On hyvä, jos kristilliset avioliitot ja perheet saavat tukea esim. seurakunnan järjestämältä parisuhdeleriltä.
Nykyään on kuitenkin parisuhdeleireihinkin sisällytetty ns. eheytymistoimintaa. Se taas ei koskaan ole hyvä asia.
"Eheytymisseminaarit" (= eräs ns. "sielunhoidon" muoto) on vieras käsite Raamatulle; jopa kokonaan Raamatun vastainen...
Eheyttämistoiminnaksi kutsuttu on yleensä sielunpenkomista, joka todellisesti rikkoo sisintä.
Sellaiseen toimintaan sisältyy okkultistista tietäjätoimintaa, jossa pyritään tietämään ja näkemään hoidettavan elämästä menneitä kokemuksia, joiden kautta sisimmän rikki meneminen muka on tapahtunut, ja jonka kautta sitten saataisiin paranemisprosessi alkamaan. -Sisimmän rikkinäisyyttä ei todellisuudessa edes ole läheskään kaikissa tapauksissa. Se on kuvitteellista, ohjelmaan kuuluvaa... ...
Että on siis hyvä varoa sellaista.
Eheyttämistoiminnassa hoidettava saadaan uskomaan, että hänen sisimpänsä on mennyt rikki, jos esim. varhaislapsuudessa on tapahtunut jotain ikävää, tai jos elämässä nyt on ahdistusta tai vaikeita asioita ja murheita.
Siitä ”hoidosta” sitten alkaakin loputon kierre. Vuodesta toiseen juostaan parantumis- ja eheytymisseminaarista toiseen koskaan saamatta apua. Ja tilanne vain pahenee.
Tiedän siinä "hoidossa" olleita. Sellaisten kanssa onkin vaikeaa korjata puoskareiden aiheuttamia sielunvammoja.
Tahdon antaa kaikille selkeän varoituksen kaikenlaista sielunpenkomista vastaan; olkoonpa se maallista psykologisoimista terapioineen tai kristillisyyden nimen alla kulkevaa puoskarointia.
Uskossa olevalla ei ole menneisyyttä.
Näin opettaa Raamattu? 2 Kor. 5:17: ”Se, mikä on vanhaa, on kadonnut…” Kadonnutta ei tietenkään enää ole.
Vertaa Miika 7:19.
Syytökset ennen uskoon tuloa eletyn elämän tapahtumista kaivetaan esiin (Jeesuksen veren alta), kun ”meidän veljiemme syyttäjä”, paholainen kaivelee menneitä
(Ilm.12:10).
Sellaiseen paholaisen työtoveruuteen ei tule suostua!
Tämän tähden Jumalan Sana painottaakin, että menneet tulee unohtaa: ”Unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin.” Filip. 3:13-14. - - -
Jeesuksen veren alle kätketyt synnit on jätettävä sinne.
Meidän on muistettava Raamatun opetus: ”Vastustakaa sitä lujina uskossa!” 1 Piet. 5:8,9.
Ja siis ”unhottakaa menneet!” Se on eräs hengellisen taistelun ja kilvoittelun elementti.
”Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.”
Jesaja 43:18-19.
Jumalan armoa ja rakkautta kaikille totuuden tiellä!
Siunaukseksi Roomalaiskirjeen 6. luku.
Weijo Lindroos
Käsityöläiskatu 6 A 43
20100 Turku City
Puh. 0405563297
E-mail: http://[email protected]
_______________________________
Nykyään on kuitenkin parisuhdeleireihinkin sisällytetty ns. eheytymistoimintaa. Se taas ei koskaan ole hyvä asia.
"Eheytymisseminaarit" (= eräs ns. "sielunhoidon" muoto) on vieras käsite Raamatulle; jopa kokonaan Raamatun vastainen...
Eheyttämistoiminnaksi kutsuttu on yleensä sielunpenkomista, joka todellisesti rikkoo sisintä.
Sellaiseen toimintaan sisältyy okkultistista tietäjätoimintaa, jossa pyritään tietämään ja näkemään hoidettavan elämästä menneitä kokemuksia, joiden kautta sisimmän rikki meneminen muka on tapahtunut, ja jonka kautta sitten saataisiin paranemisprosessi alkamaan. -Sisimmän rikkinäisyyttä ei todellisuudessa edes ole läheskään kaikissa tapauksissa. Se on kuvitteellista, ohjelmaan kuuluvaa... ...
Että on siis hyvä varoa sellaista.
