Historian professori Heikki Ylikankaan mukaan "talvisodan ihme" selittyy sillä, että 1920-luvulla armeija oli valikoitu "valkoisen Suomen piiristä".
Punikkien pojat raakattiin pois jo kutsunnoissa. Siksi talvisotaan saatiin vain 300 000 sotilasta, mutta jatkosotaan jo 500 000, kun silloin punikinpojatkin kelpasivat.
Vielä 1930-luvulla lähetettiin varuskunnista turvallisuudesta vastaaville viranomaisille selvityspyyntöjä, voiko jotakin varusmiestä ottaa aliupseerikouluun, kun hänen isänsä on ollut vankileirillä 1918?
Tässäkö "talvisodan ihme"?
Punikkien pojat raakattiin pois jo kutsunnoissa. Siksi talvisotaan saatiin vain 300 000 sotilasta, mutta jatkosotaan jo 500 000, kun silloin punikinpojatkin kelpasivat.
Vielä 1930-luvulla lähetettiin varuskunnista turvallisuudesta vastaaville viranomaisille selvityspyyntöjä, voiko jotakin varusmiestä ottaa aliupseerikouluun, kun hänen isänsä on ollut vankileirillä 1918?
Tässäkö "talvisodan ihme"?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ylikankaan jutut ovat hänen tavanomaista hölynpölyään. Hän perusrtaa tarinansa mm erääseen naishenkilön yksityiskirjeeseen, väärin tulkittuun muistioon ja omaan mielikuvitukseensa.Mm sotahistorian professorit Jussi T. Lappalainen ja Ohto Manninen sekä Puolustusvoimien historian kirjoittaja Jarl Kronlund ovat ne kumonneet.Samoin asiat on selvitetty oikein mm. Talvisodan historiassa.
Armeija eli äärimmäisen niukalla budjetilla 1920 ja 30-luvulla. Säästösyistä jätettiin vuosittain noin 20% ikäluokasta kouluttamatta.Kyseessä oli terveydellisesti heikoimmista miehistä, joita tuohon aikaan riitti. Poliittisista syistä ei palveluksesta vapautettu poisluettuina punakapinallisina rangaistut. Sen sijaan vasemmistolaisia tai sellaisiksi epältyjä
syrjittiin erikois- ja johtajakoulutuksesta.
Talvisodan syttyessä ei aseita ja varusteita riittänyt kuin 300 000:lle, eikä kunnolla niillekään. Lähes 100 000 miestä vanhempia ikäluokkia jäi aluksi käyttämättä. Näistä ja alokkaista lähetettiin noin 113 000 miestä rintamalle täydennyksenä.Mitään poliittista jaottelua ei palvelukseen kutsuttaessa käytetty, eikä sellainen ollut tarpeen.
Terveyssyistä kouluttamatta jätettyjä oli todellisuudessa 93 000. Näistä 43 000 läpäisi spdan ajan kutsunnan todella väljän seulan enimmäkseen palveluskelpoisuudella B2 eli apupalvelusmiehinä. Noin puolet kutsuttiin palvelukseen 20.2. 40 ja loput heti sodan päätyttyä. Kaikkiaan kutsuttiin palvelukseen huhtikuuhun 1940 mennessä noin 500 000 miestä, joista yli 50 000 oli sodan päättyessä koultuskeskuksissa.
Välirauhan aikana kutsuttiin palvelukseen loput raakatuista sekä loput ikäluokista 1919-20 ynnä puolet ikäluokasta 1921.Varusmiespalvelun ikärajaa laskettiin vuodella.
Jatkosodan alkaessa kenttäarmeijan vahvuus oli 475 000 miestä eli ikäluokat 1896-1921 (puolet) .
Talvisodan ihmeen perusteet ovat Ylikankaan ja hänen hengenheimolaistensa ymmärryksen ulottumattomissa.
Suomen armeja ei huolinut (halveksi ja hylki) riveihinsä juuri mainitsemaasi 93,000 kommunistia, jotka kominernin avulla ja rahoituksella suunnittelivat revanssia vituiks menneestä kapinasta.
On lapsellista hakea selityksiä ja valheita asian tiimoilta, koska esim. EK;n arkistoissa löytyy runsaasti matskua näistä valtiopetoshankkeista.
