Mitä on kommunismi?

tiedoton

Kun niin moni nykyään väittää, ettei missään ole ikinä ollut puhtaasti kommunistista valtiota, niin miten sellainen määritellään ja mitä se oikea kommunismi on?
Jos vaikkapa Leninin murhanhimoiset tekstit eivät ole sitä oikeaa kommunismia, niin mikä sitten?

22

1143

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sivuhuomautus

      palstan otsikkoon liittyen

      MTV3 KOTIMAA Lauantai

      SKP palaa puoluerekisteriin

      Suomen kommunistinen puolue palaa
      syyskuun alussa puoluerekisteriin.

      Puolue on saanut kokoon kannattaja-
      kortteihin vaadittavat 5000
      allekirjoitusta .

      Oikeusministeriö poisti SKP:n
      rekisteristä yhdessä neljän muun
      puolueen kanssa elokuun alkupuolella.

      SKP on tänään viettänyt Forssassa
      työväenliikkeen ensimmäisen
      sosialistisen ohjelman
      100-vuotisjuhlaa.

    • Ööööhhtota

      Mä en näistä asioista juuri mitään tiedä, mutta yleistiedolla/muistilla tässä sulle jotain.

      Kommunismi-> kommuuni-sana meinaa jotain yhteisomistamista, yhteisolemista tai sellaista. Kommunismi on sitten ko. termiin liittyvä "ismi" eli aate, toimintatapa,ajatusmalli.

      Karl Marx on sosialismin ja kommunismin jonkinlainen isä kaiketi. Kirjoitti jonkin suuren kirjan ko. aiheesta jonka nimeä en muista just nyt...

      Lenin, Mao, Kuuban kumppanit ja muut kommunistiksi tituleeraavat valtiot on sitten ko. aatteen perusteella vallankumouksen kautta saaneet itselleen diktatuurinsa, joka mun muistaakseni ei ole ollut Karl Marxin ajatuksia, vaan että on tämä normaali ihmisten kusetusmeininki jolla noita diktatuureja syntyy.

      • Mauri

        näillä palstoilla pitkälle. Jos nyt tässä yhteydessä - jossa avaajan tarkoitus ei ole saada vastauksia kysymyksiinsä vaan kertoa se "totuus", että kommunistit ovat murhanhimoisia petoja - jotenkin voisi yrittää "täydentää" vastaustasi, niin sanoisin, että Marxin Kalle kirjoitti kyllä useampia teoksia kuin sen yhden. Proletariaatin diktatuurista puhui vasta myöhemmin se "murhanhimoinen Lenin".

        Vallankumouksesta niin Marx kuin hänen elinikäinen työtoverinsa ja ystävänsä Engelskin sen sijaan kyllä kirjoittivat. Kumpikin piti vallankumouksen aikana mahdollisesti syntyvää väkivaltaa nimenomaan etujaan puolustavan pääoman edustajien "aseena". Engels totesi mm. että työläisten aseellinen tai väkivaltainen vallankumous olisi ollut sen aikaisissa oloissa työläisille tuhoisa.


    • SK-mies

      itsepetoksesta ja halusta edelleen kirkasotsaisesti säilytyttää punauskonto.

      Mutta olet oikeassa, kommunismista/sosialismista on vuosisadan kokemukset ja loppusaldo on karmaiseva, Lenin ja hänen opetuslapsensa Stalin saavat Hitleri näyttämään pahan ikonin eli Hitlerin pyhäkoululaiselta. Yks´ holokausti on kevyttä kamaa verrattuna kommunistien toimiin, vaikka sekin on kerrassaan karmaiseva tapahtuma.

      • Kalle

        Kommunismi niin kuin natsismikin on kuin uskonto, mikäänlainen järkipuhe ei vaikuta näihin aivopestyihin kannattajiin. Vastaukseksi tulee vain ideologiakurssilla opittuja lauseita ja lainauksia juuri samalla tavalla kuin kohta satelee kommunistisia mietelauseita vastauksena tähänkin viestiin.

        /Kalle


      • Mauri
        Kalle kirjoitti:

        Kommunismi niin kuin natsismikin on kuin uskonto, mikäänlainen järkipuhe ei vaikuta näihin aivopestyihin kannattajiin. Vastaukseksi tulee vain ideologiakurssilla opittuja lauseita ja lainauksia juuri samalla tavalla kuin kohta satelee kommunistisia mietelauseita vastauksena tähänkin viestiin.

        /Kalle

        ei tuon sepustukseesi vastaukseksi kannata tuhlata yhtään mietelausetta, olipa sen esittänyt kuka ajattelija tahansa.


      • järki

        ei ole historiallista, filosofista, yhteiskunnallista tai ylipäätänsä mitään suhteellisuuden tajua, niin on selvää että tulkinnoista tulee yksipuolisia. "SK-mies" on jo monta kertaa nolannut itsensä puhumalla aivan kuin olisi asiantuntija, vaikka ei tunne ollenkaan kommentoimiansa asioita. Onhan se varmasti mukava leikkiä asiantuntijaa, kun oikeasti ei ole kykyjä sellaiseen älyllisiin ponnistuksiin, mitä kriittinen asioiden tutkiminen vaatii.


      • Mauri
        järki kirjoitti:

        ei ole historiallista, filosofista, yhteiskunnallista tai ylipäätänsä mitään suhteellisuuden tajua, niin on selvää että tulkinnoista tulee yksipuolisia. "SK-mies" on jo monta kertaa nolannut itsensä puhumalla aivan kuin olisi asiantuntija, vaikka ei tunne ollenkaan kommentoimiansa asioita. Onhan se varmasti mukava leikkiä asiantuntijaa, kun oikeasti ei ole kykyjä sellaiseen älyllisiin ponnistuksiin, mitä kriittinen asioiden tutkiminen vaatii.

        sinun mielestäsi todella íkään kuin hän yrittäisi naamioitua asiantuntijaksi. Minusta hänen sepustuksensa kertovat vain äärimmäisestä halusta julistaa sosialismikauhua herättäviä ja ylläpitäviä fraaseja. Hitler- ja natsisympatiansa hän toki osaa useimmiten piilottaa


      • Kalle
        Mauri kirjoitti:

        ei tuon sepustukseesi vastaukseksi kannata tuhlata yhtään mietelausetta, olipa sen esittänyt kuka ajattelija tahansa.

        Ei kestänyt kovinkaan kauaa ennenkuin jo viestiini tuli vastaus tyyliin "Kalle parka " ja "sepostukset".

        Siinä meni Mauri pahasti vipuun.

        /Kalle


      • Mauri
        Kalle kirjoitti:

        Ei kestänyt kovinkaan kauaa ennenkuin jo viestiini tuli vastaus tyyliin "Kalle parka " ja "sepostukset".

        Siinä meni Mauri pahasti vipuun.

        /Kalle

        missähän se vipu piilee. Alatko taas tarjota minulle sitä USA:laista tietokoneryjäkuormaasi, jolla ei päästä edes kansainväliselle avaruusasemalle.


      • Kalle
        Mauri kirjoitti:

        missähän se vipu piilee. Alatko taas tarjota minulle sitä USA:laista tietokoneryjäkuormaasi, jolla ei päästä edes kansainväliselle avaruusasemalle.

        muuten hän ei pääsisi Internetiin levittämään ajatuksiaan.
        Hiljaa mielessään on hän tietysti hyvin kiitollinen USA:lle tästä keksinnöstä joka auttaa häntä tehokkaasti levittämään kommunistista aattettaan.

        Älä sure Mauri, on kommunistitkin tehneet suuria keksintöjä. Neuvostoliitossa kehitytty rynnäkökivääri Kalasnikof on maailman eniten käytetty sotaase ja millään muulla yksittäisellä asetyypillä ei ole tapettu enempää ihmisiä kuin tällä rynnäkkökiväärillä.

