Moni suomalainen liittyy kirkkoon, jotta lapsi saisi kristillisen kasteen. Esikoinen tekee parista perheen, jolloin myös arvot muuttuu. Nuoripari helposti ajattelee, että heidän tarvitsee tarvitsee saada mahdollisimman paljon, mutta perheellinen ajattelee paljon vastuullisemmin: lapselle on turvatta hyvä elämä, johon kuuluu myös uskonnon tuoma turva. Yhä harvempi nuori osaa puhua luontevasti uskostaan, joten on hienoa, että kirkko kantaa tässäkin vastuunsa.
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/3149B9FAB6DBC323C225744700350400?OpenDocument&lang=FI
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/3149B9FAB6DBC323C225744700350400?OpenDocument&lang=FI
Vastaukset 35
Vanhimmat
... uskonnon tuoma turva? Mihin sitä tarvitaan? Onko uskovainen perhe turvassa maallisilta vaaroilta, kuten auto-onnettomuuksilta ja sairauksilta?
Vai pohjustetaanko tässä taas helvetin pelkoa?
Minua ei tämä uutinen ilahduttanut. Uskonnottomilla on entistä hankalampaa: päiväkotien henkilökunta näyttää hapanta naamaa, kun uskonnottomalle lapselle täytyy järjestää muuta ohjelmaa papin vierailun ajaksi.
Uskonto pois päiväkodeista ja kouluista. Ja yliopistoista. Satuja voi jokainen lukea omalla ajallaan (ja kustannuksellaan).
"mitä tarkoittaa uskonnon tuoma turva? Mihin sitä tarvitaan? Onko uskovainen perhe turvassa maallisilta vaaroilta, kuten auto-onnettomuuksilta ja sairauksilta?"
Uskonto tuo monellakin tavalla todella lapselle turvaa ja varsinkin turvallisuuden tunnetta. Ihmiset pelkäävät tuntematonta, joten pimeässä metsässä kulkeminen tuntuu turvallisemmalta, kun tietää että Taivaallinen Isä suojelee lasta. Suojelusenkeli on eräs hienoimmista asioista ja niinkuin uskonnossa yleensä, sitä ei edes tarvitsisi olla olemassa, jotta se auttaa.
Uskonto tuo turvaa ihan arjessä. Uskovaiset ryyppäävät ja rellestävät vähemmän kuin muut. Humalassa riehunut pappi on uutinen, mutta telaketjuateistit saavat juoda rauhassa perseet olalleen eikä kukaan ihmettele.
Koti on kristitylle maailman keskus. Lapset aistivat helposti, että vanhemmat ovat päättääneet elää yhdessä todellakin elämänsä loppuun asti. Avoliittojen kestävyys on huomattavasti huonompi kuin kristillisten avioliittojen.
"Uskonnottomilla on entistä hankalampaa: päiväkotien henkilökunta näyttää hapanta naamaa, kun uskonnottomalle lapselle täytyy järjestää muuta ohjelmaa papin vierailun ajaksi."
Toki uskonnollisiin tilaisuuksiin kaikki ovat tervetulleita, jos vanhemmat vain sallivat lasten osallistumisen!
En ymmärrä miksi yhteiskunnan pitäisi kustantaa tuollainen opetus.
"Minua ei tämä uutinen ilahduttanut. Uskonnottomilla on entistä hankalampaa: päiväkotien henkilökunta näyttää hapanta naamaa, kun uskonnottomalle lapselle täytyy järjestää muuta ohjelmaa papin vierailun ajaksi."
- Näin se on. Sitten se on uskonnoton, joka on hankala. Ja kuka vanhemmista loppujen lopuki tietää miten missäkin päiväkodissa toimitaan.
Toisin kuin kristityt, muslimit eivät juo laisinkaan alkoholia. Joten islam takaa lapselle täysin päihteettömän kasvuympäristön.
Ja muslimeillehan nuo perhearvot ovat vielä tärkeämmät kuin kristityille. Muslimille serkkukin on lähisukulainen, ja vanhempien kunnioitus on ehdotonta.
Islam myös suojelee kristinuskoa tehokkaammin nuoria kaikenlaisilta rappioilmiöiltä kuten pornografialta ja esiaviolliselta seksiltä.
... tuosta "Pilkka loppuu siitä"-kirjoituksesta oikein mitään.
Siis turvallisuuden tunnetta pääasiassa, ja sitten turvaa "monella tavalla". Siis, onko kyseessä plasebovaikutus?
