Mikä on se perimmäinen syy miksi kukin omakohtaisesti kokee elämisen elämisen arvoiseksi?
Onko se jokin päämäärä jonka olette asettaneet?
Kenties uskonto?
Jokin periaattellinen käsitys taikka maailmankatsonta?
Etsittekö te elämällenne tarkoitusta?
Onko se jokin päämäärä jonka olette asettaneet?
Kenties uskonto?
Jokin periaattellinen käsitys taikka maailmankatsonta?
Etsittekö te elämällenne tarkoitusta?
Vastaukset 18
Vanhimmat
hyvä kysymys! Jeesus Kristus on omakohtaisesti koettavissa. Hänen puoleensa voi kääntyä ja rukoilla tulemaan sydämeen ja antamaan synnit anteeksi. Kuuntelepa vaikka: www.wstw.fm
Käänny luolamies Lörtzyn puoleen, Lörtzy on ollut kuolleena jo ties kuinka monta kymmentä tuhatta vuotta, mutta on yhä tavattavissa ja Omakohtaisesti koettavissa näytteillä luonnonhistoriallisessa museossa. Jos haluat kuolleen olion lihaa sydänlihakseesi, niin siitä vain pala T-pihviä soseuttimeen ja piikität sen verenkiertoosi.
Minulle lopullinen päätepysäkki on kysymysten poissaoloa, eikä niihin vastauksia.
Niityn olemuksesta saa erilaista "tietoa" esim. makoilemalla siinä kuin
laboratooriossa ruohonkortta tutkailemalla :)
Maailman ymmärtämiseen tarvitaan kokonaista ihmistä.. pohjimmainen ymmärrys pakenee selityksiä, koska maailman ymmärtäminen ja kokeminen kokonaisuutena vaatii erilaista olemista, kuin oleminen selittämisen tasolla. Selittämisen tasolle virittyminen vaihtaa olemisen tasoa..
Pelkkä elämisen arvoiseksi kokemisen selittelemään _ryhtyminen_ on tunnepuolella välittömästi kyseisen, selitettävän kokemuksen kuihduttava muutos sisäisessä tilassa.. puhumattakaan siitä, kun alkaa sepostaa (jo menneitä) tuntemuksiaan kirjalliseen asuun, ja sitten sinä vielä tulkitset ne omasta kieliympäristöstäsi käsin..
Jos tämän kokemuksen rikkaus on juuri sen välittömyydessä, hetkellisyydessä, niin hittojako sitä selittelemään jos selittämään ryhdyttäessä kokemus köyhtyy ontoksi.
Minusta elämän merkityksen pohtiminen ei poista elämältä mitään, eikä se muuta sitä kokemisen tasoa jolla kukin elämisensä ymmärtää. Päinvastoin. Jokainen ihminen ymmärtää elämisen merkityksen omakohtaisesti eikä siihen periaatteessa tarvita minkäänlaista vaikutusta ympäristöstä. Jokainen kuitenkin havainnoi ja ymmärtää oman elämänsä kokemustensa kautta ,joten jokainen ihminen omaa ainutlaatuisen elämänkokemuksen, tästä johtuen jokainen painottaa ja arvottaa elämäänsä hieman eri tavalla. Vain puhumalla ja pohtimalla tälläisiä kysymyksiä voidaan saada jonkinlaista käsitystä siitä mitä joku muu kuin kukin kohdallaan mieltää arvokkaaksi tai muuten vain elämisen arvoiseksi.
>>Pelkkä elämisen arvoiseksi kokemisen selittelemään _ryhtyminen_ on tunnepuolella välittömästi kyseisen, selitettävän kokemuksen kuihduttava muutos sisäisessä tilassa..>>
Enpä olisi tästä niin varma. Koetko että nyt olet kuihtunut sisäisesti jollakin tasolla tai muotoa.
Sinä itse nimittäin kerrot oman mielipiteesi tässä:
>>Jos tämän kokemuksen rikkaus on juuri sen välittömyydessä, hetkellisyydessä, niin hittojako sitä selittelemään jos selittämään ryhdyttäessä kokemus köyhtyy ontoksi.>>
joku pani sen alulle - ilman gummia!
>>joku pani sen alulle - ilman gummia!>>
Ehkä kysymykseni asettelu oli hieman epäselvä mutta en tarkoittanut kysyä miten elämä syntyy vaan mistä syystä kukin kokee elämisen, elämisen arvoiseksi.