        /Kalle


      • Hahhahaahahaa

        Mitä se pitää sisällään?

        Sinäkin vaan höpiset noita antikommunistisia teesejäsi koko ajan ETKÄ EDES TIEDÄ MITÄ KOMMUNISMI ON?


      • näin
        Kalle kirjoitti:

        muuten hän ei pääsisi Internetiin levittämään ajatuksiaan.
        Hiljaa mielessään on hän tietysti hyvin kiitollinen USA:lle tästä keksinnöstä joka auttaa häntä tehokkaasti levittämään kommunistista aattettaan.

        Älä sure Mauri, on kommunistitkin tehneet suuria keksintöjä. Neuvostoliitossa kehitytty rynnäkökivääri Kalasnikof on maailman eniten käytetty sotaase ja millään muulla yksittäisellä asetyypillä ei ole tapettu enempää ihmisiä kuin tällä rynnäkkökiväärillä.

        /Kalle

        on, että seuraavan kirjoituksen laatija on Eurooppalainen, jonka teoriaa tarvittiin, että tietokoneet ja ydinvoimalat jenkeissäkin toimivat...

        ALBERT EINSTEIN

        Miksi sosialismi?

        Onko suositeltavaa, että ihminen, jolla ei ole asiantuntemusta taloudellisista ja yhteiskunnallisista asioista, sanoo julki mielipiteensä sosialismista? Uskon monestakin syystä että näin on.
        Tarkastelkaamme kysymystä aluksi tieteellisen tiedon näkökulmasta. Saattaisi näyttää siltä, ettei astronomian ja taloustieteen välillä ole mitään olennaisia metodologisia eroja. Molemmilla aloilla työskentelevät tiedemiehet yrittävät löytää yleispäteviä lakeja rajoitetulle ilmiöryhmälle, saattaakseen näiden ilmiöiden väliset suhteet niin selvästi ymmärrettäviksi kuin suinkin. Mutta todellisuudessa tällaisia metodologisia eroja on olemassa. Taloustieteen alalla yleisten lainalaisuuksien löytämistä vaikeuttaa se seikka, että havaittuihin taloudellisiin ilmiöihin vaikuttavat usein monet tekijät joita on vaikea arvioida erikseen. Lisäksi, kokemus joka on kasaantunut ihmiskunnan historian niin kutsutun sivistyneen ajanjakson kuluessa on - kuten hyvin tiedetään - ollut sellaisten syiden vaikutuksen ja rajoituksen alainen jotka eivät ole luonteeltaan yksinomaan taloudellisia. Esimerkiksi useimmat historian suurimmista valtakunnista saivat kiittää olemassaoloaan valloituksista. Valloittajakansoista tuli, lainsäädännöllisesti ja taloudellisesti, valloitetun maan etuoikeutettu luokka. He varasivat itselleen maanomistusoikeuden monopolin ja nimittivät keskuudestaan papiston. Papit, jotka valvoivat kasvatusta, tekivät yhteiskunnan luokkajaosta pysyvän instituution ja loivat arvojärjestelmän, joka siitä pitäen, suurelta osin tiedostamattomasti, ohjasi ihmisiä heidän sosiaalisessa käyttäytymisessään. Mutta historiallinen perinne on niin sanoakseni eilispäivää. Emme ole missään todella onnistuneet pääsemään ylitse siitä mitä Thornlein Veblen kutsui inhimillisen kehityksen ryövärivaiheeksi. Havaittavissa olevat taloudelliset tosiseikat kuuluvat tuohon vaiheeseen ja jopa sellaiset lait jotka voimme johtaa niistä, eivät ole sovellettavissa toisiin vaiheisiin. Koska sosialismin todellinen tarkoitus on nimenomaan voittaa inhimillisen kehityksen ryövärivaihe ja edetä siitä eteenpäin, ei taloustiede voi nykyisellään paljoakaan valaista mitkä tavoitelluista päämääristä ovat saavutettavissa.

        Toiseksi, sosialismi suuntautuu kohti yhteiskunnallis-eettisiä tavoitteita. Tiede ei kuitenkaan voi luoda tavoitteita tai vielä vähemmän istuttaa niitä ihmisolentoihin; tiede voi korkeintaan luoda keinot joilla päästään tiettyihin päämääriin. Mutta itse päämäärät ovat sellaisten henkilöiden muotoilemat joilla on korkeat eettiset ihanteet ja - mikäli kyseiset päämäärät eivät ole kuolleina syntyneitä, vaan tärkeitä ja elinvoimaisia - niitä omaksuvat ja niitä vievät eteenpäin ne monet ihmiset jotka, puolittain tiedottomasti, määräävät yhteiskunnan hitaan kehityksen. Siksi meidän tulisi olla varuillamme ettemme yliarvioisi tiedettä ja tieteellisiä menetelmiä kun on kyse inhimillisistä ongelmista. Lukemattomat äänet ovat jo jonkin aikaa vaatineet sen tosiasian tunnustamista, että ihmiskunta on kriisitilanteessa, että sen pysyvyys on hajonnut vakavasti. Sellaiselle tilanteelle on ominaista, että yksilöt tuntevat välinpitämättömyyttä tai jopa vihamielisyyttä sitä suurta tai pientä ryhmää kohtaan johon he kuuluvat. Suotakoon minun tässä havainnollisuuden vuoksi kuvailla erästä henkilökohtaista kokemusta. Jonkin aikaa sitten keskustelin älykkään ja myötämielisen miehen kanssa uuden sodan uhkasta, sodan joka saattaisi mielestäni vakavasti vaarantaa ihmiskunnan olemassaolon, ja huomautin, että vain ylikansallinen organisaatio voisi tarjota suojan kyseistä vaaraa vastaan. Tähän vieraani vastasi hyvin rauhallisesti ja viileästi: "Miksi olette niin jyrkästi ihmisrodun häviämistä vastaan?"

        Olen varma ettei niin vähän aikaa kuin sata vuotta sitten kukaan olisi niin kevyesti lausunut jotain tuollaista. Se on sellaisen ihmisen lausuma, joka on turhaan yrittänyt saavuttaa sisäistä tasapainoa ja on enemmän tai vähemmän luopunut onnistumisen toivosta. Se on ilmaus tuskallisesta yksinäisyydestä ja eristäytyneisyydestä josta niin monet kärsivät nykyisin. Mistä se johtuu? Onko siitä ulospääsyä?

        On helppoa tehdä tällaisia kysymyksiä, mutta vaikea vastata niihin mitenkään vakuuttavasti. Minun täytyy kuitenkin parhaani mukaan yrittää tehdä niin, vaikka olenkin hyvin perillä siitä että tunteemme ja pyrkimyksemme ovat usein ristiriitaisia ja hämäriä.

