Kuulin tässä että joskus 1980-luvulla oli jt-ssä, ainakin Ruotsissa, käytännössä sääntö karttaa henkilöä, joka kastamattomana julistajana oli tehnyt sellaista "syntiä", että se kastettuna olisi johtanut erottamiseen.
Tällainen "synti" oli esimerkiksi Vt-seuran oppien kyseenalaistaminen tai tietysti, kuinkas muuten, luvaton fyysisen rakkauden harjoittaminen jne..
Muistaako teistä joku oliko tällainen käytäntö voimassa myös Suomessa? Miten asia on nykyisin, kartetaanko entistä kastamatonta julistajaa, jos hän on jättänyt jt-n, vai suhtaudutaanko tähän henkilöön normaalien hyvien käytöstapojen mukaan?
Mitenkäs jt-perheessä kasvaneet lapset/nuoret, jotka eivät ole jt-jäsenyydestä kiinnostuneet, pitääkö heitä "karttaa", vai saavatko seurakunnassa mukana olevat nuoret kaveerata vapaasti heidän kanssaan?
Tällainen "synti" oli esimerkiksi Vt-seuran oppien kyseenalaistaminen tai tietysti, kuinkas muuten, luvaton fyysisen rakkauden harjoittaminen jne..
Muistaako teistä joku oliko tällainen käytäntö voimassa myös Suomessa? Miten asia on nykyisin, kartetaanko entistä kastamatonta julistajaa, jos hän on jättänyt jt-n, vai suhtaudutaanko tähän henkilöön normaalien hyvien käytöstapojen mukaan?
Mitenkäs jt-perheessä kasvaneet lapset/nuoret, jotka eivät ole jt-jäsenyydestä kiinnostuneet, pitääkö heitä "karttaa", vai saavatko seurakunnassa mukana olevat nuoret kaveerata vapaasti heidän kanssaan?
Vastaukset 13
Vanhimmat
>>Muistaako teistä joku oliko tällainen käytäntö voimassa myös Suomessa?
Taitavat olla käytännöt samat riippumatta siitä missä kastamaton julistaja rikkoo vt-seuran sääntöjä.
Ymmärtääkseni kohtelu kastamattomien julistajien syntien suhteen ei liiemmin eroa käytännössä kastetun vastaavista. Varsinaista oikeuskomiteaa ei kastamattomille 'väärintekijöille' järjestetä, mutta vastaavanlainen kuulustelu kyllä, jossa otetaan selvää katuuko kastamaton julistaja touhujaan vai ei.
Karttaminen ja merkitseminen taitaa olla kastamattoman julistajan kyseessä ollessa enemmän yksilön omantunnon asia, kuin kastetun karttaminen tai merkitsemisen toteuttaminen. Kastamattoman julistajan 'erottamisesta' johtuvaa karttamista ei kuitenkaan voida pitää missään nimessä harvinaisena ilmiönä.
>>Tällainen "synti" oli esimerkiksi Vt-seuran oppien kyseenalaistaminen tai tietysti, kuinkas muuten, luvaton fyysisen rakkauden harjoittaminen jne..
Kastamatonta julistajaa, joka kyseenalaistaa vt-seuran edesottamuksia kartetaan satavarmasti.
>>Mitenkäs jt-perheessä kasvaneet lapset/nuoret, jotka eivät ole jt-jäsenyydestä kiinnostuneet, pitääkö heitä "karttaa", vai saavatko seurakunnassa mukana olevat nuoret kaveerata vapaasti heidän kanssaan?
Heihin suhtaudutaan kuten muihinkin 'maailmallisiin'. Tosin taidetaan heitä yrittää käännyttää 'hieman' enemmän kuin tavistyyppejä. Hyväksi seuraksi heitä ei kuitenkaan lasketa, joten säntillinen jehovantodistaja ei liiemmin aikaansa tällaisten kanssa vietä. Paitsi käännytysmielessä.
