Uskovien "parannus" on vähän vinksahtanut käsite sisällöltään.
Uskonnollinen "parannus", jota 112 & kumppanit hakevat (?), ei tarkoita vielä paljoakaan tavallista arkielämää koskien. Raamatun moraalisäännöstö on auttamattoman vanhentunut ja käyttökelvoton nykyajassa.
Käykö uskoville niin, että uskonelämä syrjäyttää arjen ja sokaisee uskovan, jolloin hän ei näe virheitään ja puutteitaan vaimoaan, lapsiaan ja muita läheisiään kohtaan?
Uskonnottomat ovat varmaankin syntisiä, mutta heidän ei tarvitse keskittyä epäolennaisuuksiin, kuten uskonnon pikkutarkkojen sääntöjen noudattamiseen. He voivat kohdentaa energiansa hyödyllisemmin (tämänpuoleiseen).
Uskonnollinen "parannus", jota 112 & kumppanit hakevat (?), ei tarkoita vielä paljoakaan tavallista arkielämää koskien. Raamatun moraalisäännöstö on auttamattoman vanhentunut ja käyttökelvoton nykyajassa.
Käykö uskoville niin, että uskonelämä syrjäyttää arjen ja sokaisee uskovan, jolloin hän ei näe virheitään ja puutteitaan vaimoaan, lapsiaan ja muita läheisiään kohtaan?
Uskonnottomat ovat varmaankin syntisiä, mutta heidän ei tarvitse keskittyä epäolennaisuuksiin, kuten uskonnon pikkutarkkojen sääntöjen noudattamiseen. He voivat kohdentaa energiansa hyödyllisemmin (tämänpuoleiseen).
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei meidän tarvitse mitään pikkutarkkoja sääntöjä noudattaa.
Ihan normaalia elämää.
Vaimon ja lasten huomioiminen kuuluu tietenkin paranuksen piiriin.
Raamattu sanoo, että miehen tulee rakastaa vaimoaan niinkuin Kristus rakastaa seurakuntaa.
Tässäkin asiassa saadaan kasvaa ja pyrkiä.
Toinen toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.
Onko tässä jotain väärää.
Sinä et ymmärrä, että oikeanlainen parannus johtaa aivan mahtavaan lopputulokseen kaikkilla elämän eri osa alueilla.
Eikä ole yhtään raskasta elää Jumalan sanan mukaan.
Me emme elä enään vanhantestamentin tarkkojen lakien ja säädösten mukaan vaan vapauden lait vaikuttavat sydämessämme.