"Mikä on se perimmäinen syy miksi kukin omakohtaisesti kokee elämisen elämisen arvoiseksi?"
- Eipä ole parempaakaan tekemistä. Tänään menen suorittamaan erään kokeen ja se hiukan jännittää. Sillä lailla mukavasti.
"Onko se jokin päämäärä jonka olette asettaneet?"
- Kun nyt suht terveenä kuolisi.
"Kenties uskonto?"
- Ei taatusti. Miten uskonto voisi olle päämäärä. No jos jotain toivoisin ehtiväni tehdä, niin lukea kaikki mielenkiintoiset kirjat, joista olen kuullut.
"Jokin periaattellinen käsitys taikka maailmankatsonta?"
- Rauha, tasa-arvo, sekulaari maailma.
"Etsittekö te elämällenne tarkoitusta?"
- Se kai tuli jo sanottua. Mutta vaikkapa M. Nykästä lainaten, "Elämä on ihmisen parasta aikaa."
Tarkoitukseni oli esittää vain yksi kysymys mutta käyhän se noinkin.
Täytyy kyllä myöntää että kysymyksen asettelu oli kohtuullisen sekava mutta eipä siinä mitään.
elämälläni pitäisi olla jokin suurempi tarkoitus?
Riittä, että elää, on ja öllöttää. Välillä käy verstaalla näpertelemässä jotain leipänsä eteen ja päälle vetää lagerkännin.
Jos minulla on päämäärä niin en kai elä pelkästään sen takia. Eikö se jo kuulosta toivottomalta räpellykseltä, jos elää vain saavuttaakseen jotain. Tietenkin voi olla hyvä, että on päämääriä, mutta ei se mikään elinehto ole.
Ei elämä välttis tarvi mitään tarkoitusta. Eikö se riitä, että elää säädyllisesti, on möllöttää. Mulle ainakin riittää. Tekosyvällisiä pohdiskeluja tietty meikäkin kaljapäissään osaa.
En väittänytkään että tulisi selittää taikka löytää elämäle jokin päämäärä. Esitin vain muutaman olettamuksen jotka olivat tarkoitettu syventämään kysymystä: Miksi elää?
Tarkoituksenani ei todellakaan ollut se että jokaisen on muodostettava käsityksensä antamieni olettamusten pohjalta.
Tässä kohtaa on sanottava että kystmyksen asettelu oli varsin heikko mutta joka tapauksessa tarkoitukseni oli kysyä henkilökohtaista mielipidettä.
Minkäs teet, kun energiaa tunkee korvistakin ulos. Kun ei ole ahtaita tavoitteita ja ulkoapäin säädeltyjä polkuja, niin henkilökohtainen elinvoima pääsee suorastaan valloilleen. Niin yksinkertaista se on. Ei tarvitse etsiä elämälle tarkoitusta, kun elää.
On tossa ollut selkäkin kipeä. Leikkas pahasti kiinni, kun tyhjensin multia kompostista. Synkistelin sen takia päivän verran. On se vieläkin kipee, mutta enää ei vaan löydy mörköenergiaa jatkosynkistelyyn. Hallayön haasteet antoivat taas saundia elämään. Nyt jänskättää, miten kriikunapuiden runsas kukinta selvisi viime yöstä. Käärin toisen puun miltei kokonaan ilmanappipakkausmuoviin. Toisen käärin vanhoihin valoverhoihin.
//Mikä on se perimmäinen syy miksi kukin omakohtaisesti kokee elämisen elämisen arvoiseksi?//
- Kokea
//Onko se jokin päämäärä jonka olette asettaneet?//
- Kokea
//Kenties uskonto?//
- Ei missään tapauksessa
//Jokin periaattellinen käsitys taikka maailmankatsonta?//
- Katellaan ja annetaan muidenkin katella
//Etsittekö te elämällenne tarkoitusta?//
- Olen henkilökohtaisesti toteuttanut riittävästi elämän tarkoituksiani, eli etsintä on finito---> odotellaan "toveria".
jos sen oikein oivaltaa...
Mikä on se perimmäinen syy miksi kukin omakohtaisesti kokee elämisen elämisen arvoiseksi?
