Muutama kysymys tämän palstan lukijoille ja kirjoittajille.
Miksi uskovaiset ja ateistit pelkäävät toisiaan vai pelkäättekö?
Jos te tapaatte uuden ihmisen, niin kysyttekö te heti aluksi, että onko hän ateisti tai uskovainen? Merkitseekö vastaus paljon ja kuinka paljon? Entä jos ei ole kumpaakaan?
Minkähän ikäisiä te olette? Kuulostatte tosi nuorilta.
Nämä syrjinnät työpaikoilla eivät ole mitään uutta. Niitä on ollut aina, milloin mistäkin syystä. Olen itse ollut työpaikoissa joissa taustat on tarkistettu ihan Supoa myöten. Ja joskus nämä tiedot ovat sitten lipsahtaneet vääriin korviin. Syrjintää tapahtuu jos kuulut ammattiliittoon, jos olet ollut tai olet väärän puolueen tai väärän yhdistyksen jäsen, jos olet väärää uskontoa, jos olet väärän värinen, jos olet kotoisin väärästä osasta Suomea, jos olet väärän henkilön tuttava/kaveri jne.
Joskus olen ollut hämmästynyt siitä, mistä kaikesta ihmisiä voi hyljeksiä. Elämä on niin kummallista. Ja lopussa käy kuitenkin niin, että ne kivet jotka olet elämäsi aikana heittänyt, joudut nöyrtyen poimimaan. Uskokaa huviksenne, tiedän kokemuksesta.
Miksi uskovaiset ja ateistit pelkäävät toisiaan vai pelkäättekö?
Jos te tapaatte uuden ihmisen, niin kysyttekö te heti aluksi, että onko hän ateisti tai uskovainen? Merkitseekö vastaus paljon ja kuinka paljon? Entä jos ei ole kumpaakaan?
Minkähän ikäisiä te olette? Kuulostatte tosi nuorilta.
Nämä syrjinnät työpaikoilla eivät ole mitään uutta. Niitä on ollut aina, milloin mistäkin syystä. Olen itse ollut työpaikoissa joissa taustat on tarkistettu ihan Supoa myöten. Ja joskus nämä tiedot ovat sitten lipsahtaneet vääriin korviin. Syrjintää tapahtuu jos kuulut ammattiliittoon, jos olet ollut tai olet väärän puolueen tai väärän yhdistyksen jäsen, jos olet väärää uskontoa, jos olet väärän värinen, jos olet kotoisin väärästä osasta Suomea, jos olet väärän henkilön tuttava/kaveri jne.
Joskus olen ollut hämmästynyt siitä, mistä kaikesta ihmisiä voi hyljeksiä. Elämä on niin kummallista. Ja lopussa käy kuitenkin niin, että ne kivet jotka olet elämäsi aikana heittänyt, joudut nöyrtyen poimimaan. Uskokaa huviksenne, tiedän kokemuksesta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
kiviä, pääsehän Juha Valjakkalakin vapaalle 3 murhasta huolimatta.
Keep going uskiset, tapattakaa kaikki, sitten teillä on taivaiden valtakunta käsissänne.
"Miksi uskovaiset ja ateistit pelkäävät toisiaan vai pelkäättekö? "
en minä pelkää luulevaisia. yritän kyllä välttää kaikin konstein, koska jos sille luulevaiselle selviää että on ateisti niin "jeesus sitä&tätä.."tulva on loputon..
"Jos te tapaatte uuden ihmisen, niin kysyttekö te heti aluksi, että onko hän ateisti tai uskovainen?"
en kysy. jos ihminen on luulevainen niin se selviää kyllä hyvin pian. yleensä alkaa jeesustelu hyvin äkkiä. jollain tapaa se näkymätön ukkeli on otettava joka vitun asiaan matkaan :S se kysyy hermoja jos meinaa tulla minuuttia pidempään luulevaisen kanssa toimeen.
"Minkähän ikäisiä te olette? Kuulostatte tosi nuorilta."
karvan verran yli 30.
"Ja lopussa käy kuitenkin niin, että ne kivet jotka olet elämäsi aikana heittänyt, joudut nöyrtyen poimimaan. Uskokaa huviksenne, tiedän kokemuksesta."
aina ei niin käy. se ei ole mitenkään sanottua että kävisi. moni on kyllä minullekin sanomansa sanat joutunut syömään ja jotkut kärsivät lopun elämäänsä minulle tekemistään asioista ihan vain oman itsensä aiheuttamien asioiden takia :) ei voi kuin hymyillä.
