Tulevaisuus pelottaa..
Olen eronnut vajaa vuosi sitten.. olen aikuinen mies 47v,,
Nyt on noussut yksinäisyys ongelmaksi.. eron myötä hävisi lähes kaikki.. tuttavat..ei ne ystäviä olleetkaan..
Kertokaa miten poistatte yksinäisyyttänne..jos teillä sitä on..
Mietin Joulua.. ensimmäinen Joulu yksin... miltä se tuntuu??
Odotan keskustelua.. nuorilta ja vanhoilta..
Suoraankin voit kirjoittaa: [email protected]
Olen eronnut vajaa vuosi sitten.. olen aikuinen mies 47v,,
Nyt on noussut yksinäisyys ongelmaksi.. eron myötä hävisi lähes kaikki.. tuttavat..ei ne ystäviä olleetkaan..
Kertokaa miten poistatte yksinäisyyttänne..jos teillä sitä on..
Mietin Joulua.. ensimmäinen Joulu yksin... miltä se tuntuu??
Odotan keskustelua.. nuorilta ja vanhoilta..
Suoraankin voit kirjoittaa: [email protected]
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ota yhteyttä muihin eronneisiin.Tällaisia "ryhmiä"on jotka auttavat toisiaan.Kuvittele itsesi"sinkuksi"älä eronneksi.Mielikuva on heti parempi.Älä sure äläkä syyttele itseäsi tai muita.Näin oli tarkoitus käydä,jotta saisit uuden ja paremman tilaisuuden keksiä vielä jotain muuta tulevaisuudessasi.Käännä ero onneksesi!Ihan piruuttankin.Sano itsellesi joka aamu,että "tämä oli minulle parhaaksi"!2v vanhempi mies,joka teki näin.
Pää pystyyn "Juha"!
Katsele myös oman elämäsi kuvaa monesta eri kulmasta.
Ei se loppujen lopuksi niin pelottava olekaan.
Ota elämältä vastaan kaikki mitä se tarjoaa.... sillä kaikella on tarkoituksensa, myös tälläkin elämäntilanteellasi.
Ei elämä sittenkään ole niin objektiivinen kuin miltä se sinusta tällä hetkellä ehkä näyttää.... elämä on mahdollisuuksia täynnä.
Onnea ja rohkeutta elämääsi toivotan.
Olen ollut jo pidempään yksinäinen sinkku. En omasta tahdostani yksineläjä. Pelottaa minuakin tulevaisuus ja vanhuus, kovin yksinäinen sellainen näillä näkymin. Eipä kukaan kannusta jaksamaan ei sano rohkaisevia sanoja.
Olet sentään ollut naimisissa. Sinut on hyväksytty ihmisenä ja puolisona. Tuosta on hyvä lähteä etsimään uutta elämäntoveria, kunhan vanhasta pääset ylitse. Aikansa se tietysti vie,
mutta en olisi asemassasi laisinkaan huolissani.
Riippuu ihan itsestäsi oletko valmis rakentamaan uutta suhdetta.
Lykkyä tykö.
Kiitos kommenteista.. jo se helpottaa, että tietää, että ei kuitenkaan ole yksin.. tuo ajatus..että olisin " sinkku " on uusi..täysin uusi..
jotenkin miellän sen nuoruuteen.. voiko tämänikäinen enää olla sinkku??
Jotenkin tuntuu, että keskustelupalstat,, chatit..joissa kuitenkaan aikaani en vietä.. en osaa.. tuntuu, että ne ovat paljon nuorempia varten..
Olen koettanut etsiä seuraa metsiä samoilemalla..
järvellä soudellen... mökillä saunaa lämmittäen..
mutta EI.. ei kertaakaan ole tärpännyt...
Savuisia kuppiloita..katulyhtyjen alustoja en ole käynyt katselemassa.. olenko töysin väärillä poluilla.
Kertokaa...
IKä on valitettavasti poissulkeva asia..
Anonyymina voi jutella nuortenkin kanssa...kymmenen vuotta nuorempienkin.. heillä on paljon annettavaa.. mutta kun ikäni tulee tietoon.. " jäikö päivälääkkeet ottamatta " kommentti tulee välittömästi.
MIten te koette ikänne...
jäänpä miettimään omaani...
Mene juttelemaan vaan jollekin,joka näyttää kiinnostavalta.Voi olla eronnut(erotettu=ei halunnut erota).Voit ihan hyvin löytää metsäkävelyllä tai mistä vaan,missä itsekin liikut.Sanot vaan suoraan tilanteesi,miksi haluat juttusille.Kyllä ihmiset tajuavat ja voivat olla aivan samaa vailla!Minä ainakin ilahtuisin!Ja olen vielä sinun ikäisesikin...
Ei se ikää kysy jos seuraa kaipaa.
Itse erosin 47-vuotiaana ja tulevaisuuus ja "yksinäisyys" pelotti.
En pelkää enää.
Minulle ovat nyt kaikki maailman ovet avoinna.
Voin tulla ja mennä miten haluan.
Tutustun koko ajan uusiin mielenkiintoisiinkin ihmisiin: nuoriin, vanhoihin, miehiin, naisiin, eri rotuisiinkin, eri kulttuureista...
Hylkäsin ajatuksen yksinäisyydestä ja aktiivisesti kävin härkää sarvista kiinni: aloitin uusista harrastuksista, etsiydyin talkooporukoihin, aloin kiinnostua kulttuurista ja ravasin teattereita, tapahtumia, retkiä...
Olen juuri täyttänyt 50 ja kihloissa.
Erottuani päätin etten enää ikinä lankea miehen kaulaan enkä usko miehen lupauksiin.
Luoja toisin kuitenkin järjesti, enkä lainkaan ole moisesta pahoillani.
Tyytyväisenä olen tämän onnen vastaan ottanut, enkä kokonaan toivoani heittänyt ole miesten suhteen.
Kyllä se rakas elämäntoveri sinullekin vielä ilmestyy; mutta ei se sinua sieltä kotikuistin rappusilta osaa tulla etsimään, kyllä sinun täytyy mennä näyttäytymään "ihmisten ilmoille" siitä.
Onnea elämällesi!
Yksinäisyyden tunne onkin varmaan kaikkein ikävin.
En sanoisi, että mene kapakoihin, jos et itse välitä sellaisista paikoista.
Uusi ihminen rinnallesi voi tulla vastaan missä tahansa, ihminen joka pitää samoista asioista kuin sinäkin. Juttele rohkeasti, kun tapaat jonkun, ihan jokapäiväisistä asioista, siitä se lähtee. Kirjeenvaihtopalstoiltakin voit hakea seuraa. Sinulla on vielä elämä edessäsi, mitään syytä pelkoon ei ole.