Kommunisteja ei otettu talvisotaan maanpetoshankkeiden vuoksi. Jatkosodassa heitä oli ja muutama sata heistä antautui vapaaehtoisesti Iivanalle ja petti näin maansa.
Roskasakkia kaikkiaan!
ja säästötoimet eri juttu. Muutama sata kommunistia pantiin ennen sotaa turvasäilöön.Sitten heidät pääosin vapautettiin ja saivat olla siviilitöissä. On selvää, että EK:n konspiraattoreiksi selvittämiä kominternin miehiä ei kutsuttu riveihin. Heitä oli mitättömän vähän.
Nämä 93 000 olivat todella terveyssysistä hylättyjä riisitautisia,pienikokoisia ( 140-150 cm),heikkovoimaisia, huononäköisiä jne. Vain puolet kelpasi palvelukseen. Osa oli jo yli-ikäisiä. Heidän kelpoisuutensa oli yleensä B2. Joukossa oli tietysti kaikkia poliittisia suuntauksia.Heitä käytettiin lähinnä huoltotehtävissä, mutta myös tykistössä ja jopa jalkaväessä.He olivat muuten kelpo miehiä ja täyttivat Talvisodassa syntyneen 44 000 miehen vajauksen.Mitään Ylikankaan väittämiä jatkosodan hyökkäysjoukkoja heistä ei muodostettu. Vanhimmat palvelivatkin vain 4 kuukauttavälirauhan aikana.
Etsivä keskuspoliisi http://fi.wikipedia.org/wiki/Etsivä_keskuspoliisi agentti Ali Alava on dokumentoinut seuraavan tarinan jatkosodan ajalta kotikommunistien maanpetoksesta rintamalla. Tässä on vain eräs tarina, niitä on paljon!
---
Eräänä syyskuun päivänä 1941 soiteltiin Neuvosto-Karjalan puoluejärjestön sihteeri Dimitroville, että eräällä Itä-Karjalan rintaman keskilohkolla oli rintamakarkureita saapunut rintamalinjan yli suurehko joukko, parikymmentä miestä. Miehet kuuluivat suomalaisen majuri Nikke Pärmin pataljoonaan ja olivat huomattavia suomalaisia kommunisteja. Joukossa oli monia Toivo Antikaisen työtovereita, maanalaisia puoluetyöntekijöitä
Suomesta. Miehet halusivat tavata välittömästi Toivo Antikaisen.
Asia kiinnosti suuresti Dimitrovia ja O. W. Kuusista. He antoivat määräyksen suomalaisten rintamakarkurien viemisestä Belomorskiin ja säilytettäväksi siellä, kunnes Toivo Antikainen saataisiin heitä kuulustelemaan.
Antikainen sai Dimitrovin tiedonannon, ja vakoilu-esikunnan sotaneuvosto lähetti hänet heti lentokoneella Moskovaan saamaan lähempiä ohjeita toimenpiteistä ja sen jälkeen hänet lennätettiin Belomorskiin tapaamaan rintamakarkureita.
Tapaaminen ja neuvottelu johti siihen, että Antikainen lähti vielä kerran Moskovaan tapaamaan korkeita esimiehiään Kominternissa hankkiakseen luvan saada käyttää Itä-Karjalassa vakoiluesikunnassa suomalaisia
rintamakarkureita, joista hänelle piti olla erikoisen suurta hyötyä.
Arkangelista viivästyi lähtö tuntikausia huonon sään vuoksi, ja kun vuorokone vihdoin uskaltautui nousuun yltyivät tuuli ja sade ankaraksi myrskyksi. Kone heittelehti, ja lentäjät päättivät palata takaisin odottelemaan parempaa säätä. Noin 20 kilometrin päässä Arkangelista kone joutui myrskypilveen, joka painoi sitä alas. Lentäjät yrittivät hätälaskua ja etsiessään laskupaikkaa kone kallistui liikaa ja myrsky löi koneen kumolleen ilmassa, jolloin se
joutui syöksykierteeseen ja putosi suoraan maahan. Kone syttyi palamaan polttoainetankkien räjähtäessä, ja kaikki koneessa olleet kuolivat liekkeihin. Koneessa oli viisi miestä, lentäjä, mekaanikko, kenttäkuriiri posteineen,
sotilaslääkäri ja Toivo Antikainen.