Tosiasiassa pimeässä metsässä voi käydä ihan kenelle vain ihan miten vain. Enpä jättäisi lapseni vahtimista suojelusenkelin varaan.
"...sitä ei edes tarvitsisi olla olemassa, jotta se auttaa."
?
Ateistit saavat juoda rauhassa perseet olalle... no, sehän ateismissa onkin parasta. *hik*
Avioliiton kestäminen hinnalla millä hyvänsä ei todellakaan ole aina paras ratkaisu. Tottakai parisuhteessa pitää pyrkiä vakauteen ja pitkään kestoon, mutta on asioita, joita ei missään tapauksessa, ei minkään jumalan nimessä eikä kenenkään saarnamiehen uhkailun takia pidä jäädä kestämään ja sietämään: esimerkiksi väkivalta ja riippuvuudet oikeuttavat mielestäni ilman muuta hakemaan eroa. Lasten elämä paranee, kun koti vakautuu ja riidat jäävät pois. Yksihuoltajat ovat usein todella upeita selviytyjiä - hatunnosto heille, sekä myös kaikille niille etävanhemmille, jotka osallistuvat vastuullisesti lastensa elämään matkan päästä - ei sekään aina ole helppoa (ja uskovaiset perhekiihkoilijat ovat usein ensimmäisenä paheksumassa kun "tollai mennään eroomaan, hyi" tietämättä taustoista juuri mitään).
Eronneen yksinhuoltajankin koti voi olla maailman keskus. Onpa sellainenkin tilanne nähty, että kirkkoon kuuluvan vihityn avioparin lapsi tuotiin uskonnottomalle yksinhuoltajalle hoitoon riidan ajaksi, kun toinen vanhemmista yritti mm. ajaa kotipihassa autolla toisen päälle. Että siinä sitä kristillistä rakkautta ja parisuhteen "ihailtavaa kestävyyttä" taas kerran saatiin todistaa.
Ehdottomasti olisi paras erota, kun viha on tuota luokkaa.
alistavat naisia ja tyttöjä, raiskaavat ja tappavat "kunniansa" tähden. Sitä ei siis lasketa?
"Toki uskonnollisiin tilaisuuksiin kaikki ovat tervetulleita, jos vanhemmat vain sallivat lasten osallistumisen! "
Minä ainakin ajattelin "Heittäytyä hankalaksi"...
Tai vaatia vastaavasti vapaa-ajattelijoiden juhlapuhujan pääsyä vastaavasti päiväkoteihin jertomaan lapsille uskonnon vaaroista.
kuin kristinusko. Kristittyjenkin määrä maailmassa kasvaa.
saatiin lahjaksi suojelusenkelitaulu-hirveä hökötys. siskonlikka kysyi "onko tuo sellainen vampyyri". kysyin "miksi niin". ja tyttö vastasi että "sillä on tuollainen ilme ja sitten siivetkin selässä, kai se sitten osaa lentää."
Et kai vaan väitä, että islamilaisissa maissa sen enempää kuin länsimaissakaan useinkaan valita islaminuskoa. Lapset liitetään uskontoon, eikä erota voi, jos haluaa hengissä säilyä.
Idea on hyvä, mutta kun laki suosii uskontoja niin mitä tehdä?
Laissa ei tietääkseni puhuta mitään eri katsomuksista päiväkotiopetuksessa, mutta siellä puhutaan kylläkin päiväkotien velvollisuudesta antaa uskonnollista kasvatusta. Aika tökeröä mielestäni.
siitä missä ymmärrys loppuu. Todistettavasti.
kiltin tädin kirjoituksessa oli? Täyttä asiaa.
turvasta olen kuullut vanhojen ihmisten kertovan, miten heitä peloteltiin pieninä, että Jumala voi pudottaa kuuman kiven heidän päähänsä. Ei tuonut kuulemma turvallista oloa.
Tunnen älykkään aikuisen, joka oman kertomansa mukaan haluaisi järjellään ajatellen päästä uskonnosta eroon, mutta ei tunteiltaan pysty siihen häneen lapsena istutetun pelon vuoksi. Häneen iskee taikauskoinen kauhu, että hänelle tapahtuu jotain pahaa, jollei hän rukoile säännöllisesti.
Suojelusenkelihöpötykset taas voivat pahimmillaan aiheuttaa, että lapsi ylittää huolimattomasti katua luottaen enkelin varjelevan häntä.
