Miten perustelette sen, että pitäisi jaksaa elää tässä pahassa maailmassa, kun kerran Jumalan luona on parempi olla?
Uskon Jumalaan, olen Jeesuksen ottanut sydämeeni, mutta olen kroonisesti sairas, koko ajan särkee pahasti ja lapsena henkisesti ja fyysisesti pahoinpidelty. Tämä maailma on liian paha paikka, että täällä jaksaisi elää. Eikä ole provo. Olen varma, että on muitakin uskovia kristittyjä, joilla on samoja mietteitä. Elämänilo puuttuu ja ikuisuus kutsuu.
Uskon Jumalaan, olen Jeesuksen ottanut sydämeeni, mutta olen kroonisesti sairas, koko ajan särkee pahasti ja lapsena henkisesti ja fyysisesti pahoinpidelty. Tämä maailma on liian paha paikka, että täällä jaksaisi elää. Eikä ole provo. Olen varma, että on muitakin uskovia kristittyjä, joilla on samoja mietteitä. Elämänilo puuttuu ja ikuisuus kutsuu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
niinpä, meillä jokaisella on ristimme ja tehtävämme uskovana täällä. Itse olisin valmis lähtemään myös, mutta tiedän että minulla on tehtävä, joka tulee täyttää ennen kuin pääsen.
2:7 Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi;
2:8 sillä asuessaan heidän keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla.
2:9 Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät
Itsekin olin lapsena henkisesti pahoinpidelty, ja traumojahan siitä tuli, mutta oireet ovat ajan kuluessa alkaneet häviämään. Fyysisiäkin ongelmia oli yhteen aikaan aika paljon, mutta niihinhän löytyy yleensä vaikka millaisia hoitokeinoja.
Minäkin mietin vielä 20 vuotta sitten itsemurhaa joka päivä. Nykyään mikään ei saisi enää tekemään sitä, koska kaikki vastoinkäymiset ovat karaistaneet todella hyvin. Osaan nauttia paljon ihan pienistäkin asioista, toisin kuin muut ihmiset jotka tunnen.
Jotkut ihmiset luulevat, että olen onneton, koska en pysty elämään normaalia elämää lapsuudenkokemusteni tähden. He eivät kuitenkaan voisi olla enempää väärässä, sillä tunnen iteni todella onnelliseksi.
Itse en tosin ole uskovainen..
Kerropa hieman tarkemmin tuosta kroonisesta sairaudestasi..? Maailamassa kun on mitä ihmeellisimpiä hoitomuotoja.
epävarma tapa päästä taivaaseen... Jos yritys ei onnistu, olet entistä kipeämpi, jos onnistuu, oletko varma että pääset Jumalan luo?
Sitäpaitsi Hän kyllä hakee ajallaan pois, ei tänne ole vielä kukaan jäänyt.
Olipa tyly aloitus...
Elämässä on vielä odotettavissa hyviä asioita esim. ystävät ja harrastukset. Ehkä Herra tahtoo parantaa sinut? Oletko saanut siitä mitään rukousvastauksia? Kannatta pysytellä hengissä että näkee millä tavalla Jumala pelastaa!!!
Ainakin sinua tarvitaan. Joku tarvitsee sinua vierelläkulkijaksi ja tukijaksi, vertaisavuksi!!!
Ei tässä mullakaan järin lujaa mene, on vähän samanlaisia kokemuksia, kaiken lisäksi olen älyttömän herkkä ja haavoittuvainen. Onneksi Herra rohkaisee Sanansa kautta.
Kannattaa myös hakea apua seurakunnasta ja terveyskeskuksesta että pysyisi hengissä vaikeina aikoina.Älä luovuta!
Hei miettijä!
Mun mielestä Olavi Peltola kirjoittaa viisaita näistä teemoista, joita kyselit. Hänen kirjoituksistaan ehkä voisit ottaa jotakin näkökulmia tuohon tilanteeseen:
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Elamantarkoitusa.htm
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/teemat2.htm
Toinen, mitä tuli mieleen, oli, että miten olisi joku sielunhoitaja, jonka kanssa miettisit elämää? Tunnetko ketään pappia tai diakonia, johon luottaisit sen verran, että uskaltaisit jutella syvällisiä?
Älä tänne tule hakemaan apua! Täällä ei kukaan ole asemassa auttamaan Sinua! kärsit selvästikkin masennuksesta joten Suosittelen vahvasti Terapiaa ja Psykologia! Täällä ei kukaan oikeasti tiedä mitä käyt läpi! Kyllä sinä jaksat kun vähän yrität ja elämä Voittaa!
Uskon edellisten kirjoittajien tavoin, että Jumalalla on sinulle vielä tehtävää täällä maan päällä. Aina me ei edes huomata, kun toteutetaan Hänen tahtoaan...
Olen itse yrittänyt itsemurhaa (ennen uskoontuloa) ja nyt iloinen ettei se onnistunut. Siitä on jo kauan aikaa, ja sen jälkeenkin vielä monesti harkitsin, mutta nyt en enää tekisi sitä. Olen löytänyt tuon yrityksen jälkeen Jeesuksen ja ainakin Hänen kanssaan on jo paljon helpompi kulkea. Ei kaikki vaikeudet ole poistuneet, eikä kaikki haavat parantuneet, mutta välillä on valoisampaa ja välillä vaikeampaa.
Toivon sinulle voimia ja Herran Jeesuksen läsnäoloa!
.........
Tapahtuneen liikenneonnettomuuden ja vaikean vammautumiseni jälkeen olin joutunut olemaan kaksi pitkää talvea samojen seinien sisällä kaikkien hylkäämänä ja unohtamana ”kaatopaikkatavarana”, kuin unohdettuna huonekaluromuna jossain kamarin loukossa ja henkisesti tämä oli ollut erittäin raskasta aikaa. Ratkaisu silloiseen tilanteeseen oli löytynyt siitä, että elokuussa 1986 suoritin ajotutkinnon automaattivaihteisella autollani ja pääsin uudelleen liikenteeseen – ihmiseksi ihmisten joukkoon.
Nyt sinä lokakuisena päivänä autossa yksin istuessani todellisena uhkakuvana oli edessä oleva talvi. Mikäli alkavasta talvesta tulisi ankara pakkastalvi, merkitsisi tämä jopa kuukausien kotiarestia ja oli pelättävissä, etten tällaista uutta kotiarestia enää kestäisi. Niinpä huokailin raskain miettein ja sydämin Korkeimman puoleen, josko vielä ratkaisu löytyisi ja jaksaisin jatkaa kovaa elämääni.
.........
http://www.sodankylan-invalidiyhdistys.com/ratkaisut.html
Kiitos erinomaisesta viestistäsi. Kannattaa lukea tuo linkki kokonaan.