        Ihminen on samalla kertaa yksittäinen olento ja sosiaalinen olento. Yksittäisenä olentona hän yrittää suojella omaa olemassaoloaan ja niiden olemassaoloa jotka ovat häntä lähinnä, tyydyttää henkilökohtaisia mielihalujaan ja kehittää synnynnäisiä taipumuksiaan. Yhteiskunnallisena olentona hän pyrkii saavuttamaan kanssaihmistensä tunnustuksen ja kiintymyksen, jakamaan heidän ilonsa, lohduttamaan heitä heidän surussaan, ja parantamaan heidän elinehtojaan. Vain näiden vaihtelevien, usein vastakkaisten pyrkimysten olemassaolo selittää ihmisen erityispiirteet, ja niiden erityinen kokoonpano määrää, missä mitassa yksilö voi saavuttaa sisäisen tasapainon ja vaikuttaa yhteiskunnan hyvinvointiin. On aivan mahdollista, että näiden kahden pyrkimyksen suhteellinen voimakkuus on pääosin perimän määräämä. Mutta persoonallisuus, joka lopulta muodostuu, on suurelta osin sen ympäristön muovaama, jossa ihminen sattuu kehityksensä kuluessa olemaan, sen yhteiskunnan muovaama, missä hän kasvaa, sen yhteiskunnan perinteen ja sen erilaisiin käyttäytymismuotoihin kohdistuvan arvostuksen muovaama. Abstrakti käsite "yhteiskunta" merkitsee yksittäiselle ihmiselle hänen suorien ja epäsuorien suhteittensa summaa aikalaisiinsa ja edeltävien sukupolvien edustajiin. Yksilö pystyy ajattelemaan, tuntemaan, ponnistelemaan ja työskentelemään yksin; mutta hän on niin suuressa määrin riippuvainen yhteiskunnasta - fyysisen, älyllisen ja tunnepohjaisen olemassaolonsa suhteen - että on mahdoton kuvitella tai ymmärtää häntä yhteiskunnan rakenteen ulkopuolisena. Se on "yhteiskunta" joka varustaa ihmisen ravinnolla, vaatteilla, kodilla, työkaluilla, kielellä, ajattelutavalla, ja suurimmalla osalla ajattelun sisällöstä. Hänen elämänsä tekevät mahdolliseksi niiden monien miljoonien menneisyyden ja nykyisyyden ihmisten työpanos ja saavutukset, jotka kaikki ovat kätkettynä pieneen sanaan "yhteiskunta".

        Sen takia on ilmeistä että yksilön riippuvuus yhteiskunnasta on luonnonlaki jota ei voida kumota - vähän samalla lailla kuin muurahaisten ja mehiläisten tapauksessa. Kun muurahaisten ja mehiläisten elämä kuitenkin on pienintäkin yksityiskohtaa myöden jäykkien, perittyjen vaistojen määräämää, niin ihmisolentojen yhteiskunnallinen malli ja ihmisten väliset suhteet ovat hyvin vaihtelevia ja muutokselle alttiita. Muisti, uusien yhdistelmien muodostamisen mahdollisuus ja suullisen viestinnän lahja ovat tehneet mahdollisiksi sellaiset kehityskulut ihmisolennoissa, jotka eivät ole biologisen välttämättömyyden sanelemia. Sellaiset kehityskulut ilmenevät perinteissä, laitoksissa ja järjestelmissä; kirjallisuudessa; tieteellisissä ja teknisissä saavutuksissa, taideteoksissa. Tämä selittää, miten ihminen voi tietyssä mielessä vaikuttaa elämäänsä omien tekojensa kautta, ja että tässä tapahtumasarjassa voivat vaikuttaa tietoinen ajattelu ja tahto. Ihminen saa syntyessään, perimän myötä, biologisen rakenteen jota meidän tulee pitää tarkoin määriteltynä ja muuttumattomana, mukaanlukien ihmislajille ominaiset luonnolliset vietit. Lisäksi hän saavuttaa elämänsä kuluessa kulttuurimuodon jonka hän omaksuu yhteiskunnalta viestinnän ja monien muiden vaikutusmuotojen kautta. Juuri tämä kulttuurimuoto on ajan mittaan altis muutokselle ja määrää hyvin suurelta osin yksilön ja yhteiskunnan välisen suhteen. Nykyaikainen antropologia on opettanut meille niin sanottujen alkukantaisten kulttuurien vertailevan tutkimisen kautta, että ihmisolentojen yhteiskunnallinen käyttäytyminen voi olla hyvinkin vaihtelevaa, riippuen vallalla olevista kulttuurimuodoista ja niistä organisaatiomuodoista, jotka ovat vallitsevina yhteiskunnassa. Tähän ne, jotka pyrkivät parantamaan ihmisen osaa, perustavat toiveensa: ihmisolennot eivät ole tuomittuja, biologisen rakenteensa vuoksi, tuhoamaan toisiaan tai olemaan julman, itse aiheuttamansa kohtalon armoilla.

        Kysyessämme itseltämme miten yhteiskunnan rakennetta ja ihmisen perinteen määräämää rakennetta pitäisi muuttaa jotta ihmiselämästä muodostuisi mahdollisimman tyydyttävä, meidän tulisi aina muistaa että on olemassa tiettyjä ehtoja joita emme pysty säätelemään. Kuten aikaisemmin mainittiin, on ihmisen biologinen luonto käytännöllisesti katsoen muuttumaton. Sen lisäksi ovat viime vuosisatojen teknologiset ja väestölliset kehityskulut luoneet pysyviä olosuhteita. Suhteellisen tiheään asutuissa yhteisöissä ovat äärimmäinen työnjako ja pitkälle keskitetty tuotantokoneisto, hyödykkeineen jotka ovat tarpeen niiden jatkuvalle olemassaololle, ehdottoman välttämättömiä. Se aika - joka jälkeenpäin tarkasteltuna näyttää niin idylliseltä - on lopullisesti ohi, jolloin yksilöt tai suhteellisen pienet ryhmät saattoivat olla omavaraisia. On vain hiukkasen liioiteltua sanoa, että ihmiskunta muodostaa jo nyt planeettakuntaa muistuttavan tuotanto- ja kulutusyhteisön.

        Olen nyt tullut siihen kohtaan, missä voin lyhyesti osoittaa, mikä mielestäni muodostaa aikamme kriisin olennaisen sisällön. Se koskee yksilön suhdetta yhteiskuntaan. Yksilö on tullut tietoisemmaksi kuin koskaan riippuvuudestaan yhteiskuntaan. Mutta hän ei koe tätä riippuvuutta myönteisenä etuna, luonnollisena siteenä, suojelevana voimana, vaan pikemminkin uhkana luonnollisille oikeuksilleen, tai jopa taloudelliselle olemassaololleen. Lisäksi hänen asemansa yhteiskunnassa on sellainen, että hänen persoonallisuutensa itsekeskeiset piirteet jatkuvasti vahvistuvat kun taas hänen luonteeltaan heikommat yhteiskunnalliset pyrkimyksensä asteittain heikkenevät. Kaikki ihmiset, oli heidän yhteiskunnallinen asemansa mikä hyvänsä, kärsivät tästä heikkenemisprosessista. Tietämättään, oman itsekeskeisyytensä vankeina, he tuntevat olevansa epävarmoja, yksinäisiä ja vailla lapsekasta, yksinkertaista elämännautintoa. Ihminen voi löytää tarkoituksen elämälleen, vaikka se onkin lyhyt ja vaarallinen, ainoastaan omistautumalla yhteiskunnalle.

        Kapitalistisessa yhteiskunnassa nykyään vallalla oleva taloudellinen anarkia on mielestäni pahan todellinen lähde. Näemme edessämme valtavan tuottajien yhteisön, jonka jäsenet pyrkivät alituisesti riistämään toisiltaan kollektiivisen työnsä hedelmät - ei voimakeinoin, vaan kaiken kaikkiaan, uskollisesti seuraten laissa säädettyjä sääntöjä. Tässä mielessä on tärkeää ymmärtää, että ns. pääomatavarat, jotka mahdollistavat työskentelyn ja joita tarvitaan kulutustavaroiden (ravinnon, vaatteiden ym.) samoin kuin uusien pääomatavaroiden tuottamiseen - voivat olla, ja enimmäkseen ovatkin, yksilöiden yksityistä omaisuutta. Nämä pääomatavarat ovat osaksi luonnonvaroja (maata, kaivoksia), osaksi ihmistyön tuotteita (rakennuksia, koneita jne.).