Moi,
Päätin uhrata muutaman minuutin työpäivästäni tämän kysymyksen vastaamiseen.
Viha on ehkä se kaiken pahan aiheuttaja, tosin niin yksinkertaista eivät asiat välttämättä aina ole, mutta lopussa se mikä saa ihmiset toistensa kurkkujen jatkoiksi on viha.
On tutkittu kovasti sitä, miksi ihminen on alkanut jossain vaiheessa uskomaan yliluonnolliseen, ja minusta siihen ei tarvitse edes muuta kuin järkeä arvaamaan miksi ihmiset uskovat.
Tutkimuksessa ilmeni, että ihminen on perimältään looginen olento, joka pyrkii näkemään johdonmukaisuutta kaikessa, mitä näkee. Alkukantainen ihminen ei kumminkaan pystynyt havaitsemaan johdonmukaisuutta tietyissä tapahtumissa, ja ei täten pystynyt selittämään miksi jotain tapahtui. Vaisto herää esiin että tuntematon on pelottavaa, koska sitä ei ymmärrä!
Saadakseen pelontunteensa kuriin, ihminen keksi yliluonnollisia selityksiä, tai ainakin alkujaan uskoi tapahtuman olevan jonkin suuremman älyllisen entiteetin luoma asia. Kehkeytyi shamanismia varmaankin aluksi (en nyt yritä kertoa historiaa, vaan omaa teoriaa ja mitä muistan oppineeni), jossa luonnonmullistukset ja pelottavat eläimet (toteemikarhut) selitettiin jumalilla (Ahti, Sampo esimerkkinä suomen uskonnosta).
Syntyi myös hengellisiäjohtajia, jotka johtivat uskonnon avulla. Pian joku tajusi käyttää tätä voimaa hyväkseen, ja kirjoittaa siitä (seinille hieroglyphit, kirjoituksia eläimen nahkaan), jolla kontrolloida omaa kansaansa, pitää heidät kurissa, mutta kuten tiedämme "Voima korruptoi, ja totaalinen voima korruptoi totaalisesti".
Lopulta päädytään yhteen ja ainoaan auktoriteettihahmoon suurien verenvuodatusten jälkeen (Jumala, Allah jne. kaikki monoteistiset uskonnot), jota pitää seurata. Vain yksi, joka tekee säännöt. En puhu nyt siis vain kristinuskosta. Jos tiedämme mitään historiasta, niin se on varmaa että kristinusko on kopioinut paljon muista uskonnoista, kuten pakanauskonnoista (googlaa vaikka "yksisarviset raamatussa"). Monessa muussa uskonnossa puhutaan myös vapahtajasta, joka syntyi samalla tavalla neitsyeen ja joka nousi haudasta, jne. jne. jne.
Loppupeleissa uskonto oli kontrolliväline, ja se on vieläkin sitä. Miski? Koska aina on olemassa yksinkertaisia ihmisiä tänäpäivänä, jopa näillä foorumeilla, joita voidaan helposti houkutella "ikuisen elämän", "41 neitsyen", "vapaus pahasta", "paremman elämän" varjossa tottelevaisiksi ihmisiksi VALLAN alle.
Ateistina en pelkää uskovaisia, enkä yleensä kysy sitä. Se ei ole asia jonka perusteella arvioin ihmisen. Arvioin jokaisen ihmisen yksilönä. Vastaus ei merkitse paljoa, tosin joskus on mukava väitellä uskonasioista jos toinen on valmis siihen. Varoitan aina alussa, että ehkäpä hän on ateisti tämän keskustelun jälkeen (ja usein näin käykin :D - ei enään kehtaa sanoa olevansa uskovainen, mikä ei ole mikään riemuvoitto, koska ihmisen tulisi olla oma itsensä - mutta saanpahan ihmiset miettimään elämänsä ehkä tärkeimpiä kysymyksiä.)
Olen 22 vuotias. Jos haet jotain korrelaatioita ateismin liikkeen ja nuoren iän välillä, löydät sen. Ateismi tulee nousemaan suuremmaksi ja suuremmaksi, sillä kyse ei ole sokeasta uskomisesta, vaan silmiensä avaamisesta, ja kun ihminen ottaa tämän askeleen todellisuutta kohti, on siltä tieltä mahdoton saapua takaisin.