>>>Ymmärtääkseni kohtelu kastamattomien julistajien syntien suhteen ei liiemmin eroa käytännössä kastetun vastaavista
>Mitenkäs jt-perheessä kasvaneet lapset/nuoret, jotka eivät ole jt-jäsenyydestä kiinnostuneet
Käytännöstä en osaa sanoa sen laajemmin, mutta omalla kohdallani on karttamisoppia sovellettu jollakin tasolla vaikka en ole koskaan tuohon jt hommaan ryhtynyt millään tasolla. Vanhemmat ovat siis Jehovan todistajia ja minä roikuin mukana ainoastaan siihen saakka kun erilaiset pakotuskeinot onnistuivat.
Vanhempani eivät ole kyläilleet luonani milloinkaan, vaikka aikaa varmasti olisi löytynyt. Muutinhan pois kotoa jo 80 -luvun puolenvälin jälkeen. Matkakaan ei luulisi olevan este, sillä he joutuvat ajamaan vierestä ohi matkalla siskolleni, joka on siis jt.
Osa jt tutuista sekä sukulaisista taas pitää ihan normaalit välit, vaikka omiin vanhempiin sitä tietenkin mieluiten pitäisi yhteyttä.
Kaikenlaista syntiä sitä tulee tietenkin harrastettua säännöllisin väliajoin, mutta näissä askareissa jään kyllä monelle Jehovan todistaja -sukulaiselle sekä tuttavalle -osin heikon viinapääni ansiosta :-)
tekemisis,sitä ei kiellä mikään jos ei oo kastettu,eli ei oo tarvetta erottaa.Sitähän taas ei tiiä miten vanhemmat reagoi eri lailla,jotku aattelee surakunnas käyvien seura vois kannustaa,toiset taas et väärä seura vie mukanaan,mut se on perhekohtanen asia
>>>Osa jt tutuista sekä sukulaisista taas pitää ihan normaalit välit, vaikka omiin vanhempiin sitä tietenkin mieluiten pitäisi yhteyttä
>Mitä nämä toiset jt-sukulaiset vanhempiesi käytöksestä sanovat, vai sanovatko mitään?
Vähän tuntuu olevan vaikea puheenaihe. Sisko on oikeastaan ainoa, jonka kanssa olen jatkuvasti tekemisissä ja häntä taitaa hävettää koko juttu. Olen hänen välityksellä laittanut viestiä eteenpäin, että sopii poiketa kylään mutta huonolla menestyksellä.
>Pitääkö sinun jotenkin "varoa sanojasi" heidän seurassaan? Siis ajatella mitä sanot, ett'et vahingossa sano, mitä ajattelet?
Hyvien käytöstapojen rajoissa puhun kyllä asioista niiden oikeilla nimillä. On muuten hauskaa esittää todistajille suoria kysymyksiä ja jäädä katsomaan ilmeitä sen jälkeen. Viimeksi yritin selvitellä ajansäästöön liittyviä yksityiskohtia ja syitä sekä hyötyjä mutta laihoin tuloksin. Rivitodistajia hävettää kenttäilyt ja kokoukset niin paljon, etteivät voi suoraan kertoa mistä on kyse. Kolme kertaa viikossa "on vähän kiirettä" tai "ei olla silloin kotona" ja niin edelleen. Koskaan ei olla kokouksessa tai kentällä, ei koskaan. Hupaisaa sinänsä, sillä kaikki kuitenkin tietävät koko ajan mistä on kyse :-)
>>>>>>>>>>>>>Voi olla tekemisis,sitä ei kiellä mikään jos ei oo kastettu,eli ei oo tarvetta erottaa
tarkotan, et jos sua ei oo kastettu,mistä sut erotettas ku et oo mihinkään ees vihkiytyny
Vartiotorni 1988 15/11 s.15-20
"16 Toisinaan kastamaton julistaja, joka syyllistyy väärintekoon, ei osoita vastakaikua rakkaudelliselle avulle. Tai kastamaton julistaja voi päättää, että hän ei halua jatkaa edistymistä kohti kastetta, ja hän ilmoittaa vanhimmille, ettei hän halua tulla tunnetuksi julistajana. Mitä pitäisi tehdä? Sellaisia, jotka eivät todellisuudessa ole tulleet Jumalan hyväksymiksi, ei ryhdytä erottamaan. Katumattomien väärintekijöiden erottamisjärjestely koskee niitä, joita ’kutsutaan veljiksi’, kastettuja. (1. Korinttolaisille 5:11) Merkitseekö tämä kuitenkaan sitä, että väärinteosta ei välitetä? Ei.