        Yksinkertaisuuden vuoksi kutsun "työläisiksi" kaikkia niitä, jotka eivät ole osallisia tuotantovälineiden omistukseen - vaikka tämä ei täysin vastaakaan termin tavanomaista käyttöä. Tuotantovälineiden omistaja kykenee ostamaan työläisen työvoiman. Käyttämällä tuotantovälineitä, työläinen tuottaa uusia tavaroita joista tulee kapitalistin omaisuutta. Olennainen kohta tässä prosessissa on suhde sen välillä mitä työläinen tuottaa ja mitä hänelle maksetaan, molemmat mitattuna reaaliarvona. Sikäli kun työsopimus on "vapaa", se minkä työläinen saa, ei määräydy hänen tuottamiensa tavaroiden todellisen arvon vaan hänen vähimmäistarpeittensa mukaan, ja sen mukaan mikä on kapitalistin työvoiman tarve suhteessa työtä hakevien työläisten lukumäärään. On tärkeää ymmärtää, ettei työläisen palkka ole edes teoriassa hänen tuotteensa arvon määräämä.

        Yksityinen pääoma pyrkii kasaantumaan harvojen käsiin, osittain kapitalistien keskinäisen kilpailun vuoksi, ja osittain siksi, että teknologinen kehitys ja lisääntyvä työnjako rohkaisevat suurempien tuotantoyksiköiden muodostumista pienempien kustannuksella. Näiden kehityssuuntien tuloksena on yksityisen pääoman harvainvalta, jonka suunnatonta mahtia ei voida kontrolloida tehokkaasti edes demokraattisesti järjestäytyneessä poliittisessa yhteiskunnassa. Tämä pitää paikkansa koska lakia säätävien elimien jäsenet ovat poliittisten puolueiden valitsemia, puolueiden, joita rahoittavat tai joihin muuten vaikuttavat yksityiset kapitalistit, jotka ovat käytännöllisesti katsoen erottaneet äänestäjäkunnan lakia säätävästä koneistosta. Siksi kansanedustajat eivät itse asiassa riittävästi suojele oikeuksia vailla olevien kansanosien etuja. Sen lisäksi, vallitsevissa olosuhteissa yksityiset kapitalistit valvovat suoraan tai epäsuorasti tiedonvälityksen pääasiallisia lähteitä (lehdistöä, radiota, koululaitosta). Näin ollen on äärettömän vaikeaa ja useimmissa tapauksissa tosiaan täysin mahdotonta yksittäisen kansalaisen päästä objektiivisiin johtopäätöksiin ja käyttää poliittisia oikeuksiaan järkevällä tavalla.

        Täten yksityisomistukseen perustuvassa talousjärjestelmässä vallitsevaa tilannetta luonnehtii kaksi perusperiaatetta. Ensinnäkin, tuotantokeinot ovat yksityisomistuksessa ja niiden omistajat käyttävät niitä kuten parhaaksi katsovat; toiseksi, työsopimus on vapaa. Tässä mielessä ei tietenkään ole olemassa puhtaasti kapitalistista yhteiskuntaa. Erityisesti täytyy huomata, että työläiset ovat pitkien ja katkerien poliittisten kamppailujen kautta onnistuneet turvaamaan itselleen jokseenkin parannetun muodon "vapaasta työsopimuksesta" tietyille työläisryhmille. Mutta nykypäivän talousjärjestelmä ei kokonaisuudessaan eroa paljoakaan "puhtaasta" kapitalismista.

        Tuotantoa harjoitetaan voiton, ei hyödyn vuoksi. Ei ole olemassa mitään taetta että työnhaluiset aina tulisivat löytämään työtä - on melkein aina olemassa "työttömien armeija". Työläinen saa alituisesti pelätä työpaikkansa menettämistä. Koska työttömät ja huonopalkkaiset työläiset eivät tarjoa edullisia markkinoita, on kulutushyödykkeiden tuotanto rajoitettua ja seurauksena on suurta puutetta. Teknologinen kehitys johtaa usein lisätyöttömyyteen pikemminkin kuin yhteisen työtaakan keventämiseen. Voittoperiaate, yhdistettynä kapitalistien väliseen kilpailuun, on vastuussa pääoman kasaantumisen ja hyödyntämisen epävakaisuudesta, mikä johtaa yhä vakavampiin lamakausiin. Rajoittamaton kilpailu johtaa valtavaan työn hukkaan, ja siihen yksilön yhteiskunnallisen tietoisuuden rampautumiseen, jonka mainitsin aikaisemmin.

        Tätä yksilöiden rampauttamista pidän kapitalismin pahimpana syntinä.

        Koko kasvatusjärjestelmämme kärsii tästä synnistä. Opiskelijaan iskostetaan liioiteltu kilpailuasenne, häntä harjoitetaan palvomaan hankittua menestystä valmistautumisena tulevalle uralleen. Mielestäni on olemassa vain yksi tie näiden vakavien haittojen eliminoimiseen, nimittäin sosialistisen talousjärjestelmän luominen yhdistettynä sellaiseen kasvatusjärjestelmään, joka olisi suunnattu kohti yhteiskunnallisia päämääriä. Sellaisessa talousjärjestelmässä yhteiskunta itse omistaa tuotantovälineet ja käyttää niitä suunnitelmallisesti hyväkseen. Suunnitelmatalous, joka mukauttaa tuotannon yhteisön tarpeisiin, jakaisi tehtävän työn kaikkien työkykyisten kesken ja takaisi elannon jokaiselle. Yksilön kasvatus, sen lisäksi että se edistää hänen omia synnynnäisiä kykyjään, voisi yrittää kehittää häneen vastuuntuntoa kanssaihmisiään kohtaan, sen vallan ja menestyksen ihannoimisen sijasta joka vallitsee nykyisessä yhteiskunnassamme.

        On kuitenkin tarpeellista muistaa, ettei suunnitelmatalous ole vielä sosialismia. Suunnitelmatalouteen sellaisenaan voi liittyä yksilön täydellinen orjuuttaminen. Sosialismin aikaansaaminen vaatii joidenkin äärimmäisen vaikeiden yhteiskunnallispoliittisten ongelmien ratkaisemista. Kuinka on mahdollista, ajatellen pitkälle menevää poliittisen ja taloudellisen vallan keskittämistä, estää byrokratiaa muodostumasta kaikkivaltiaaksi ja itseriittoiseksi? Kuinka yksilön oikeuksia voidaan suojella ja niin ollen turvata demokraattinen vastapaino byrokratian vallalle?

        Muutoksille alttiina aikanamme on tärkeää olla selvillä sosialismin päämääristä ja ongelmista. On valitettavaa, että yhteiskunnassa nykyään vallitsevat olosuhteet ovat vaikeuttaneet näistä asioista käytävää vapaata keskustelua.

        1949

        ALBERT EINSTEIN


      • Kalle
        näin kirjoitti:

        on, että seuraavan kirjoituksen laatija on Eurooppalainen, jonka teoriaa tarvittiin, että tietokoneet ja ydinvoimalat jenkeissäkin toimivat...

        ALBERT EINSTEIN

        Miksi sosialismi?

