Yritin tuossa alempana saada uskovaisilta selville menetelmää, jolla erottaa todellinen usko itsepetoksesta. Ainoaksi vastaukseksi sain uskon itsensä, joka kyllä löytyy kun on rehellinen itselleen.
Ateistin näkökulmasta usko ja itsepetos ovat kuitenkin teknisesti identtisiä. Ateistin on siis omasta näkökulmastaan petettävä itseään tullakseen uskoon. Tämä on suurimmalle osalle ateisteista mahdotonta ja mahdolliselta Jumalaltakin täysin kohtuuton vaatimus.
Selvyyden vuoksi sanottakoon vielä, että en tässä tarkoita ateismilla Jumalan kieltämistä, vaan lähtötilannetta minimioletuksilla, `puhdasta pöytää´.
Haluan edelleen välttyä mahdollisen helvetin tuskilta, mutta rehellisyydestä en aio tinkiä.
Mikä siis neuvoksi.
Ateistin näkökulmasta usko ja itsepetos ovat kuitenkin teknisesti identtisiä. Ateistin on siis omasta näkökulmastaan petettävä itseään tullakseen uskoon. Tämä on suurimmalle osalle ateisteista mahdotonta ja mahdolliselta Jumalaltakin täysin kohtuuton vaatimus.
Selvyyden vuoksi sanottakoon vielä, että en tässä tarkoita ateismilla Jumalan kieltämistä, vaan lähtötilannetta minimioletuksilla, `puhdasta pöytää´.
Haluan edelleen välttyä mahdollisen helvetin tuskilta, mutta rehellisyydestä en aio tinkiä.
Mikä siis neuvoksi.
Vastaukset 19
Vanhimmat
valtaosa ihmiskuntaa käy läpi tämän
niinsanotun Jaakobin painin , mutta
ainoat jotka siitä ääntä pitää on
Ateistit , muilla se on ihan nor-
maaliin kasvamiseen ja aikuistumiseen
liittyvä tapahtumaketju , joten tähän
vastaus on "kiellä itsesi" .
Sopii hyvin kuvaan. Itsensä kieltäminen nyt on itsepetosta parhaimmillaan.
ja se on keino millä on jo aikojen alusta
päästy alkuun jonkun kinkkisen asian
selvittämiseksi , parenpaa ei ole tarjota ,
itsepetosta täytyy vain sietää muttei siinä
siitä huolimatta tarvitse elää koko elämää .
jk.vaihtelu virkistää ja eikä kukaan
ole seppä syntyessään !
Nyt vain pitäisi erottaa oikea itsepetos väärästä. Eipä päästy puusta pitkään.
koitahan vaikka sitä hallussasi olevaa
itsepetosta se vaikuttaa ihan hyvältä ,
sillä tavalla minäkin aloitin työni
tällä hyvin pitkällä elontaipaleella ,
tosiasia lienee että jokainen ihminen
syntyy tuohon itsepetoksen tilaan , eli
siitä on nyt hyvä ponnistaa ylöspäin .
Mielestäsi siis kuuluu tehdä lähtöoletus, että Jumala on olemassa. Muuten pettää itseään. No tästä voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä.
lähtöoletus on se oletus mikä on sinulla
älä työnnä vastuuta muiden kannettavaksi
Et siis halua ottaa lähetyskäskyn mukaista kristityn vastuuta.
ateismin hienoin puoli taitaa olla juuri
siinä että huudetaan ja kysytään kunhan
ei tarvitse vain ymmärtää yhtään mitään .
jk.en ole lähetti olen vain runoilija
Ja mä sun fanisi ;)
huomenta sinullekkin -W- ;)
Meillä on kirjoitus voimaa
ja käytetään sitä hyödyksi.
"sanat ne vilistelee palstalle
ja antavat kyytiä ateisteille"
Kyllä ateisti ymmärtää haluaa, mutta se ei ole niin tärkeä asia, että se pitäisi väkisin saavuttaa. Uskovainen mielestään totuuden tietää, vaan ei halua kritiikkiä sietää. Itsekritiikki on kuin piikki ymmärryksen ytimessä.
uskovaiset on varmaan tehty samoista
aineista kuin ateistitkin joten siinä
ei piile mitään selitystä mihinkään
suuntaan, mutta jos ymmärtää että kaiken
tiedon edellä käy ymmärrys niin sitten
voi jotain ymmärtää ja toinen on kieli
taito ja luetun käsittäminen sekä jäsentely
eli kun kirjoitan että "Jumala On" niin toki
silloin luet sen niin kuin kirjoitin , eli?
jk.minäkin siedän koska tiedän
Usko totuuteen on nöyryyttä ja rehellisyyttä,eli tosiasioiden myöntämistä . Itsepetos on teeskentelyä ja valhetta. Nämä ovat kaksi eri asiaa.