... kun uskonnolliset ihmiset hymistelevät, että "on niillä lapsilla niin ihmeellinen suojelus", ja "kyllä se enkeli taas niin hyvin suojeli pikku-miisaa". Entäs ne kaikki lapset, joille on käynyt huonosti?
Eräskin tutun tutun tuttu jonotti Estoniaan, ja juuri ja juuri ei sitten mahtunutkaan laivaan. Nyt sitten hehkuttaa, että eikö jumalan varjelus ollutkin hänen kohdallaan aivan selvästi, ja on sitä mieltä, että kaikkien muidenkin pitäisi nyt tulla tämän takia uskoon. No, entäs ne sadat jotka hukkuivat?
Äärimmäisen rasittavaa ja itsekeskeistä ajattelua.
Onnettomuudesta pelastunut uskovainen voi kailottaa, miten häntä tarvittiin vielä johonkin ja siksi jumala pelasti hänet.
Onnettomuuksien uhrit ovat sitten niitä joutavia ihmisiä, paitsi joskus heidän menehtymisensä tarkoitus on saattaa heidän eloon jääneet omaisensa ajattelemaan iankaikkisuusasioita ja tulemaan uskoon. Niin uhreilla on välinearvo toisten taivaaseen pääsylle.
oletko uskovaisena jotenkin muita parempi. rupusakkia. mene sinne synagoogaasi rukoilemaan sitä Jahvettia ja mussuttamaan sitä lihaa ja imemään sitä verta.
on itsekeskeisyyden huippu. Sitä saa kyllä lehdissä lukea jatkuvasti, kun joku on selvinnyt jostain onnettomuudesta.
Tyypillisimmät lauseet menevät jotenkin näin; Oli suojelusenkeli matkassa, Ei ollut minun aikani lähteä, Taivaanisä suojeli, Löysin uuden suunnan elämälleni jne.
Onko loogista ajatella, että jos koulubussi joutuu kolariin ja kahdestakymmenestä lapsesta vain viisi jää henkiin, että jumala suojeli vain näitä viittä?
Esikoinen ei tee perheestä perhettä, sillä aviopari kahdestaankin muodostaa jo perheen. Samoin esim. isä ja lapsi kahdestaan on perhe tai äiti ja lapsi on kahdestaan perhe, samoin avopari kahdestaan on perhe.
Esikoisen syntymä ei välttämättä muuta avo/avioparin elämän arvoja miksikään. Samat arvot ovat voimassa yhä, ne, jotka on sivistyneessä elämässä jo omaksuttu ja hankittu sekä elämänkokemuksella että koulutuksessa. Turhaa yliromantisointia vain tuollainen aloittajan liirum laarum.
Nuoret osaavat puhua uskostaan tai uskonnottomuudetaan jopa paremmin kuin vanhemmat ihmiset. Sen olen huomannut työskennellessäni monen ikäisten lasten ja nuorten kanssa. Lapsilla on rehellinen mieli kysyä, miksi, miten se on mahdollista jne. Aikuinen tukahduttaa usein tällaiset kysymykset, koska on oppinut, ettei saisi kyseenalaistaa. Onneksi osa aikuisista tajuaa kyseenalaistaa eikä mene sokeana massan mukana.
on aivopestävä, harva uskoisi enää minkään uskonnon höpöjuttuja jos vasta lukiossa kuulisi niistä ensimmäisen kerran.
näin juuri. Aivan samaa mieltä kanssasi.
JUMALAUTA!
Täytynee katsoa tarkkaan minkälaiseen päiväkotiin lapsensa (nyt 1v. 5kk.) laittaa!
Kouluissa on sentään erikseen nk. "kristilliset koulut", mutta päiväkodissa joutuu kristilliseen sellaiseen ihan pyytämättä?
Päiväkoti-ikäinen ei osaa tuolta aivopesulta edes suojautua!
Miten on: ovatko kaikki päiväkotitädit (ja -sedät) uskiksia? Miten he suostuvat toimimaan kirkon mainosmiehinä ja käsikassarana?
Työskentelin aiemmin alalla, joten älä panikoi. Riittää, että ilmoitat lastenne päiväkotiin, etteivät he saa osallistua pyhäkouluun tai päiväkodissa oleviin seurakunnan tapahtumiin. Työpaikoissa, joissa itse olen ollut, on vanhempien toiveita kunnioitettu ja seurakuntien juttuihin osallistuvat vain ne lapset, jotka tulevat kristityistä perheistä ja ne, joilla on vanhempien lupa osallistua.