        Onko suositeltavaa, että ihminen, jolla ei ole asiantuntemusta taloudellisista ja yhteiskunnallisista asioista, sanoo julki mielipiteensä sosialismista? Uskon monestakin syystä että näin on.
        Tarkastelkaamme kysymystä aluksi tieteellisen tiedon näkökulmasta. Saattaisi näyttää siltä, ettei astronomian ja taloustieteen välillä ole mitään olennaisia metodologisia eroja. Molemmilla aloilla työskentelevät tiedemiehet yrittävät löytää yleispäteviä lakeja rajoitetulle ilmiöryhmälle, saattaakseen näiden ilmiöiden väliset suhteet niin selvästi ymmärrettäviksi kuin suinkin. Mutta todellisuudessa tällaisia metodologisia eroja on olemassa. Taloustieteen alalla yleisten lainalaisuuksien löytämistä vaikeuttaa se seikka, että havaittuihin taloudellisiin ilmiöihin vaikuttavat usein monet tekijät joita on vaikea arvioida erikseen. Lisäksi, kokemus joka on kasaantunut ihmiskunnan historian niin kutsutun sivistyneen ajanjakson kuluessa on - kuten hyvin tiedetään - ollut sellaisten syiden vaikutuksen ja rajoituksen alainen jotka eivät ole luonteeltaan yksinomaan taloudellisia. Esimerkiksi useimmat historian suurimmista valtakunnista saivat kiittää olemassaoloaan valloituksista. Valloittajakansoista tuli, lainsäädännöllisesti ja taloudellisesti, valloitetun maan etuoikeutettu luokka. He varasivat itselleen maanomistusoikeuden monopolin ja nimittivät keskuudestaan papiston. Papit, jotka valvoivat kasvatusta, tekivät yhteiskunnan luokkajaosta pysyvän instituution ja loivat arvojärjestelmän, joka siitä pitäen, suurelta osin tiedostamattomasti, ohjasi ihmisiä heidän sosiaalisessa käyttäytymisessään. Mutta historiallinen perinne on niin sanoakseni eilispäivää. Emme ole missään todella onnistuneet pääsemään ylitse siitä mitä Thornlein Veblen kutsui inhimillisen kehityksen ryövärivaiheeksi. Havaittavissa olevat taloudelliset tosiseikat kuuluvat tuohon vaiheeseen ja jopa sellaiset lait jotka voimme johtaa niistä, eivät ole sovellettavissa toisiin vaiheisiin. Koska sosialismin todellinen tarkoitus on nimenomaan voittaa inhimillisen kehityksen ryövärivaihe ja edetä siitä eteenpäin, ei taloustiede voi nykyisellään paljoakaan valaista mitkä tavoitelluista päämääristä ovat saavutettavissa.

        Toiseksi, sosialismi suuntautuu kohti yhteiskunnallis-eettisiä tavoitteita. Tiede ei kuitenkaan voi luoda tavoitteita tai vielä vähemmän istuttaa niitä ihmisolentoihin; tiede voi korkeintaan luoda keinot joilla päästään tiettyihin päämääriin. Mutta itse päämäärät ovat sellaisten henkilöiden muotoilemat joilla on korkeat eettiset ihanteet ja - mikäli kyseiset päämäärät eivät ole kuolleina syntyneitä, vaan tärkeitä ja elinvoimaisia - niitä omaksuvat ja niitä vievät eteenpäin ne monet ihmiset jotka, puolittain tiedottomasti, määräävät yhteiskunnan hitaan kehityksen. Siksi meidän tulisi olla varuillamme ettemme yliarvioisi tiedettä ja tieteellisiä menetelmiä kun on kyse inhimillisistä ongelmista. Lukemattomat äänet ovat jo jonkin aikaa vaatineet sen tosiasian tunnustamista, että ihmiskunta on kriisitilanteessa, että sen pysyvyys on hajonnut vakavasti. Sellaiselle tilanteelle on ominaista, että yksilöt tuntevat välinpitämättömyyttä tai jopa vihamielisyyttä sitä suurta tai pientä ryhmää kohtaan johon he kuuluvat. Suotakoon minun tässä havainnollisuuden vuoksi kuvailla erästä henkilökohtaista kokemusta. Jonkin aikaa sitten keskustelin älykkään ja myötämielisen miehen kanssa uuden sodan uhkasta, sodan joka saattaisi mielestäni vakavasti vaarantaa ihmiskunnan olemassaolon, ja huomautin, että vain ylikansallinen organisaatio voisi tarjota suojan kyseistä vaaraa vastaan. Tähän vieraani vastasi hyvin rauhallisesti ja viileästi: "Miksi olette niin jyrkästi ihmisrodun häviämistä vastaan?"

        Olen varma ettei niin vähän aikaa kuin sata vuotta sitten kukaan olisi niin kevyesti lausunut jotain tuollaista. Se on sellaisen ihmisen lausuma, joka on turhaan yrittänyt saavuttaa sisäistä tasapainoa ja on enemmän tai vähemmän luopunut onnistumisen toivosta. Se on ilmaus tuskallisesta yksinäisyydestä ja eristäytyneisyydestä josta niin monet kärsivät nykyisin. Mistä se johtuu? Onko siitä ulospääsyä?

        On helppoa tehdä tällaisia kysymyksiä, mutta vaikea vastata niihin mitenkään vakuuttavasti. Minun täytyy kuitenkin parhaani mukaan yrittää tehdä niin, vaikka olenkin hyvin perillä siitä että tunteemme ja pyrkimyksemme ovat usein ristiriitaisia ja hämäriä.

        Ihminen on samalla kertaa yksittäinen olento ja sosiaalinen olento. Yksittäisenä olentona hän yrittää suojella omaa olemassaoloaan ja niiden olemassaoloa jotka ovat häntä lähinnä, tyydyttää henkilökohtaisia mielihalujaan ja kehittää synnynnäisiä taipumuksiaan. Yhteiskunnallisena olentona hän pyrkii saavuttamaan kanssaihmistensä tunnustuksen ja kiintymyksen, jakamaan heidän ilonsa, lohduttamaan heitä heidän surussaan, ja parantamaan heidän elinehtojaan. Vain näiden vaihtelevien, usein vastakkaisten pyrkimysten olemassaolo selittää ihmisen erityispiirteet, ja niiden erityinen kokoonpano määrää, missä mitassa yksilö voi saavuttaa sisäisen tasapainon ja vaikuttaa yhteiskunnan hyvinvointiin. On aivan mahdollista, että näiden kahden pyrkimyksen suhteellinen voimakkuus on pääosin perimän määräämä. Mutta persoonallisuus, joka lopulta muodostuu, on suurelta osin sen ympäristön muovaama, jossa ihminen sattuu kehityksensä kuluessa olemaan, sen yhteiskunnan muovaama, missä hän kasvaa, sen yhteiskunnan perinteen ja sen erilaisiin käyttäytymismuotoihin kohdistuvan arvostuksen muovaama. Abstrakti käsite "yhteiskunta" merkitsee yksittäiselle ihmiselle hänen suorien ja epäsuorien suhteittensa summaa aikalaisiinsa ja edeltävien sukupolvien edustajiin. Yksilö pystyy ajattelemaan, tuntemaan, ponnistelemaan ja työskentelemään yksin; mutta hän on niin suuressa määrin riippuvainen yhteiskunnasta - fyysisen, älyllisen ja tunnepohjaisen olemassaolonsa suhteen - että on mahdoton kuvitella tai ymmärtää häntä yhteiskunnan rakenteen ulkopuolisena. Se on "yhteiskunta" joka varustaa ihmisen ravinnolla, vaatteilla, kodilla, työkaluilla, kielellä, ajattelutavalla, ja suurimmalla osalla ajattelun sisällöstä. Hänen elämänsä tekevät mahdolliseksi niiden monien miljoonien menneisyyden ja nykyisyyden ihmisten työpanos ja saavutukset, jotka kaikki ovat kätkettynä pieneen sanaan "yhteiskunta".