Tämä voisi myös tarkoittaa että uskoa on kahdenlaista, ne voisi merkitä( ) tai (-) merkeillä.
Positiivisen uskon( ) tuntomerkkejä:
-Luottamus
-Turvallisuus
-Uskallus
-Elämänvoima
-Ilon lähde
-Energia
-Rauha
-Toivo
-Rakkaus
-Rohkeus
-Aitous ja Rehellisyys
-Nöyryys
jne.
Negatiivisen uskon(-) tuntomerkkejä:
-Pelko
-Ahdistus
-Epätoivo
-Syyllisyys
-Häpeä
-Masennus
-Lamaannus
-Pessimismi ja kyynisyys
-Agressiivisuus
-Kyvyttömyys arvostaa itseään ja muita
-Viha ja raivo
-Katkeruus
-Itseinho
-Itsepetos ja valhe
jne.
Ihminen voi siis valita uskooko hän positiivisiin asioihin jotka vapauttavat elämänvoimia(energiaa),
tai uskooko hän negatiivisiin asioihin jotka riistävät elämänvoimia.
Esim. Jos uskot että kaikki tahtovat sinulle pahaa,reagoit joko pakenemalla tai käyttäytymällä hyökkäävästi,kummassakin tapauksessa toimintaasi ohjaa pelko.
Toisaalta, jos uskot että voit onnistua ja menestyä elämässäsi,sinulle tapahtuu niin,koska silloin toimintaasi ohjaa usko.
Vaikka et uskoisikaan Jumalaan ja Jeesukseen,joka tapauksessa sinä aivan varmasti uskot johonkin jonka varaan perustat elämäsi,jos olet ateisti,voisi sanoa että sinä uskot ateismiin(aikamoinen paradoksi),en tiedä yhtään elossa olevaa ihmistä joka ei uskoisi mihinkään.
Eikö ole niin että usein esim. itsemurhien syy on ollut se että ko. ihminen on menettänyt uskon elämään,ja näin ollen kaiken toivonsa ja elämänhalunsa?
Uskoit mihin tahansa,sellaisen elämän teet itsellesi ja niin sinulle tapahtuu.
Voit uskoa itsellesi hyvän elämän..
And dont just think,do it..:)
Totta kai minä uskon(belive) mainitsemiisi positiivisiin asioihin. Sensijaan minulla ei ole uskoa(faith) Jumalaan tai mihinkään muuhunkaan. Tämä usko(faith) käsittääkseni kuitenkin vaaditaan, jotta helvetiltä välttyisi.
Sitäpaitsi itsepetoksella voi aivan hyvin saavuttaa mainitsemiasi positiivisia asioita. Esim. itsemurhalta voi välttyä, kun uskottelee itselleen, että asiat ovat paremmin kuin ne oikeasti ovatkaan.
Lisäksi en oikein ymmärrä tuota negatiivisen uskon käsitettä. Kuka nyt haluaisi uskotella itselleen negatiivisia asioita. Ei sellainen kuulu itsepetoksen tunnusmerkkeihin. Kuulostaa lähinnä henkiseltä masokismilta.
Raamattu on rehellisten ihmisten kirja. Siellä mainitaan myös tämä: "Sana rististä on hullutusta niille, jotka kadotukseen joutuvat."
No pelottelusta ei valitettavasti ole apua tässä ongelmassa. Ymmärrätkö, että uskon pitää olla mahdollista myös teoriassa ennen kuin voi alkaa miettiä käytännön asioita kuten raamatunlauseita. Sinulla ei taida olla kykyä eläytyä toisen ajatusmaailmaan ja ajatella sitä kautta. Vai eikö tähän ongelmaan ole ratkaisua ja pelkäät huomaavasi sen jos ajattelet liikaa.
että Mr Smith ennusti jo aikoinaan, että hänestä tullaan kertomaan ilkeämielisiä satuja ja
hänen juttunsa maahan piilotetusta kirjasta
tullaan pitämään hullutuksena.
niin se ihmismieli ei muutu miksikään, jo Raamattua kirjotellessa ymmärrettiin, että ei
nämä jutut ihan kaikkien mielestä täyspäisiä ole,
joten paannanpas sivuhuomautus.
...taas kerran. Yleensä se tulee ydessä muistutuksen kanssa.