Miltä tuntuu elämä, joka ainutkertaisena hukataan milloin mihinkin asiaan?
Miltä se tuntuu?
kun.......
8472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
>>Miltä tuntuu elämä, joka ainutkertaisena hukataan milloin mihinkin asiaan?
Riippuu paljon siitä mitä elämän hukkaamisella tarkoitetaan. Minusta elämän hukkaaminen jenkkiläiselle uskonlahkolle duunia painamalla nollapalkalla ja syyllisyys niskassa, on eräs keino hukata ainutkertainen elämänsä turhuuteen.
Sen voi vaan arvata, miltä tuntuu viiskymppisenä arvioida elämäänsä, josta 30 vuotta meni VT-seuran palvelukseen. Mitä on jäänyt käteen? Viivan alle jää pelkkää miinusta, vaikka jossakin vaiheessa uskottelin itselleni saldon näyttävän plussaa (enkä tässä puhu materiaalisista arvoista). Se kaikki olikin turhuutta ja tuulen tavoittelua!
Kaikki arvokas ja hyvä, jonka olen saanut, on tullut jostakin muualta kuin järjestöltä. Onnekseni olen saanut sitä hyvää sylintäydeltä.
>>Se kaikki olikin turhuutta ja tuulen tavoittelua!
Ja kaupan päälle Vartiotorniseuran opetus muokkaa ihmisen ajattelua mustavalkoiseksi, itseriittoisaksi sekä muita aliarvostavaksi.
.. taidan olla Markun ja "surullisen hymyn" kanssa. Fiiliksetkin on samat. Toisaalta voin olla itsestäni ylpeä kun olen edes jotenkin pystynyt kasaamaan uutta elämää ja elämäntapaa. Työtä se on vaatinut viiskymppiseltä!
>>Työtä se on vaatinut viiskymppiseltä!
Noita ikiä olin kun reilu 10 vuotta sitten sain nettiliittymän ja silmäni aukenivat. Siihen asti elättelin paluuhaluja ja sattumoisin juuri samoina päivinä vanha seurakunnanpalvelija soitti ja tarjosi paluuryömintää.
Olihan se melkoista myllerrystä kun huomasi tulleensa järjestelmällisesti linssiinviilatuksi lapsesta lähtien ja vielä erottamisesta huolimatta uskoin kaiken vuositolkulla viisikymppiseksi. Onni onnettomuudessa oli, että en puhunut asiasta lainkaan lapsilleni - sain ketjun poikki.
Minulla on jehovasukulainen. Tottakai täydellinen ihminen omasta mielestään ja meille muille esittää hyväntuulista ja huoletonta. Mutta mutta... olen joutunut ikävä kyllä olemaan hänen kanssaan puhelinkeskusteluissa erään toisen sukulaisen asioista. Silloin tämä hymyilevä jehova on paljastanut kaunaisen itsensä. Ja sanon teille ihan rehellisesti että tunnekylmempää ihmistä en ole tavannut. Lopetin oitis kaiken yhteydenpidon enkä halua olla täydellisten ihmisten kanssa missään tekemisissä.
ite. Täällä netti riippuvaisena. Valittaa kun ollut jt. Valittaa ku sukulaiset on. Valittaa valittaa valittaa. Aattelepa ite.
..elämänsä hukkaamista on mielikuvituksen tuotteisiin uskominen (jumala, jumalat, vishnut yms.) Vain heikko ihminen tarvitsee jotain "suurempaa voimaa" tuekseen ja sen takia alkavat muuttumaan hihhuleiksi ja uskovaisiksi, yleensä nuo kulkevat käsi kädessä.