Ei-kristityt lapset saavat siksi aikaa muuta toimintaa. Yleensähän heistä kertyy jo piskuinen ryhmä, joten harvemmin lapsen tarvitsee jäädä hoitajan kanssa kahden. Silti valta osa lapsista on kirkon jäseniä tai heidän vanhempansa haluavat lasten osallistuvan esim. seurakunnan pyhäkouluun.
Minusta järjestely toimii ihan hyvin.
Kyllä minun lapseni päiväkodissa oli jos jonkinlaista uskonnollista tapaa.
Koulussa jo ekalla luokalla järjestettiin kevätjuhla kirkossa, mikä on mielestäni erittäin omituista. Siis lapsen olisi pitänyt vaan jättäytyä siitä pois, niinkö? Ja siinäkin koulussa oli melko paljon oppilaita et-opetuksessa, joten en ymmärrä miksi pitää menetellä noin.
Jo tuo tyyli sanoa, että järjestetään korvaavaa toimintaa, kertoo asenteellisuudesta. Ikään kuin uskovaiset olisivat se standardi, jonka mukaan toimitaan ja sitten uskonnottomien lapsille, poikkeaville, järjestetään jotain korvaavaa.
Miksei voitaisi jo ihan oletuksena tehdä kevätjuhlista ym. kaikille sopivia? Eikä ole edes kyse pelkästään uskonnottomien oikeuksista, vaan myös muihin uskontokuntiin kuuluvista.
Lapsi ei ole miniaikuinen, vaan lapsi, joka ei osaa erottaa totta sadusta, varsinkaan jos aikuinen lapselle satua totena tuputtaa. Miettikää, miten sekaisin lapsi menee, jos hoitotäti alkaa tuputtamaan taruja Jeesuksesta ja jumalista, kun kotona ei ole helvetillä peloteltu? Tämän vuoksi uskonnollinen kasvatus kuuluu vanhemmille, ei vieraille auktoriteeteille. Varsinkin kun näitä uskonnollisia suuntauksia on niin paljon, ettei hoitotäti suurella todennäköisyydellä edes harjoita samaa uskontoa. Tuskinpa peruskristityt vanhemmatkaan ilahtuisivat, jos muslimi/skientologi/vanhoillislestadiolainen/
mormoni/tms. hoitotäti valistaisi lapsia omien uskontokäsitystensä mukaisesti...
"Tämän vuoksi uskonnollinen kasvatus kuuluu vanhemmille, ei vieraille auktoriteeteille. "
Itse olen uskovainen ja puolustan tätä kantaa.
Kummin yksi merkitys olisi juuri opettaa lapselle uskosta,mutta nykyään merkitys tuppaa olemaan enemmän materiaalinen lahjan tuonti.
Tässä vaan kohtaa sitten yksi suurista koulu kysymyksistä:entäs esimerkiksi joulu?joulu on kristittyjen juhla,mutta kiitos median ja kauppojen pakko mainonnan myös muut viettävät sitä(siinä ei ole mtn pahaa,tarkoitan pointillani,että on ikävää lapselle,joka ei vietä joulua,kun muut puhuvat lahjoista ja kaupat on täynnä pukkeja ym.)Jos aletaan paapomaan tiettyä uskontoa ja sen juhlia koulussa,toista on monesti pakko sortaa.Siksi minusta uskonto kuuluu "kotiopetukseen".
kristillinen juhla. Sitä on vietetty täällä paljon ennen kuin miekalla tänne usko tuotiin. Kirkko sen vaan omi itselleen.
Wikipediasta pieni lainaus lue sieltä enemmän. Mielenkiintoista tietoa sieltä löyttyy mm. Jeesuksen syntymäpäivän valinnasta.
Talvipäivänseisaus
Joulun taustalla ovat muiden perinteiden ohessa kaksi pakanallista talvipäivänseisausjuhlaa, Yule ja Saturnalia. Talvipäivänseisausta on juhlittu ainakin 4000 vuotta. Kun maanviljely vaati vuodenaikojen huomioimista auringon mukaan, talvipäivänseisauksesta tuli yksi vuoden tärkeimmistä juhlista kevätpäiväntasauksen ohella.
Kun talvipäivänseisaus oli auringon syntymäpäivä, monien muinaisten jumalien ajateltiin syntyneen tuolloin. Jopa Rooman keisarien ajateltiin syntyneen talvipäivänseisauksena, oli heidän todellinen syntymäpäivänsä mihin aikaan vuotta tahansa.
