin. Opetin lapsenikin halveksimaan uskontoja, etteivät he koskaan hurahtaisi moiseen primitiiviseen hulluuteen!
Puhun kokemuksesta, sillä uskovaiset ovat aiheuttaneet minulle koko elämän kestävän kärsimyksen fyysisellä puolella!
Puhutaan uskonnon vapaudesta. Kuka puolustaa lasta, kun uskonnonvapautelainen riehuu hulluna rangaisten lapsiaan mitä hulluimmista asioista raamattuun tukien!
Tämä on totista totta!

hengellinen väkivalta ja liika ankaruus, joka on epäjumalanpalvelemista. (2 aikakirja luku 10.) Se saa aikaan jakaantumista, seurakunnassa ja mielessä.
Toi yritetään90 on kyl ihan parhaita tyyppejä...elä sitä morkkaa

Valitan elämän kohtaloasi todellakin.
Mutta lahko ei ole samaa kuin raamatun sanoma.
Monet kuuntelee eri lahkoja mutta lahko joka menee raamatun yläpuolelle oli se sitten mikälahko tahansa niin ei ole raamatullinen. Raamatun mukaan jokaista oppia saa koetella raamatun valossa. Oppi joka kieltää kriittisen tarkastelun itsestään ei ole raamatullinen. Mutta oppia pitää raamatun valossa tarkastella ja kritisöidä.

En yleensä kirjoittele palstoille, mutta sun kirjoituksesi kosketti. Mulla ei onneksi ole noin kauheita kokemuksia uskovista kuin sulla, mutta jotain saman suuntaista. Isovanhempani ovat yrittäneet painostaa vanhempiani uskoon, ja ajaneet pahoja henkiä pois kun eivät tykänneet heidän ratkaisuistaan. Pitkään ihmisten toiminta oli mulle esteenä nähdä mitä Raamattu opettaa. Mulla elämä potki pahasti päähän, äidilläni petti mielenterveys ja se soitteli mulle (joka silloin olin intissä paossa ongelmiani) uhkailupuheluita. mm. että sisarukset huostaanotetaan kun mä en ole huolehtimassa niistä ym. Sit äiti päätyi sairaalaan. Mä olin aivan valmis tekeen itsarin. Silloin ajattelin, ettei mulla ole mitään menetettävää, ja rukoilin. Ihmeekseni Jeesus vastasi. Hän ei ole yhtään uskonnollinen eikä pakota mihinkään. Hän vain rakastaa ja auttaa. Nyt kun olen opiskellut Raamattukoulussa, olen huomannut, ettei Jeesus suostunut aikansa uskovien kaanaan kieleen ja hienoihin tapoihin, vaan päinvastoin syytti heitä näyttelijöiksi. Hän halusi etteivät uskovat vastaisi ongelmiin raamatunlauseilla, vaan kulkemalla vierellä, ja olemalla ilman mitään vaatimuksia. Ei uskovainen ihminen ole se joka rukoilee ruokarukouksen, vaan se, joka tuntee Jeesuksen, ja osoittaa hänen rakkauttaan myös niille, jotka eivät ihmisten silmissä sitä ansaitse. Siis antaa aikaa, auttaa käytännön asioissa ja on valmiina tapaamaan mihin aikaan hyvänsä...

Toivon että äitisi toipuisi. Hyvä että sinäkin olet löytänyt tukijoita vierellesi. Toivon, että voit vielä joskus nähdä että Jeesus on hyvä riippumatta siitä millaisia itseään uskoviksi sanovat ovat. Hyvää jatkoa.

"Hän saa pääni aina sekaisin ja kehottaa menemään seurakuntaan aivopestäväks! Siitä lähtien kun se on alkanu kirjotella noilla palstoilla niin siellä on ollut tuskallista lukea niitä tekstejä"

Ei pahalla, mutta miksi ihmeessä roikut täällä?
Jostakin syystä jotkut kutsuvat tätä forumia nimellä suoli24. Täytyyhän ruokatorven toisesta päästä purkautua väistämättä jotakin; mutta kuka käskee sitä tonkimaan? Kannattaa etsiä itselleen oikeita ystäviä joilla on oikea nimi ja asuinpaikka. Parempaa jatkoa toivoo ystävä.

Olet yhdistänyt ehkä, että äitisi sairastuminen ja usko yhdessä ovat asioita, joista on vain paha maku. Sinällänsä usko voi olla hieno sekä rakentava asia. Toki sillä voi olla joillekin herkille riskit mielenterveyden horjumiseen. Tiedän joitain, jotka ovat menneet uskonnollisissa asioissa liian kovalla touhulla ja matto on lähtenyt alta; ja tätä kautta he ovat käyneet reissunsa psykiatrisne sairaalan kautta.