        Sen takia on ilmeistä että yksilön riippuvuus yhteiskunnasta on luonnonlaki jota ei voida kumota - vähän samalla lailla kuin muurahaisten ja mehiläisten tapauksessa. Kun muurahaisten ja mehiläisten elämä kuitenkin on pienintäkin yksityiskohtaa myöden jäykkien, perittyjen vaistojen määräämää, niin ihmisolentojen yhteiskunnallinen malli ja ihmisten väliset suhteet ovat hyvin vaihtelevia ja muutokselle alttiita. Muisti, uusien yhdistelmien muodostamisen mahdollisuus ja suullisen viestinnän lahja ovat tehneet mahdollisiksi sellaiset kehityskulut ihmisolennoissa, jotka eivät ole biologisen välttämättömyyden sanelemia. Sellaiset kehityskulut ilmenevät perinteissä, laitoksissa ja järjestelmissä; kirjallisuudessa; tieteellisissä ja teknisissä saavutuksissa, taideteoksissa. Tämä selittää, miten ihminen voi tietyssä mielessä vaikuttaa elämäänsä omien tekojensa kautta, ja että tässä tapahtumasarjassa voivat vaikuttaa tietoinen ajattelu ja tahto. Ihminen saa syntyessään, perimän myötä, biologisen rakenteen jota meidän tulee pitää tarkoin määriteltynä ja muuttumattomana, mukaanlukien ihmislajille ominaiset luonnolliset vietit. Lisäksi hän saavuttaa elämänsä kuluessa kulttuurimuodon jonka hän omaksuu yhteiskunnalta viestinnän ja monien muiden vaikutusmuotojen kautta. Juuri tämä kulttuurimuoto on ajan mittaan altis muutokselle ja määrää hyvin suurelta osin yksilön ja yhteiskunnan välisen suhteen. Nykyaikainen antropologia on opettanut meille niin sanottujen alkukantaisten kulttuurien vertailevan tutkimisen kautta, että ihmisolentojen yhteiskunnallinen käyttäytyminen voi olla hyvinkin vaihtelevaa, riippuen vallalla olevista kulttuurimuodoista ja niistä organisaatiomuodoista, jotka ovat vallitsevina yhteiskunnassa. Tähän ne, jotka pyrkivät parantamaan ihmisen osaa, perustavat toiveensa: ihmisolennot eivät ole tuomittuja, biologisen rakenteensa vuoksi, tuhoamaan toisiaan tai olemaan julman, itse aiheuttamansa kohtalon armoilla.

        Kysyessämme itseltämme miten yhteiskunnan rakennetta ja ihmisen perinteen määräämää rakennetta pitäisi muuttaa jotta ihmiselämästä muodostuisi mahdollisimman tyydyttävä, meidän tulisi aina muistaa että on olemassa tiettyjä ehtoja joita emme pysty säätelemään. Kuten aikaisemmin mainittiin, on ihmisen biologinen luonto käytännöllisesti katsoen muuttumaton. Sen lisäksi ovat viime vuosisatojen teknologiset ja väestölliset kehityskulut luoneet pysyviä olosuhteita. Suhteellisen tiheään asutuissa yhteisöissä ovat äärimmäinen työnjako ja pitkälle keskitetty tuotantokoneisto, hyödykkeineen jotka ovat tarpeen niiden jatkuvalle olemassaololle, ehdottoman välttämättömiä. Se aika - joka jälkeenpäin tarkasteltuna näyttää niin idylliseltä - on lopullisesti ohi, jolloin yksilöt tai suhteellisen pienet ryhmät saattoivat olla omavaraisia. On vain hiukkasen liioiteltua sanoa, että ihmiskunta muodostaa jo nyt planeettakuntaa muistuttavan tuotanto- ja kulutusyhteisön.

        Olen nyt tullut siihen kohtaan, missä voin lyhyesti osoittaa, mikä mielestäni muodostaa aikamme kriisin olennaisen sisällön. Se koskee yksilön suhdetta yhteiskuntaan. Yksilö on tullut tietoisemmaksi kuin koskaan riippuvuudestaan yhteiskuntaan. Mutta hän ei koe tätä riippuvuutta myönteisenä etuna, luonnollisena siteenä, suojelevana voimana, vaan pikemminkin uhkana luonnollisille oikeuksilleen, tai jopa taloudelliselle olemassaololleen. Lisäksi hänen asemansa yhteiskunnassa on sellainen, että hänen persoonallisuutensa itsekeskeiset piirteet jatkuvasti vahvistuvat kun taas hänen luonteeltaan heikommat yhteiskunnalliset pyrkimyksensä asteittain heikkenevät. Kaikki ihmiset, oli heidän yhteiskunnallinen asemansa mikä hyvänsä, kärsivät tästä heikkenemisprosessista. Tietämättään, oman itsekeskeisyytensä vankeina, he tuntevat olevansa epävarmoja, yksinäisiä ja vailla lapsekasta, yksinkertaista elämännautintoa. Ihminen voi löytää tarkoituksen elämälleen, vaikka se onkin lyhyt ja vaarallinen, ainoastaan omistautumalla yhteiskunnalle.

        Kapitalistisessa yhteiskunnassa nykyään vallalla oleva taloudellinen anarkia on mielestäni pahan todellinen lähde. Näemme edessämme valtavan tuottajien yhteisön, jonka jäsenet pyrkivät alituisesti riistämään toisiltaan kollektiivisen työnsä hedelmät - ei voimakeinoin, vaan kaiken kaikkiaan, uskollisesti seuraten laissa säädettyjä sääntöjä. Tässä mielessä on tärkeää ymmärtää, että ns. pääomatavarat, jotka mahdollistavat työskentelyn ja joita tarvitaan kulutustavaroiden (ravinnon, vaatteiden ym.) samoin kuin uusien pääomatavaroiden tuottamiseen - voivat olla, ja enimmäkseen ovatkin, yksilöiden yksityistä omaisuutta. Nämä pääomatavarat ovat osaksi luonnonvaroja (maata, kaivoksia), osaksi ihmistyön tuotteita (rakennuksia, koneita jne.).

        Yksinkertaisuuden vuoksi kutsun "työläisiksi" kaikkia niitä, jotka eivät ole osallisia tuotantovälineiden omistukseen - vaikka tämä ei täysin vastaakaan termin tavanomaista käyttöä. Tuotantovälineiden omistaja kykenee ostamaan työläisen työvoiman. Käyttämällä tuotantovälineitä, työläinen tuottaa uusia tavaroita joista tulee kapitalistin omaisuutta. Olennainen kohta tässä prosessissa on suhde sen välillä mitä työläinen tuottaa ja mitä hänelle maksetaan, molemmat mitattuna reaaliarvona. Sikäli kun työsopimus on "vapaa", se minkä työläinen saa, ei määräydy hänen tuottamiensa tavaroiden todellisen arvon vaan hänen vähimmäistarpeittensa mukaan, ja sen mukaan mikä on kapitalistin työvoiman tarve suhteessa työtä hakevien työläisten lukumäärään. On tärkeää ymmärtää, ettei työläisen palkka ole edes teoriassa hänen tuotteensa arvon määräämä.

        Yksityinen pääoma pyrkii kasaantumaan harvojen käsiin, osittain kapitalistien keskinäisen kilpailun vuoksi, ja osittain siksi, että teknologinen kehitys ja lisääntyvä työnjako rohkaisevat suurempien tuotantoyksiköiden muodostumista pienempien kustannuksella. Näiden kehityssuuntien tuloksena on yksityisen pääoman harvainvalta, jonka suunnatonta mahtia ei voida kontrolloida tehokkaasti edes demokraattisesti järjestäytyneessä poliittisessa yhteiskunnassa. Tämä pitää paikkansa koska lakia säätävien elimien jäsenet ovat poliittisten puolueiden valitsemia, puolueiden, joita rahoittavat tai joihin muuten vaikuttavat yksityiset kapitalistit, jotka ovat käytännöllisesti katsoen erottaneet äänestäjäkunnan lakia säätävästä koneistosta. Siksi kansanedustajat eivät itse asiassa riittävästi suojele oikeuksia vailla olevien kansanosien etuja. Sen lisäksi, vallitsevissa olosuhteissa yksityiset kapitalistit valvovat suoraan tai epäsuorasti tiedonvälityksen pääasiallisia lähteitä (lehdistöä, radiota, koululaitosta). Näin ollen on äärettömän vaikeaa ja useimmissa tapauksissa tosiaan täysin mahdotonta yksittäisen kansalaisen päästä objektiivisiin johtopäätöksiin ja käyttää poliittisia oikeuksiaan järkevällä tavalla.

