Enkä nyt tarkoita maan kuokkimista. Leikittiin ajatuksella, joskus jo vuosia sitten, että menisi kuokkimaan häihin ja vastaaviin juhliin. Tekisi mieli kokeilla, voisi saada joskus jotain parempaa suuhunsa.
Nytkin on niin nälkä ja pitäisi säästää kotona oleva ruoka huomiseksi.
Nytkin on niin nälkä ja pitäisi säästää kotona oleva ruoka huomiseksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
joilla kehtaisi mennä,ja eikös lahjakin pitäisi olla?
siinä vaiheessa, kun onnitteluosuus on ohi, niin ei kiinnitä huomiota.
On se vaan jännä juttu miten tämä pienillä tuloilla eläminen eristää ja erakoiduttaa ihmisen elämään vain kotonaan poistumatta mihinkään paitsi niihin paikkoihin jotka eivät mitään maksa, ja joihin jalkaisin tai pyörällä pääsee, ja joihin voi mennä halpahallin kiinalaisissa urheiluvaatteissa. Käytännössä menemiset rajoittuvat pakollisiin ruokakauppa- ja asioidenhoitoreissuihin sekä kävelylenkkeihin.
Heti jos vähänkin poikkeaa näistä rutiineista niin huomaa miten hirveästi menee rahaa kun kaikki n.s. tavallisten ihmisten ostelemat ja toimittamat tavarat ja asiat ovat niin paljon nousseet hinnoiltaan omien eläketulojen junnatessa vuodesta toiseen lähes paikallaan.
Harvat tuttavat ovat jääneet jo kauan sitten, ja nyt sitten on viime vuosina jäänyt jo sisaret ja heidän lapsensakin lähes kokonaan.
No minä en nyt niin hirveästi tällaisesta erakon elämästä kärsi, muuta kuin mitä se tuntuu kiusalliselta kun ajattelee mitä mahdollisesti nuo tavalliset nykytrendeissä elävät ihmiset ajattelevat tällaisesta joka ei juuri missään käy. Toisaalta mielialaa kohottaa se kun sinnittelyn tuloksena jää sentään vähän säästöönkin ja omaisuus on muutenkin enemmän karttumaan päin. En myöskään järin edes kaipaa kenenkään seuraa enkä tarjolla oleviin menopaikkoihin menisi vaikka siitä minulle maksettaisiin. Tekemistäkin riittää kotona muutakin kuin kirjoitella nettiin. Ei vaan ole tullut aloitettua mitään isompaa enää vuoteen, mutta se johtunee osaltaan siitä että ikää karttuu eikä pelkästään siitä että joku melankolia olisi iskenyt
Mutta miten lie sitten sellaisen henkilön kohdalla tällainen pienillä tuloilla sinnittely jolla ei ole tähän näitä lieventäviä tekijöitä mitä minulla on, ja joka henkilö on vielä luonteeltaan sosiaalinen ja kärsii seuran ja ihmissuhteiden puutteesta vielä muutenkin kuin näiden tavallisten eläjien taholta tulevien kulttuuristen paineiden takia.
osan minäkin vietän aikaani,kun pienellä sairaseläkkeellä elelen.Kaupoissa kiertelen etsimässä-50%ruokaa,joskus leipäjonossa.
Ei ole vaatteita edes millä muualla kävisi eikä varaa edes kirppikseltä ostaa.Lapselle ostan sen mitä saan pihistettyä omista ruoka menoista.Hänelle toki laitan ravitsevaa ruokaa.
En minäkään kaipaa seuraa,mitä vähempi ihmisiä sen parempi.Ei ole mitään mistä edes puhua.En jaksa kuunnella mitä kukakin on ostanut,tai missä matkustellut.Elämme niin erilaista elämää.
Luonto onneksi on josta saa iloa,ja ilmaista vielä kun menee jo aamulla ennen muiden heräämistä,tai illalla myöhään.
Sosiaaliselle ihmiselle tämä varmasti olisi kauhistus.
Ajan kuluna lapsen kanssa touhuaminen,kokkailu,lenkkeily luonto ja metsäpoluillakirjastosta kirjat ja lehdet.
Kotityöt kirjeiden kirjoittelu,netissä surffailu.
Puhelin ei juuri soi, kyllästyivät kun en koskaan voinut lähteä mihinkään, ei vaatteita, eikä rahaa.
Olin teatterin ja leffojen suurkuluttaja ennen. Samoin pidin kutsuja, mihin ei mitään mahdollisuutta enää.
tallinassa piipahdettiin hoidoissa, hieronta, kädet, jalat, hiukset.
Vaatteenkin saattoi ostaa jos siltä tuntui.
yksin kotona, olen jo alistunut siihen, ja onhan ikää yli 60.
Pahaa tekee ajatella nuorempia ihmisiä, joilla pitäisi vielä olla mahdollista mennä, tavata ihmisiä, ja nauttia elämästä, eikä vain olla.
Onneksi sinulla on tuo lapsi, halikaa ja rakastakaa toisianne. Koeta jaksaa.
Tässä vuodenvaihteessa tarkistelin ruokaostoskäyttäytymistäni, kun entiseen malliin jos jatkanut olisin niin päivittäiset juoksevat ruokatavara/huushollitarve-ostokset olisivat nousseet yli 20% 10 euroon vuorokaudessa.
Nyt sitten olen ruokavalikoimaa muuttanut ja Prisman lisäksi lidlissäkin käyn, ja nyt vain joka toinen päivä kaupassa enää käyn. Näin olen saanut päivittäiset ostokseni laskemaan tuohon 7 euron pintaan, eli vielä noin euron alle viimevuotisen. En kyllä näin vanhempana äijänä noita 50% alennusruokia tahdo oikein saada edes nieleskeltyä alas, ja jos vielä kurkusta alas saankin niin on sitten pitkään sellainen yrjö olo kun nämä tällaiset safkat ei oikein tahdo pysyä sisällä. Se on että ei ainakaan ylipainon kerääntymisestä tällaisilla safkoilla tarvitsisi huolta kantaa pidemmän päälle. Eilen söin 50% linströmmin pihvejä ja vain vaivoin kahdesta paketista yhden ja puolen toista syötyä sain, tänään söin 50% 700g laatikon atrian grillikasviksia ja vähän yrjö olo on vieläkin.
Pitää vaan ruveta enemmän paistamaan itse jauhelihaa ja sekoittamaan sitä makarooneihin, niin siitä saa vielä 2,5 eurolla kelpo ruoan päivän pääruoaksi, ei paremmasta väliä.
Nyt vielä laitoin pienen kasvihuoneenkin pihalle ja siitä pitäisi tulla paljon tomaattia, ja parempaa laatuakin mitä kaupasta rahalla saa.
Tällä hetkellä jää kyllä vielä periaatteessa ihan mukavasti rahaa juoksevien asumiskulujen jälkeen, mutta ptää säästää sen varalle kun ei tiedä vaikka 80 vuotiaaksi eläisi. Pienen eläketulonhan inflaatio nykyindekseillä mitätöi aika nopeaa tahtia, ja myös asuntokin voi tarvita jotain isompia remontteja, ja joka tapauksessa politikot nyt kaatavat verotustusta yhä enemmän kunnallisveroihin ja erilaisiin välillisiin veroihin ja pakollisiin maksuihin mitä keksivätkään, ja julkisen terveydenhuollon maksujakin roimasti nostelevat elleivät sitten kokonaan sitäkin alas aja.