Syrjinnällä on monet kasvot. Itsekkin ihmettelen miten ihmisiä syrjitään vaikka mistä, mutta käsittääkseni tämä kuuluu aivan normaaliin lajikäyttäytymiseen. Kuivaltahan tuo kuullostaa, mutta on parempi hyväksyä se seikka että ihmiset ovat synnynäisesti idiootteja, eivätkä voi asialle mitään, kuin sen että minussa on jotain vikaa, vaikka olen hyvä ihminen ja ateisti.
kirjoitus noin nuorelta ihmiseltä. Olet selvästi keskivertoa lahjakkaampi! Sanoo vähän vanhempi herrasmies.
"Miksi uskovaiset ja ateistit pelkäävät toisiaan vai pelkäättekö?"
Miksi pelkäisin, ainoa jonka pelkäämiseen voisi olla syytä on Jumala.
"Jos te tapaatte uuden ihmisen, niin kysyttekö te heti aluksi, että onko hän ateisti tai uskovainen?"
En, sen näkee yleensä päältä päin.
"Merkitseekö vastaus paljon ja kuinka paljon?"
Ei kovinkaan paljon, mutta en kyllä viihdy yleensä ateistien seurassa.
"Minkähän ikäisiä te olette?"
Sopivan :)
Ikäni on pienempi kuin kenkäni numero ja suurempi kuin kenkieni määrä.
Olen pettynyt, jos joku kristitty syrjii ateisteja, koska mielestäni kristityn velvollisuus on olla esimerkillinen kaikkia kohtaa. Mutta ei tietenkään ole pakko väkisin olla ateistien seurassa esim. vapaa-ajalla.
On pää, keho, kaksi kättä ja kaksi jalkaa. On ruumis eli keho, sielu ja henki. On ymmärrys, järki, mieli (henki?) . On näkö, kuulo, maku, tunto.
On kyky tehdä työtä, ajatella, syödä ja myödä.
Miksi ihmisen näköiset eivät sopisi maapallolla sovussa elämään!
"Toine toisenne kinnioittamisessa kilpailkaa keskenänne!"
Uusu Testamentti
"Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne!"
Uusi Testamentti
On näköjään kirjoitusvirheetkin.
Savolainen viisaus
'Ihmiset eivät riitele, asiat riitelevät!'
En tarkoittanut, että iällä niin suurta merkitystä olisi paitsi, että vanhempana ei ole niin jyrkkä kommenteissaan, yleensä tai sitten on vielä jyrkempi, riippuen siitä visastuuko vanhetessaan vai ei. Jos ei, niin sittenhän elämää ei ole elettykkään.
En tunnusta mitään uskontoa, joten minua kohtaan heitetyt herjat eivät osu eivätkä upota.
Ja uskovaiset nyt herjaavat joka tapauksessa, niin heistä en ole ennenkään piitannut.
mistä päättelet että esim. minä olen nuori? Tai sen puoleen muutkaan. Kirjoitit tuon väitteen monikossa.
En minä pelkää uskovaisia, mutta uskontuputusta en siedä.
pelkäävät teitä. Vai pelkäävätkö?
Täällä käytettän paljon verbiä vihata. Eikö se ole liian voimakas ilmaisu tunteesta joka kohdistetaan pelkästään toisen elämänkatsomukseen vaikkakin sanotaan että "vihaan ateisteja" niin ei kai se tarkoita että vihaa juuri sitä ihmistä? Miksi ei voi käyttää verbiä pitää. Esim. en pidä sinun elämänkatsomuksestasi tai en pidä ateismista.
Täytyy myöntää, että minullekkin tulee näppyjä ja hengenahdistusta uskonnon tuputtamisesta. Ja varsinkin Raamatunlauseilla höystetystä.
Kirjoitustyyli paljastaa teidät nuoriksi ja nuoriksi aikuisiksi. Enpä usko että täällä on monikaan keski-ikäinen tai vanhempi.
heittäydyt nyt tunteelliseksi.;-)
"Ja lopussa käy kuitenkin niin, että ne kivet jotka olet elämäsi aikana heittänyt, joudut nöyrtyen poimimaan. Uskokaa huviksenne, tiedän kokemuksesta."
Näin käy vain joskus. Minä tunnen muutamia narsismiin sairastuneita tyyppejä, jotka ovat päässeet pitkälle. He ovat valjastaneet kaikki ympärillään olevat ihmiset palvelemaan omaa narsistista päämääräänsä. Ovat onnistuneet loistavasti ja sitten heistä on kirjoitettu "in memoriam-kirjoituksia, joissa heidän saavutuksiaan on kehuttu.
Se toisten tallominen ja kivien heittäminen on siis yltänyt jopa haudan taakse. He siis kontrolloivat läheisiään vielä kuoltuaankin.