        Täten yksityisomistukseen perustuvassa talousjärjestelmässä vallitsevaa tilannetta luonnehtii kaksi perusperiaatetta. Ensinnäkin, tuotantokeinot ovat yksityisomistuksessa ja niiden omistajat käyttävät niitä kuten parhaaksi katsovat; toiseksi, työsopimus on vapaa. Tässä mielessä ei tietenkään ole olemassa puhtaasti kapitalistista yhteiskuntaa. Erityisesti täytyy huomata, että työläiset ovat pitkien ja katkerien poliittisten kamppailujen kautta onnistuneet turvaamaan itselleen jokseenkin parannetun muodon "vapaasta työsopimuksesta" tietyille työläisryhmille. Mutta nykypäivän talousjärjestelmä ei kokonaisuudessaan eroa paljoakaan "puhtaasta" kapitalismista.

        Tuotantoa harjoitetaan voiton, ei hyödyn vuoksi. Ei ole olemassa mitään taetta että työnhaluiset aina tulisivat löytämään työtä - on melkein aina olemassa "työttömien armeija". Työläinen saa alituisesti pelätä työpaikkansa menettämistä. Koska työttömät ja huonopalkkaiset työläiset eivät tarjoa edullisia markkinoita, on kulutushyödykkeiden tuotanto rajoitettua ja seurauksena on suurta puutetta. Teknologinen kehitys johtaa usein lisätyöttömyyteen pikemminkin kuin yhteisen työtaakan keventämiseen. Voittoperiaate, yhdistettynä kapitalistien väliseen kilpailuun, on vastuussa pääoman kasaantumisen ja hyödyntämisen epävakaisuudesta, mikä johtaa yhä vakavampiin lamakausiin. Rajoittamaton kilpailu johtaa valtavaan työn hukkaan, ja siihen yksilön yhteiskunnallisen tietoisuuden rampautumiseen, jonka mainitsin aikaisemmin.

        Tätä yksilöiden rampauttamista pidän kapitalismin pahimpana syntinä.

        Koko kasvatusjärjestelmämme kärsii tästä synnistä. Opiskelijaan iskostetaan liioiteltu kilpailuasenne, häntä harjoitetaan palvomaan hankittua menestystä valmistautumisena tulevalle uralleen. Mielestäni on olemassa vain yksi tie näiden vakavien haittojen eliminoimiseen, nimittäin sosialistisen talousjärjestelmän luominen yhdistettynä sellaiseen kasvatusjärjestelmään, joka olisi suunnattu kohti yhteiskunnallisia päämääriä. Sellaisessa talousjärjestelmässä yhteiskunta itse omistaa tuotantovälineet ja käyttää niitä suunnitelmallisesti hyväkseen. Suunnitelmatalous, joka mukauttaa tuotannon yhteisön tarpeisiin, jakaisi tehtävän työn kaikkien työkykyisten kesken ja takaisi elannon jokaiselle. Yksilön kasvatus, sen lisäksi että se edistää hänen omia synnynnäisiä kykyjään, voisi yrittää kehittää häneen vastuuntuntoa kanssaihmisiään kohtaan, sen vallan ja menestyksen ihannoimisen sijasta joka vallitsee nykyisessä yhteiskunnassamme.

        On kuitenkin tarpeellista muistaa, ettei suunnitelmatalous ole vielä sosialismia. Suunnitelmatalouteen sellaisenaan voi liittyä yksilön täydellinen orjuuttaminen. Sosialismin aikaansaaminen vaatii joidenkin äärimmäisen vaikeiden yhteiskunnallispoliittisten ongelmien ratkaisemista. Kuinka on mahdollista, ajatellen pitkälle menevää poliittisen ja taloudellisen vallan keskittämistä, estää byrokratiaa muodostumasta kaikkivaltiaaksi ja itseriittoiseksi? Kuinka yksilön oikeuksia voidaan suojella ja niin ollen turvata demokraattinen vastapaino byrokratian vallalle?

        Muutoksille alttiina aikanamme on tärkeää olla selvillä sosialismin päämääristä ja ongelmista. On valitettavaa, että yhteiskunnassa nykyään vallitsevat olosuhteet ovat vaikeuttaneet näistä asioista käytävää vapaata keskustelua.

        1949

        ALBERT EINSTEIN

        Albert Einstein ei tietääkseni ollutkaan mikään kommunisti vaan yksi kaikkien aikojen älykkäimmistä ihmisistä.

        Meillä on paljon käytössä myöskin länsieurooppalaisia keksintöjä. Esimerkiksi sinullakin on varmasti auto, joka ei todellakaan ole kommunistien keksintöä. Ja auton alla on amerikkalaista keksintöå olevat ilmarenkaat parantamassa ajomukavuutta.

        Mutta älä sure, kommunistit ovat keksineet tämän mainion rynnäkkökiväärin. Sen avulla maailmassa on tapettu kymmeniä ellei jopa satoja miljoonia ihmisiä, nopeasti ja vaivattomasti.
        Mahdollisesti kommarit ovat keksineet jotakin muutakin helpottaakseen ihmisten arkipäivää mutta ei tule juuri nyt minun mieleeni.
        Voisitko auttaa minua sen listan kanssa. Kiitos tämän mainion amerikkalaisen keksinnön, sähkölamppu, joka sinullakin on varmasti käytössä, voit selailla hakuteoksiasi myöskin iltaisin ja öisin. Ja kun lista on valmis niin voitkin pistää tämän mainion amerikkalaisen keksinnön, tietokoneen, töihin ja siirtää listasi netille ( lähtöisin USA:sta ) jolloin me kaikki voimme ihailla näitä sosialismin saavutuksia ihmiskunnan hyväksi viimeisen sadan vuoden ajalta.

        /Kalle


      • Mauri
        Kalle kirjoitti:

        Albert Einstein ei tietääkseni ollutkaan mikään kommunisti vaan yksi kaikkien aikojen älykkäimmistä ihmisistä.

        Meillä on paljon käytössä myöskin länsieurooppalaisia keksintöjä. Esimerkiksi sinullakin on varmasti auto, joka ei todellakaan ole kommunistien keksintöä. Ja auton alla on amerikkalaista keksintöå olevat ilmarenkaat parantamassa ajomukavuutta.

        Mutta älä sure, kommunistit ovat keksineet tämän mainion rynnäkkökiväärin. Sen avulla maailmassa on tapettu kymmeniä ellei jopa satoja miljoonia ihmisiä, nopeasti ja vaivattomasti.
        Mahdollisesti kommarit ovat keksineet jotakin muutakin helpottaakseen ihmisten arkipäivää mutta ei tule juuri nyt minun mieleeni.
        Voisitko auttaa minua sen listan kanssa. Kiitos tämän mainion amerikkalaisen keksinnön, sähkölamppu, joka sinullakin on varmasti käytössä, voit selailla hakuteoksiasi myöskin iltaisin ja öisin. Ja kun lista on valmis niin voitkin pistää tämän mainion amerikkalaisen keksinnön, tietokoneen, töihin ja siirtää listasi netille ( lähtöisin USA:sta ) jolloin me kaikki voimme ihailla näitä sosialismin saavutuksia ihmiskunnan hyväksi viimeisen sadan vuoden ajalta.