17 Vanhimmilla on vastuu ’paimentaa huolenpidossaan olevaa Jumalan laumaa’. (1. Pietari 5:2) Jos nuo kaksi apua tarjoavaa vanhinta päättelevät, ettei kastamaton väärintekijä kadu eikä ole kelvollinen julistajaksi, he ilmoittavat siitä asianomaiselle. Tai jos joku kastamaton ilmoittaa vanhimmille, ettei hän enää halua, että häntä pidetään julistajana, he ottavat huomioon hänen ratkaisunsa. Kummassakin tapauksessa seurakunnan palveluskomitean on hyvä tehdä jonakin sopivana aikana yksinkertainen ilmoitus, jonka mukaan ”– – ei ole enää hyvän uutisen julistaja”.
18 Miten todistajat sen jälkeen suhtautuvat henkilöön? Aiemmin hän oli ’epäuskoinen’, joka kävi kokouksissa. Sitten hän sekä halusi että oli kelvollinen hyvän uutisen julistajaksi. Nyt tilanne on muuttunut, ja hän on jälleen maailman ihminen. Raamattu ei vaadi, että todistajat karttavat puhumasta hänelle, sillä häntä ei ole erotettu. Silti kristityt ovat varovaisia sellaisen maailman ihmisen suhteen, joka ei palvo Jehovaa, samoin kuin israelilaiset olivat ympärileikkaamattomien muukalaisasukkaiden suhteen. Tällainen varovaisuus auttaa suojelemaan seurakuntaa kaikelta ”vähäiseltä hapatukselta” eli turmelevalta vaikutukselta. (1. Korinttolaisille 5:6) Jos hän joskus myöhemmin ilmaisee aitoa halua, että hänelle pidettäisiin raamatuntutkistelua, ja se näyttää vanhimmista sopivalta, tämä auttaa häntä kenties jälleen ymmärtämään, millainen etu on palvoa Jehovaa Hänen kansansa kanssa. – Psalmi 100.
19 Jos vanhimmat näkevät, että joku tällainen henkilö on erityinen uhka laumalle, he voivat yksityisesti varoittaa vaarassa olevia. Entinen julistaja voi esimerkiksi olla juoppouteen tai moraalittomuuteen antautunut nuori. Vaikka hänestä on ilmoitettu, ettei hän enää ole kastamaton julistaja, hän voi yrittää seurustella seurakunnan nuorten kanssa. Tuossa tilanteessa vanhimmat puhuisivat yksityisesti vaarassa olevien vanhemmille ja kenties myös noille nuorille."
>>>Miten todistajat sen jälkeen suhtautuvat henkilöön?
>>Mutta yksi seikka ei ole tulkinnan varainen, nimittäin että Vt-seura haluaa eristää jäsenensä, ja myöskin mahdolliset tulevat jäsenensä, muista ihmisistä.
On myös puistattavaa kuinka helposti ja huomaamattomasti ihminen ohjataan "uuteen persoonallisuuteensa" jehovantodistajana. Kun tuo tapahtuu ihmisen ollessa iältään täysin edesvastuuton päättämään noin lopullisista asioista, on käytäntö jotain muuta kuin ihmisoikeuksia kunnioittava.
Toisinsanoen ihminen laitetaan jehovantodistajien tapauksessa kirjoittamaan sopimus, jota (ala-ikäinen) allekirjoittaja ei voi ymmärtää. Tuo käytäntö todistaa jälleen kerran vt-seuran vastuuttomuuden.
>>>Toisinsanoen ihminen laitetaan jehovantodistajien tapauksessa kirjoittamaan sopimus, jota (ala-ikäinen) allekirjoittaja ei voi ymmärtää
pisti silmään vt:n lause: "Sellaisia, jotka eivät todellisuudessa ole tulleet Jumalan hyväksymiksi, ei ryhdytä erottamaan"! Eli ainoastaanko todistajien kasteella voi Jumala hyväksyä meidät? Miten omahyväistä!