Eheyttämistoiminnassa hoidettava saadaan uskomaan, että hänen sisimpänsä on mennyt rikki, jos esim. varhaislapsuudessa on tapahtunut jotain ikävää, tai jos elämässä nyt on ahdistusta tai vaikeita asioita ja murheita.
Siitä ”hoidosta” sitten alkaakin loputon kierre. Vuodesta toiseen juostaan parantumis- ja eheytymisseminaarista toiseen koskaan saamatta apua. Ja tilanne vain pahenee.
Tiedän siinä "hoidossa" olleita. Sellaisten kanssa onkin vaikeaa korjata puoskareiden aiheuttamia sielunvammoja.
Tahdon antaa kaikille selkeän varoituksen kaikenlaista sielunpenkomista vastaan; olkoonpa se maallista psykologisoimista terapioineen tai kristillisyyden nimen alla kulkevaa puoskarointia.
Uskossa olevalla ei ole menneisyyttä.
Näin opettaa Raamattu? 2 Kor. 5:17: ”Se, mikä on vanhaa, on kadonnut…” Kadonnutta ei tietenkään enää ole.
Vertaa Miika 7:19.
Syytökset ennen uskoon tuloa eletyn elämän tapahtumista kaivetaan esiin (Jeesuksen veren alta), kun ”meidän veljiemme syyttäjä”, paholainen kaivelee menneitä
(Ilm.12:10).
Sellaiseen paholaisen työtoveruuteen ei tule suostua!
Tämän tähden Jumalan Sana painottaakin, että menneet tulee unohtaa: ”Unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin.” Filip. 3:13-14. - - -
Jeesuksen veren alle kätketyt synnit on jätettävä sinne.
Meidän on muistettava Raamatun opetus: ”Vastustakaa sitä lujina uskossa!” 1 Piet. 5:8,9.
Ja siis ”unhottakaa menneet!” Se on eräs hengellisen taistelun ja kilvoittelun elementti.
”Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.”
Jesaja 43:18-19.
Jumalan armoa ja rakkautta kaikille totuuden tiellä!
Siunaukseksi Roomalaiskirjeen 6. luku.
Weijo Lindroos
Käsityöläiskatu 6 A 43
20100 Turku City
Puh. 0405563297
E-mail: http://[email protected]
_______________________________
Vastaukset 3
Vanhimmat
Parisuhdeleirit ovat mitä erinomaisia korjaamaan ja hoitamaan Avioliitossa olevia pareja, ihminen on hoidettava kokonaisuudessaan, niinkuin tarvitset ruokaa elääksesi, niin sinä tarvitset sielunhoidollista eheytymistä myös, jos sinua painaa jokin asia, tai olet karkera, tai itsetuntosi on matlalla, tarvitset sielunhoitajaa keskustelemaan asioistasi, ethän muuten vapaudu niistä ellet kerro niistä asioista mitkä painavat sinua, uskova ihminen on Jumalan työtoveri ja Jumala käyttää omiaan auttamaan lähimäisiä sisaria ja veljiä, ei ole hyvä jos ihminen patouttaa ne asiat sisimpään jotka painaa häntä, se helpottaa kun kertoo niistä, mutta siihen ei ketään pakoteta. Kirjoittajan mielipide on täysin hänen omasta minästä ja hyvin loukkaavaa sielunhoitajia kohtaan.
Hyviä ajatuksia.
Olen kuullut samanasuuntaista tapahtuvan parisuhdeleirillä.
Eräs sisar kertoi, miten joku uskova oli alkanut hoitaa häntä.
Siinä mentiin lopulta niin pitkälle, että nähtiin äidin kohtuun asti.
Sielu oli mennyt rikki jo siellä.
"Minä näen, minä näen!" -tyyliin sielunhoito on varottavaa.
Se on kuin mitkäkin meediotilaisuudet.
Puhdas kristillinen sielunhoito, jossa kärsivä ihminen kertoo
häntä painavat asiat toiselle uskovalle, on aivan eri asia, kuin
"sielunpenkojaiset", joista tuolla oli puhetta.
Kun sitten synti on tunnustettu ja hylätty, julistetaan anteeksianto
Jeesuksen nimessä ja veressä.
Ja sieltä armon merestä ei enää saa onkia.
Aamen.
Sain aiheesta paljon uutta.
Meediotilaisuudet ovat tulleet kristilliseen kenttään.
Tietäjähenget manaavat esiin outoja näkymiä.