Ketään ei saa pakottaa uskoon; ei edes samassa perheessä olevien. Se on jokaisen oma henkilökohtainen päätös. Ja se tulee sisimmästä ja itsestä; ei pakonomaisena tyrkyttämisenä.
Kuitenkin pyytäisin sinua, että pysy erossa monenlaisista uskontoa vellovista asioista, tai liialliselta uskovien kommenteilta, mutta älä kanna kaunaa uskontoa tai Luojaa kohtaan. Kaiken Luoja ei ole syypää mihinkään. Häntä ei kannata vihoitella.

Maailmassa tapahtuu paljon asioita, joille me emme voi mitään. Ja perheissä tapahtuu monenlaista ikävää, sukulaisissa yms. Hrava ehkä saa tänä aikana hyvää ja tasapainoista perhettä, jossa lapset sekä aikuiset ymmärtävät, rakastavat sekä kunnioittavat toisiaan.

Skitsofrenikoilla on nykypäivänä toivoa. Toivon, että äitisi pystyisi parantumaan. Tärkeää olisi huolehtia täysi-arvoisesta ravinnosta myös, mitä seikkaa nyky-sairaalat eivät tiedosta. Rasvahapot tukee aivokemiaa ja kun ihmisen aivokemiaa tuetaan esim. oikeilla vitamiineilla ja muulla.
On maailmalla myös tutkimuksia, että skitsofreniaa on erittäin mallikkaasti hoidettu EPA-kalaöljyllä (kapselit)ja oireet ovat vähentyneet huomattavasti; ja on jopa sellaisia, jotka terveellisen ruokavalion, elämän rytmin, yms. hyvien elämäntapojen kanssa ovat täysin tervehtyneet koko sairaudesta.

Itse uskon myös luontaishoitoihin. Mutta se tila, missä ihminen on esim. sairastuessaan skitsofreniaan on sellainen hyvin huono ja epätasapainoinen, että ymmärrän että monet luokitellaan hulluiksi. Mutta jos tarkastelemme asiaa vain sen pohjalta, että aivokemiassa on puutetta tietyistä aineista, niin on mahdollista myös korjata tilannetta.
Uskon, että skitsofrenikoita pystytään hoitamaan. Ja ehkä vähemmällä lääkityksellä, kun lisätään oikea ravinto, elämäntavat, virekkeet, läheiset ja luonnolliset vitammini-arvot kohdalleen. Mutta meidän on vaikea olla tällaisessä mukana, koska moni ns. vaikea sairastunut kroonistuu täyttä päätä sairaalassa.
Toivoa silti on aina olemassa. Ja uskoa kannattaa; myös sinun äitisi kohtalossa.

Sinun kannattaa lohduttaa itseäsi, että hän on vain epätasapainossa, mutta voi parantua kyllä koska tahansa.

--saga-

Nyt on mennyt puurot ja vellit sekaisin.
Ei usko ketään sekaiseksi tee, vaan ihmisen omat haavat aiheuttavat harmia.
Harmien takana on Jumalan vihollinen Saatana.
Jumala haluaa eheyttää ihmisen, mutta jos ihmisen psyyke on rikki niin uskovaisuuskin on vähän särkynyt, kunnes saa parantua.
Ei kannata tuomita sen mukaan jos joku lähisukulaisen usko ei ole tervettä, ei se tarkoita sitä että usko Jumalaan ei olisi tervettä.
Jumala eheyttää yhteydessään olevaa ihmistä vähitellen ja sen mukaan miten ihminen antaa luvan.
Jumala ei kävele ihmisen tahdon yli, vaikka ihminen tahtoisi väärin, Jumala aina kunnioittaa ihmisen vapaata tahtoa, jonka Hän on luonut.
Mä tiedän kyllä toin sun tunteen kun oma äiti oli sekaisin mutta en saanut sitä tietää, kun aina uskoin että mä olin paha, syyllinen...
Sitten vasta kun äitini joutui mielisairaalaan niin se oli mulle suuri vapautus että hän olikin ollut sekaisin ja saanut minut jo pienenä uskomaan pahuuteeni, ilkeyteeni.
Ajoi rakkaudettomuudessaan minut setäni seksuaalisesti hyväksikäyttämäksi, hakkasi itse, hommasi isän hakkaamaan...
Nyt on selkeää kun tiedän ettei hän pystynyt minua rakastamaan, ja opettelen sitä itseni rakastamista itse vähitellen.
Tästä tuli nyt päiväkirjamainen otos, mutta tunne sympatiaa sinua kohtaan, kun asiat ovat kesken.

moi...haluaisin jutskata sun kaa ok?
[email protected]