Roomalaiset viettivät talvipäivänseisauksen aikaan 17. ja 23. joulukuuta välisenä aikana Saturnalia-juhlaa. Vuonna 274 Aurelianus julisti päivän 25. joulukuuta Sol Invictuksen eli Voittamattoman auringon päiväksi. Jo 200-luvulla eräät kristityt olivat liittäneet saman päivän Jeesuksen syntymään, mutta eivät talvipäivänseisauksen perusteella, vaan lähinnä juutalaisuudesta periytyneillä teologisilla syillä. Paavi Julius I yhdisti Sol Invictuksen päivän juhlat Jeesuksen syntymäjuhliin 350-luv.
Kristinuskon joulu............
Jeesuksen syntymäjuhlan ajoittaminen jouluun................
http://fi.wikipedia.org/wiki/Joulu#Talvip.C3.A4iv.C3.A4nseisaus
peruskoulun uskontotunneilla joulun olleen Jeesuksen todellinen syntymäpäivä, vai kerrotaanko siellä rehellisesti, miten kristityt ovat omineet vuosituhansia vanhoja juhlia omiin tarkoituksiinsa?
Tuon asian suhteen. Pitäisi kai kysellä jostain.
"seurakuntien juttuihin osallistuvat vain ne lapset, jotka tulevat kristityistä perheistä ja ne, joilla on vanhempien lupa osallistua."
Käytännössä osallistuvat kaikki, joiden vanhemmat eivät ole erikseen huomanneet kieltää. Joka uskistapahtumaan pitäisi olla erikseen lupa osallistua, mieluummin kuitenkin niin että minkään uskonnon tilaisuuksia ei olisi.
Tämän kirkotuksen ja rukoiluttamisen ei pitäisi kuulua verovaroilla hoidettavaksi toiminnaksi, saahan kirkko jo kerätä veroja, pitäkööt itse. Uskontokasvatus on kodin (niin halutessa) ja kirkon asia, ei kunnan ja valtion.
Oppilas on joskus kysynyt asiaa, ja olen selittänyt, että Jeesus (se historiallinen ihminen, jota jotkut pitävät Jumalan poikana) ei syntynyt jouluna vaan syntymän juhlinta siirrettiin jouluun, jotta pakanallinen juhla saatiin korvattua kristillisellä juhlalla. Näin monissa kirjoissa asia selitetään. Itse en ole sitä tutkinut, mutta luotan kirjallisuuden näkemykseen. Olen kertonut myös kristinuskoa vanhemmista myyteistä, joita on kulkeutunut kristinuskoon.
tuo että lahko epätoivoissaan käy niiden kimppuun jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa ja omaavat huonoimmat valmiudet taikauskon torjumiseen, pienet, viattomat lapset.
Sellaista on Paarman moraali.
ihmetyttää millä tolalla Suomen asiat ovat.
Mitä sinä tiedät kristillisyydestä? Oletko raamatun lukenut? Minä olen, enkä sitä lapselleni luettavaksi ja varsinkaan elämänohjeeksi antaisi.
Olen tänään lukenut lukemattoman määrän sinunkaltaistesi kirjoituksia. Lue se raamattu edes, ennenkuin alat puhumaan sen tuomasta turvasta. Lue ja mieti, jos kykenet.
Kaste on taas yksi todiste siitä, kuinka uskonnosta on tullut vain tapa... Useimmat taitaa kastaa lapsensa tosiaan vain tavan vuoksi eikä välttämättä edes kunnolla tajua sen uskonnollista merkitystä.
Ja sitten kirkko hehkuttaa taas kuinka sillä on merkitystä elämän käännekohdissa ihmisille...
Miksi muuten juuri kristinusko olisi hyvä pohja? Buddhalaisuudessa alkoholin ja päihteiden käyttöä ei pidetä hyvänä, kaikkea elämää kunnioitetaan ja kaikesta väkivallasta pyritään pidättymään. Buddhalaisella arvomaailmalla lapsi ei varmasti törmäisi pornografiaan yms.
Ja mikään tämä ei pohjaudu jumaliin, vaan ihan siihen mikä on "taitavaa" siis järkevää käytöstä.
Uskonto, oli se mikä tahansa, voi tietysti tuoda turvaa. Uskonnollisuus ei menekään hukkaan, jos se tuo sisältöä ja turvaa omaan elämään, tekee sinusta paremmin ihmisen ja ehkä saa muutkin ympärilläsi voimaan paremmin kuin itse voit paremmin.
Ihmisten pitäisi saada kuitenkin valita itse oma uskontonsa.