Helluntailaisuudesta luovutaan usein.

paikkansa. Ja miksei pitäisi, sillä sehän on amerikkalainen uskonto, kuten jehovat, mormoonit, adventistit ym.

Siis maallisesti rekisteröity maallinen järjestö, jonka jäsenyyttä pelastumiseen ei tarvita.

http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view?religionId=28

Kyllä oli taas joutava kirjoitus.

joo, ja raamatussa lukee ... Jak.3:1-2. Veljeni älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte että me saamma siitä kovemman tuomion. Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään koko ruumiinsa. /vaikuttaa ihan siltä, että siskoilla on useammin vaikeuksia hillitä kielensä. ;)

siinä, ettei ole koskaan koettukaan uudestisyntymistä, sillä jos kokee aidon uudestisyntymisen, silloin ei niin tarkkaile muita, ei arvostele , ei takerru ulkoisiin ja eikä kaikkiin toisten sanomisiin, silloin rakastaa TODELLA sydämestään Jeesusta, koska Hän on antanut rakkauden sydämeen.
* Se ei ole mitään pumpattua titoisuuteen ängettyä uskomusta, vaan täyttä elämää, joka kittää Jeesusta spontaanisti,rukoilee spontaanisti, todestaa Herrastaan spontaanisti, ilman mitään pakkoa tai toiseten käskyjen nousdattamista, silloin toimitaan Hnegen johdossa ja Jeesuksen antaman ilon, kannattamana. Ilo ei ole hirnumista ja kikatusta, vaan se ilo on sydämessä, joa sanoo, "Abba Isä"! Spontaanisuus on luonnollista ja siinä on vapauden ilmapiiri.

* Ollaan vaan "alettu" uskomaan, ja oletetaan oevan uskossa, vaikka ei olla itseasiassa koettu yhtään mitään.
* On esm. suurkokousten tavallinen hukkaprosentti noin 90 %, siihen lukuun verratttuna, joka oli esillä illan kokouksessa, voipi olla satoja, muutama kymmnen heistä pääseee etenemän suskossaan.
* Osaksi se on sielunhoidollinen puutteellisuus, ja kiire ei ei anna aikaa tarpeeksi yhdelle, vaan käsitellään massoja.
* Kuitenkin uudestisyntyminen on aina yhden ihmisen asia kerrallaan.
* Massakokousten järjestätjät ottavat suuren vastuun sieluista, varsinkin heistä, jotka tulevat esille pelastuakseen, joka on esilletulon ensimmäinen ja tärkein motiivi.
* Pitäisi joka ainoalle olla aikaa keskuteluun ja rukoukseen, sillä taistelu on henkienmaailmassa, ja voi useinkin kestää jonkin aikaa, ennenkuin saadaan vastaus ylhäältä taivaasta, josta käsin uudestisynytyminen tapahtuu.

Hyvä, että käytit sanaa 'ehkä' tuossa >Samoin ehkä luvataan sairauksien aivan varmasti paranevan hetkessä.<

Ehkä luvataan, ehkä ei.
En ole kuullut tuollaisia lupauksia annettavan. Yleensä pyritään rohkaisemaan uskoontullutta luottamaan Jumalan lupauksiin sanomalla, että Jumala on voimallinen muuttamaan elämäämme. Se on totta. Hän antaa voimia kestää, jos paranemista ei tapahdu tai kaikki ei mene kuin "mäkeä myötäistä vain huvikseen". Jumala ei ole luvannut uskovalle ongelmatonta elämää, vaan yltäkylläisen elämän.

Psalmissa 23 on kirjoitettu:
"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu."

Tulkitsen sen tarkoittavan, ettei puutu koettelemuksiakaan. Hän vie virvoittavien vetten tykö ja joskus joudumme pimeisiin laaksoihin, mutta Hän on mukana kaikkialla, minne menemme. Ei tarvitse pelätä mitään pahaa. Hänen vitsansa ja sauvansa lohduttavat ja uskova saa elää Herran huoneessa päiviensä loppuun asti. Jobin mukaan Herra on seisova viimeisenä vielä multienkin päällä.

Uusien seurakuntalaisten kohtaamisessa voi olla puutteita, mutta kyräily, kymmenysten antamisen vahtiminen ja henkilökohtaisten asioiden setviminen tuntuvat vähintäänkin liioittelulta.

Itsestään antaminen on vapaaehtoista niin kuin kaikki muukin antaminen. "Ei surkeillen eikä pakosta" pätee kaikkeen antamiseen.

Armolahjoilla ei voi kukaan keekoilla omaksi kunniakseen. Jos joku tekee niin, hän ei ole vielä ymmärtänyt niiden merkitystä ja oikeaa käyttöä; on langennut ylpeilyyn.
1.Kor.4:7
"Kuka antaa sinulle erikoisaseman? Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet niin kuin se olisi omaa ansiotasi?"

Seurakunnan nokkimisjärjestys on ilmaistu Jeesuksen sanoissa Luukkaan evankeliumissa;
Luuk.22:
25. Niin hän sanoi heille: "Kansojen kuninkaat herroina niitä
hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi.
26. Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin,
se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka
palvelee."

Mihin seurakunnassa pitäisi edetä?
Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?
Jeesuksen mukaan suurin on lapsen kaltainen, luottava uskova, joka ottaa Hänen sanansa vastaan niin kuin lapsi.
Ei arvostellen ja omaansa etsien, vaan kiitollisin mielin ja palvellen.

Paavali kirjoitti nuorelle Timoteukselle:
1.Tim.4:15
"Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä."

Tärkeämpää kuin ihmisten mielisuosio, on Jumalan mielisuosio. Se on ansaitsematonta.
Gal.1:10
"Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija."

Rakkauden ja anteeksiannon puute on suurin puute.
Silloin puuttuu oleellisin elämässä. Silloin käy päinvastoin kuin edellä siteeraamassani psalmissa sanottu:
"Ei minulta mitään puutu".
Silloin puuttuu kaikki. (1.Kor.13)

Uudestisyntymän seurauksena liitytäänn Jumalan lasten yhteyteen, joka tosin koostuu vielä vajavaisista "kivistä", mutta minä en ole vielä moista toimintaa nähnyt, mistä sinä kirjoitit.

Uhraamistakaan ei kukaan ole kytänny, eikä kukaan ole arvoasteikkoa esittänyt, vaikka moni-kirjoinen on joukkomme.

Minä tosin olen kahdessa eri srk:ssa ollut kirjoilla, kun olen muutellut niin usein paikkakuntia.

Kummassakaan ei ollut esittämäsi mukaista toimintaa.

Synti tosin teetättää monenlaista ja jopa Jeesuksen seurastakin lähdetään, himo antaa lyhyt aikaisen ilon, Raamatunkin mukaan ja siihen jopa valitutkin lankeavat.

Opetuksen puute kyllä mielestäni vaivaa, eli ruukiista leipää ei enää ole tarjolla.
Minusta jopa uhraamisestakin olisi hyvä opetusta pitää yllä, että tiedettäs mitä se tarkoittaa.