        /Kalle

        mutta jo hamassa muinaisuudessa mm. siellä Irakin tienoilla keksitty luku-ja kirjoitustaito ei millään iskostu jenkkien päähän. Eikä toimi ne sinun prosessorisikaan kovin hyvin, kun täytyy kansainväliselle avaruusasemalle lennettäessä käyttää jopa kommareiden prosessoreja ja ikivanhaa Sojuz alusta.
        Mutta jatka vain yrityksiäsi: mm. cocacolaa, hampurilaisia ja purukumia et vielä ole minun ihailtavakseni tarjonnut


      • Kalle
        Mauri kirjoitti:

        mutta jo hamassa muinaisuudessa mm. siellä Irakin tienoilla keksitty luku-ja kirjoitustaito ei millään iskostu jenkkien päähän. Eikä toimi ne sinun prosessorisikaan kovin hyvin, kun täytyy kansainväliselle avaruusasemalle lennettäessä käyttää jopa kommareiden prosessoreja ja ikivanhaa Sojuz alusta.
        Mutta jatka vain yrityksiäsi: mm. cocacolaa, hampurilaisia ja purukumia et vielä ole minun ihailtavakseni tarjonnut

        Joko Mauri ei ymmärrä lukemaansa tai hän ei tunne yhtään kommunistien tekemää keksintöä joka helpottaisi ja keventäisi ihmisten arkipäivää.
        Voisitteko te kaikki tämän palstan kommunistit, ja muutkin kykyjensä mukaan, auttaa Mauria laatimaan tätä listaa?

        Listaa ei tarvitse jäsennellä toimialoittain tai millään muullakaan lailla.
        Kirjoita vain listalle asiota siinä järjestyksessä kun niitä tulee mieleen.
        Sitten me kaikki voimmekin ihailla näitä sosialismin saavutuksia ihmiskunnan hyväksi viimeisen sadan vuoden ajalta.

        /Kalle


      • voi
        Kalle kirjoitti:

        Joko Mauri ei ymmärrä lukemaansa tai hän ei tunne yhtään kommunistien tekemää keksintöä joka helpottaisi ja keventäisi ihmisten arkipäivää.
        Voisitteko te kaikki tämän palstan kommunistit, ja muutkin kykyjensä mukaan, auttaa Mauria laatimaan tätä listaa?

        Listaa ei tarvitse jäsennellä toimialoittain tai millään muullakaan lailla.
        Kirjoita vain listalle asiota siinä järjestyksessä kun niitä tulee mieleen.
        Sitten me kaikki voimmekin ihailla näitä sosialismin saavutuksia ihmiskunnan hyväksi viimeisen sadan vuoden ajalta.

        /Kalle

        sanoa, että jenkit ovat joko kopioineet tai ostaneet tietonsa, tuottaneet suurimman osan oivalluksistaan Euroopasta, ostaneet jopa työntekijät sieltä, mikä selviää osin linkistä http://www.davidbodanis.com/
        (aika heikkoa USA:n saavutukset ovat muussa kuin työvoiman ja ideoiden omimisessa), jopa avaruusraketit täytyi neukkulassa keksiä(Tsiolkovsky)Clarke kopioi hissit kirjoihinsa, raketit taas...
        http://www.the-rocketman.com/museum_files/soviet_program.html


    • Mauri

      SK-miehen ja Kallen viisaat vastaukset jo tietoisuutesi?

      Jos olet taas tajuissasi ja tietoinen, niin julkaiset nyt varmaan yhden Leninin murhahimoisen tekstin ja vertaat sitä Bushin demokraattisiin ajatuksiin, joissa pahan edustajia vastaan käytävän sodan julistukset päättyvät tuohon niin humaaniin lauseeseen: "I want them death or live. God blesh Amerika,"

    • Prof

      Kommunismi on melkein sama kuin fasismi (ts.natsismi; kansallissosialismi; nationalismi yms.) sillä erotuksella, että fasismissa kaikkea johtaa valtio ja kansalaiset ovat velvollisia tekemään niin kuin valtiojohto (diktatuuri) vaatii. Kommunismissä kaikki on yhteistä, kaikkea valvoo ja johtaa valtion johto ja kansalaiset ovat velvollisia tekemään niin kuin valtiojohto (diktatuuri) vaatii.

      Elikkä nationalsimi ja kommunismi ovat vähän niin kuin serkuksia.

    • Mauri

      Et ole vielä esittänyt niitä murhanhimoisia tekstejä.

      En ole koskaan erityisemmin innostunut tämän vallankumousmiehen teoksista. Tiedän myös, että kaikkinainen alkuperäistekstien esittäminen todistaa mm. ystäviesi Kallen ja SK- miehen mukaan sen. ettei kyseinen henkilö osaa ajatella itsenäisesti, omilla aivoilaan - eli tee niin kuin muinainen koulupoika linnunpöntönkin omasta päästään.

      Mutta miestä on autettava mäessä. Kaivoin tuolta kellarin laatikoista 12 pölyttynyttä kirjaa joista esitän nyt muutaman lyhyen lainauksen ja kysyn: Tällaisia tekstejäkö tarkoitit? Vastannet ystävällisesti myös minun kysymykseeni: Mikä valtio tunnusti ensimmäisenä Suomen itsenäisyyden?

      "Arvostelunvapaus - se on nykyään epäilemättä muodinmukaisin tunnus, jota useimmiten käytetään kaikkien maiden sosialistien ja demokraattien välisissä kiistoissa. Ensi näkemältä on vaikea kuvitella mitään kummallisempaa kuin nuo toisen osapuolen vetoamiset arvostelunvapauteen. Onko edistyneimpien puolueiden riveistä todellakin kuulunut ääniä sitä useimpien Euroopan maiden perustuslakien säädöstä vastaan, joka takaa tieteen ja tieteellisen tutkimuksen vapauden. "Tässä on jotain vinossa!" sanoo jokainen sivullinen henkilö."

      Lenin, Mitä on tehtävä, 1902

      "Tehkäämme yhteenveto.
      Yleensä marxilaisen teorian näkökannalta katsoen kysymys itsemääräämisoikeudesta ei tuota vaikeuksia. Ei voi olla vakavassa mielessä puhettakaan vuonna 1896 tehdyn Lontoon päätöksen asettamisesta kiistanalaiseksi, ei siitä, että itsemääräämisellä tarkoitetaan ainoastaan eroamisoikeutta, eikä myöskään siitä, että itsnäisten kansallisten valtioiden muodotaminen on kaikkien porvarillis-demokraattisten kumousten pykimys"

      Lenin, Kansojen itsemääräämisoikeudesta, 1914

      "Olemme väittäneet, että olisi soialismin kavaltamista kieltäytyä toteuttamasta kansakuntien itsemääräämisoikeutta sosialismin aikana"

      Lenin, Sosialistinen vallankumous ja kansakuntien itsemääräämisoikeus, 1918

    • proo

      Kommunismi on aatteista pahin. Se tappaa.

      Sillä ei ole mitään merkitystä oliko diktatuurinen neuvostoliitto eli sntl eli cccp kommunistinen vai sosialistinen valtio.
      Molemmat aatteet ovat vaarallisia.

      Pahuuden huipentuma on joka tapauksessa -kommunismi.

      VAIN kapitalismi on AITOA demokratiaa =)

      • ope

        yhteistä kapitalismillä ja demokratialla muka on? Ei kapitalismissä ole sijaa demokratialle. Olet ymmärtänyt asiat HIEMAN väärin.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      653
      8014
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      468
      2296
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      2220
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      147
      1791
    5. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      1292
    6. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1244
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      113
      1180
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      854
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      59
      833
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      766
    Aihe