-Elämä tuntuu hyvältä, kaikkine vaihteluineen. Itse koen kaikkein mielenkiintoisimmaksi syyksi ihmiseen tutustumisen. Kuinka sitä muuttuu jatkuvasti, oppii, kehittyy ja omaksuu. On hauskaa kuunnella lasten höpinöitä ja mummojenkin. On ihanaa nähdä kuinka luonto on järjestänyt sellaisen systeemin että kun on tarpeeksi vanha, lakkaa murehtimasta ja nipottamasta ja siirtyy kuin vasikka kesälaitumelle lapsenomaisesti.
Onko se jokin päämäärä jonka olette asettaneet?
-Minulla ei ole päämäärää, olen vain matkalla. Elämästä olen sitä mieltä, että en anna itseni jumittua ennalta ehdotettuihin määritelmiin, koska olen huomannut että ne ovat usein fiktiivisiä. Paljon jää kokematta niiltä jotka eivät venytä kuminauhaa.
Kenties uskonto?
-Olen perehtynyt useisiin uskontoihin juuria myöten, ja todennut ne liian rajoittaviksi elämän kannalta ja naisvastaisiksi.
Jokin periaattellinen käsitys taikka
maailmankatsonta?
-Minä myös yhdyn tässä Nykäsen Mattiin: elämä on ihmisen parasta aikaa.
Etsittekö te elämällenne tarkoitusta?
-En enää etsi elämälleni tarkoitusta-elämä itsessään riittää.
Heh, olet perimmäisten kysymysten äärellä...Mikä on elämän tarkoitus, sitähän ovat viisaat miettineet ja filosofit ja uskonnot pyrkineet vastaamaan - toistaiseksi ilman tyhjentävää vastausta. Helppohan, tai ainakin yksinkertaista olisi jos jostain kirjasta voisi lukea, että elämän tarkoitus on tämä ja tämä, ja sitten vaan sokeasti sen mukaan elämään. Näinhän uskonnot pyrkivät asian hoitamaan.
En ole muuta keksinyt kuin että elämällä on se tarkoitus kuin sille antaa. Jos elämälleen ei anna mitään tarkoitusta, ei sitä sillä sitten ole, eikä sitä tarkoitusta kukaan muu tule antamaan.
Olisiko se Kiss-yhtyeen sanoin:
"I was made for loving you babe
You were made for loving me"
:)
http://www.youtube.com/watch?v=HnqUAbGMjLI
Minusta elämän arvon taikka elämisen pohtiminen ylipäätään avartaa ihmisten katsontaa ja ymmärrystä muista ihmisistä. Kukin joka tapauksessa uskontoon taikka aatemaailmaan katsomatta arvostaa omaa elämäänsä, tosin poikkeuksiakin on.
Kuitenkin pääsääntöisesti kaikki ihmiset ovat jokseenkin yksimielisiä siitä että elämä on arvokasta ja sitä tulee kunnioittaa.
Mutta mistä syystä ja miten kukin kokee tämän omakohtaisesti on se mitä halusin selvittää.
Minä itse en koe että uskonnot taikka mitkään aatteet voivat antaa elämiselle sen merkityksen jonka se ansaitsee. On totta että jotkin aatteet perustuvat nimen omaan elämän kunnioittamiselle mutta mielistäni yksilöllinen arvostus ja sen ilmaiseminen taikka ymmärtäminen omakohtaisesti on se asia joka oikeasti on tärkeä.
Joten esitän mietelauseen johon päädyin tätä asiaa pohtiessani ensimmäistä kertaa perusteellisesti.
Jotenkin näin.
Miksi etsiä elämälle merkitystä kun elämä itse on merkityksistä suurin?
Elämä siis oikeutaa itse itsensä ja elämä on se syy miksi minä koen elämäni elämisen arvoiseksi.
En tarvitse siihen mitään aatteita taikka uskontoja enkä liiemmin mitään periaatteellista maailmankatsontaa. Elämäntarkoituksen etsiminen taas on minulle jokseenkin merkityksetöntä koska elämä on tarkoitus elämälle.
"Miksi etsiä elämälle merkitystä kun elämä itse on merkityksistä suurin?"
- Niin juuri. Mutta tuntuu vaan siltä, että useimmat uunoilevat läpi elämänsä jotain mystistä tarkoitusta ja selitystä etsien ja siinä se sitten sujahtikin elämätön elämä.
eipä sitten muuta kuin kirjoittaudut sisään panteistiseen salaseuraan, kokouksissa lauletaan Queenin Miraclen karaokeversiota. http://youtube.com/watch?v=_wjG3q7lIPk&feature=related