----
Wikissä kylläkin kerrotaan uskottavammin Toivo Antikaisen loppu.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Toivo_Antikainen
Sattuu vain olemaan niin, että yleensä terveystilanne on huonoin köyhimmissä kansanluokissa. Samoissa ryhmissä sattuu myös vasemmiston kannatus olemaan suurinta, joten siinä samallahan saatiin kätevästi raakattua sekä terveydellisesti että poliittisesti epäilyttävät ainekset pois armeijan riveistä.
Moskovassa 1918 kapinallisten toimesta perustetun SKP:n sotilasjärjestön tavoite oli jo alusta lähtien selvillä Suomen viranomaisille. Elo-syyskuussa 1921 punaupseeri Gustav Emil Heikkilä ja 2. divisioonan organisaattori Elo Mooses Syvänen kuvasivat järjestönsä tehtävää ja toiminta-ajatusta, että sen tulee »muodostaa valkoisen armeijan sisälle Suomessa punainen armeija, joka vallankumouksen tullessa tuhoaa valkoisen armeijan».
Viimeiseen asti SKP:n sotilasjohdon piirissä myös eläteltiin toiveita tällaisen päiväunen kääntämisestä todeksi. Vielä kesäkuussa 1932 pidetyn SKP:n keskuskomitean laajennetussa täysistunnossa sotilasjärjestön johtomiehiin lukeutunut Toivo Antikainen uskoi tähän alunperin Leninin poliittiseen strategiaan.
Suojeluskuntajärjestöt olivat kuitenkin varsin hyvin tietoisia näistä maanpetospuuhailuista ja jättivät nämä vakaumukselliset rikolliset kutsumatta varusmiespalvelukseen ja tästä seurasi se että
Kommunistit eivät olleet mukana talvisodassa lainkaan. Sensijaan kuten jatkossotaan heistä kelpuutettiin jonkun verran tarkan valinnan jälkeen.
Eläköön Toivo Antikaisen elämäntyö karjalais-suomalaisen neuvostokansan sydämissä ikuisesti. ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖÖÖÖN!
Punikinpojille tuli käyttöä kun piti päästä tekemään sitä kuuluisaa suursuomea. Siinä tarvittiin solttuja varusteiden kera höökimään kohti inhaa itää. Lopulta kun aseveli Saksassa alkoi menettää pelin, punikinpoikia tarvittiin natsikapiaisten maalitauluiksi sodan häviämisen aiheuttaman kiukun ja homoeroottisten turhautumien aiheuttamiin raivokohtauksiin. Ei sellaiseen tarkoitukseen tarvittu poliittisesti mieluisaa materiaalia, kenties jopa päinvastoin.
Professori Heikki Ylikangas on oivallinen oikeushistorioitsija, mutta ei sotatieteilijä. Talvisodan todellinen ihme oli venäläisten kädettömyys suomalaisia vastaan siis venäläisten huonous ei suinkaan suomalaisten erinomaisuus.
Kun puhutaan " talvisodan ihmeestä", ei sitä ihmeeksi voi kutsua, sillä Suomen sodanjohto käytti tuolloiseen tilanteesseen kadettikoulussa opetettua taktiikkaa, tämä taktiikka ( raatteentie ym. ) oli tunnettu jo Antiikin Kreikassa ja sen jälkeen sitä on opettu kadettikouluissa ympäri maailman. Eli sodanjohto osasi asiansa.
hyökättiin kylki kyljessä tiiviissä muodossa ( falangi ym) suoraan päin samanlaista vihollisrintamaa ja lähitaisteluun. Voiton ratkaisi sem kummalla oli rajummat taistelijat ja kovempi henki.
"tämä taktiikka ( raatteentie ym. ) oli tunnettu jo Antiikin Kreikassa ja sen jälkeen sitä on opettu kadettikouluissa ympäri maailman."
Suomalainen taktiikka perustui liikkuvuuteen ja maaston käyttöön ynnä painopisteen muodostamiseen. Taistelutaito ja -tahto olivat tärkeitä tekijöitä.