Saa sitä joskus olla tunteellinen, eikö?
Olenkin ihmetellyt niitä ihmisiä, jotka pitävät idoleinaan ja esikuvinaan diivoja ja narsisteja. Eiväthän he muuten olisi kuolemattomia, ellei joku olisi heistä tehnyt sellaisia. Ihminenhän kasvaa henkisesti onnistumisten ja erehdysten kautta. Ehkäpä ne sellaiset tallojat ja kivenheittäjät ovatkin pysyneet lapsen tasolla henkisessä kehityksessä. Jos edes lapsen tasolla. Jospa he ovatkin taantuneet aivoiltaan ja käytökseltään ameeban kavereiksi. En tiedä, ajattelin vain.
naulan kantaan. Psykassa narsisti määritellään juuri noin kaksi vuotiaan tasolle henkisesti jääneeksi henkilöksi, jolta on lapsena puuttunut se paljon puhuttu peili.
Koska itse olen vähän heikko sanomaan ei, olen joutunut näiden narskujen manipuloinnin kohteeksi koko elämäni ajan.
Vasta sen jälkeen, kun aloin lukea psykologiaa, minulle selvisi, että mistä tässä oikein on kysymys.
Suureksi surukseni huomasin, että eräs näistä huippumenestyjistä oli oma isäni. Asian tekee kiusalliseksi se, että minulla ei ole mahdollisuutta keskustella siitä muiden sukulaisteni kanssa, koska he eivät ymmärrä tätä psykodynamiikkaa. Jos rohkenen joskus ottaa asian esille sukutapaamisissa, saan torjuvia kommentteja joka taholta. Suurmiestä kun ei saa arvostella.
Uskallan väittää, että näitä suuria egoja on esimerkiksi eduskuntatalo pullollaan. Niitä on yritysjohtajissa ja uskonmiehissä. Ne pitää vaan tunnistaa ajoissa, jotta ei joudu niiden pauloihin, sillä jos jossain, niin siellä se piru vaanii.
eräs mottoni nykyään on: se, että seisot toisen hartioilla ei tee sinua yhtään suuremmaksi.
en tiedä mistä olet saanut käsityksen että uskovaiset ja ateistit pelkäävät toisiaan. En voi kuitenkaan puhua kuin omastapuolestani.
Minulle on aivan sama mitä kunkin ihmisen henkilökohtainen usko on taikka uskon puute.
Enemmänkin minä koen sympatiaa ja sääliä niitä ihmisiä kohtaan jotka tukeutuvat elämässään joihinkin perustelemattomiin dogmeihin.
Olen melko varma että suurinosa näistä ihmisistä ajattelee aivan samoin myös minusta mutten voi muuta kuin spekuloida.
Jos minä tapaan uuden ihmisen niin viimeinen asia jonka minä otan esille on uskonto taikka sen puuttuminen. Kuten jo totesin henkilökohtaisella uskolla ei ole minulle mitään merkitystä. Kukin uskoo tai on uskomatta, omapa on asiansa.
Olen vähän yli 20. Toisaalta en ymmärrä mitä tekemistä iällä on tämän kanssa.
Olen myös itse ihmetellyt kuinka paljon ja kuinka pienistä seikoista ihmistä voidaan halveksia.
Periaatteessa minulla ei ole ketään vastaan yhtään mitään jos kyseinen henkilö ei toiminnallaan ole antanut itsestään huonoa kuvaa.
Toisaalta on kyllä myönnettävä että olen itse joutunut sellaiseen tilanteeseen jossa jostain täysin tuntemattomasta ja perustelemattomasta syystä olen tuntenut vastenmielisyyttä jotakuta kohtaan.
Lähdimpä koko tilanteesta pois. Kyseinen henkiö saattoi tuntea itsensä loukatuksi mutta parempi se kuin yrittää väkisin tehdä tilanne siedettäväksi.
Ei olisi tullut mitään.
niin, jos minulle tulee tunne jostakin ihmisestä, että hän ei ole "minua varten" juoksen lujaa karkuun. Olen herkkä tunnistamaan ihmisestä liikaakin, vaikka minua on helppo vetää höplästäkin, elikkä uskotella asioita jotka eivät ole totta. Yleensä uskon ihmisistä liian hyvää, mutta hetken kuluttua tiedän heistä enemmän kuin he ovat kertoneet sanoin.
Aistin väkivaltaisuuden. Aistin kaappialkoholismin.
Aistin psykopaatti narsistin. Elämä opettaa ja saa ihmisen varpailleen.