Onhan näitä "tiedemiesten" "teorioita"!
Elämän synty maapallolla
1) Kuolleesta aineesta eläväksi:
Kehitysopillisen käsityksen mukaan maa oli aluksi eloton, alkumeren peittämä planeetta, jonka ilmakehä koostui vulkaanisista myrkkykaasuista. Maapallolla satoi jatkuvasti, sen ilmakehässä salamoi, ja meteoriitit pommittivat sitä. Meren ja kaasukehän yhdisteistä alkoi kehittyä elämää, mutta ei tiedetä, miten se tapahtui. Kehitystä yritetään kuvata erilaisten teorioiden avulla.
Nykytutkijoiden mukaan elämä alkoi siitä, kun alkumeren kemiallisista yhdisteistä syntyi vallitsevissa olosuhteissa ribonukleiinihappoa (RNA), joka alkoi kopioida itseään. Tätä käsitystä tukevat laboratoriokokeet, joissa on onnistuttu saamaan RNA:n kappaleet kopioimaan itseään ja siirtämään kemiallisen koodinsa uusiin yksilöihin. Tosin ihmisen on täytynyt hieman auttaa RNA:ta tässä prosessissa.
2) Maan ilmakehässä:
Erään teorian mukaan elämä syntyi maan ilmakehässä ukkosen, tulivuorenpurkausten ja Auringon säteilyn vaikutuksesta. Osa epäorgaanisista yhdisteistä muuttui orgaanisiksi molekyyleiksi, kuten aminohapoiksi ja RNA:n emäksiksi. Kemisti Stanley Miller on kokeissaan simuloinut alkuilmakehän oletettua rakennetta. Hän on näissä oloissa onnistunut saamaan aikaan RNA:n rakennusosaset ja 13 niistä 20 aminohaposta, joista valkuaisaineet muodostuvat. Tähän työhön hän käytti aikaa yli 40 vuotta. Uusimpien tutkimusten mukaan alkuilmakehän koostumus oli kuitenkin erilainen kuin se, johon Millerin kokeet perustuvat. Nykykäsityksen mukaan ilmakehässä on ollut niin paljon happea, että siinä olisi ollut hyvin vaikea tuottaa orgaanisia molekyylejä. Miller on kuitenkin ainoa tutkija, jonka katsotaan pystyneen esittämään teoriansa tueksi kokeellisia todisteita.
3) Avaruudessa
Toisen teorian mukaan orgaaniset aineet olisivat peräisin tähtienvälisestä pölystä, jota jatkuvasti kerääntyy maapallolle. Tätä teoriaa on arvosteltu paljon. Vaikuttaa epätodennäköiseltä, että 0.1 mm halkaisijaltaan olevat pölyhiukkaset olisivat synnyttäneet elämän olosuhteissa, joissa maa oli jatkuvan meteoripommituksen kohteena, eikä otsonikerrostakaan vielä ollut suojaamassa maata Auringon ultraviolettisäteilyltä. Kokeellisia todisteita ei tälle teorialle ole.
4) Valtamerten syvänteissä
1980-luvun puolivälissä kehitetyn teorian mukaan elämä syntyi meren syvänteissä. Syvänteistä on löydetty halkeamia, joista virtaa kuumaa vettä merenpohjaan. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että tämäntyyppiset olosuhteet ovat suotuisat elämän synnylle. Teoriaa horjuttaa kuitenkin se tosiasia, että elämän pienimmät ainesosat hajoavat jo melko alhaisissa lämpötiloissa. Myöskään tälle teorialle ei ole kokeellista vahvistusta.
Tutkijat eivät elämän syntyä selittäessään siis ole päässeet alkua pitemmälle. Suurin aukko elämän kehityksen tutkimuksessa on harppaus RNA:n palasista elävän solun tasolle Selvittämättä on se, miten järkevän rakennusohjeen sisältävä koodi kopiointi- ja korjausmekanismeineen syntyi DNA-molekyyliin. Monia ei tyydytä pelkkä toteamus: Alkuliemen molekyylikasaumiin kehittyi jossakin vaiheessa informaatio.
Tähän loppuun sopisi hyvin Richard Dawkins´in lennokkas ilmaisu:
"Voimme sallia selityksessämme kohtuullisesti onnenpotkuja,mutta niitä ei saa olla liikaa …Voimme siis sallia tietyn määrän onnea teoriaan,joka selittää sen,miten me tulimme olemassaoleviksi.Tämä onnen määrä liittyy elämälle sopivien planeettojen lukumäärään …Voimme silloin pitää teoriaamme pätevänä,vaikka elämän synnyn todennäköisyys olisi vain yksi sadasta miljardista miljardista (tai miten paljon planeettoja arvellaan olevankin).Sen suurempaa onnenpotkua emme tarvitse.Oletetaan sitten, että elämä voidaan katsoa alkaneeksi,kun sekä DNA että proteiineihin perustuva kopiointikoneisto sattuivat syntymään omia aikojaan.Se on vaativa oletus,mutta oletus on hyväksyttävissä,jos sen edellyttämien tapahtumien todennäköisyys ei ole pienempi kuin yksi sadasta miljardista miljardista.”
Eli: Tieteelliseen teoretisointiin pitäisi sallia vain tietty määrä onnea.Sen jälkeen sorrutaisiin olankohautteluun ja mystiikkaan.
Onko sitten asetettu varovainen,MALTILLINEN raja sille onnen määrälle,jonka tiedemiehet sallivat itselleen:todennäköisyys yksi sadasta miljardista miljardista?
Dembski toteaa kuitenki asiasta näin:Jos sallimme itsellemme liian
monia “jokeribittejä ”informaatiota,voimme selittää mitä tahansa.
Joku raja kuitenkin piti keksiä onnelle, koska sillä sehän on ratkaisevan tärkeää tieteen yhtenäisyydelle.
Tosin nyt tuo todennäköisyys saa ilmeisesti olla vieläkin pienempi kuin tuo yksi sadasta miljardista miljardista: http://www.cnn.com/2003/TECH/space/07/22/stars.survey/
Elämän synty maapallolla
1) Kuolleesta aineesta eläväksi:
Kehitysopillisen käsityksen mukaan maa oli aluksi eloton, alkumeren peittämä planeetta, jonka ilmakehä koostui vulkaanisista myrkkykaasuista. Maapallolla satoi jatkuvasti, sen ilmakehässä salamoi, ja meteoriitit pommittivat sitä. Meren ja kaasukehän yhdisteistä alkoi kehittyä elämää, mutta ei tiedetä, miten se tapahtui. Kehitystä yritetään kuvata erilaisten teorioiden avulla.
Nykytutkijoiden mukaan elämä alkoi siitä, kun alkumeren kemiallisista yhdisteistä syntyi vallitsevissa olosuhteissa ribonukleiinihappoa (RNA), joka alkoi kopioida itseään. Tätä käsitystä tukevat laboratoriokokeet, joissa on onnistuttu saamaan RNA:n kappaleet kopioimaan itseään ja siirtämään kemiallisen koodinsa uusiin yksilöihin. Tosin ihmisen on täytynyt hieman auttaa RNA:ta tässä prosessissa.
2) Maan ilmakehässä:
Erään teorian mukaan elämä syntyi maan ilmakehässä ukkosen, tulivuorenpurkausten ja Auringon säteilyn vaikutuksesta. Osa epäorgaanisista yhdisteistä muuttui orgaanisiksi molekyyleiksi, kuten aminohapoiksi ja RNA:n emäksiksi. Kemisti Stanley Miller on kokeissaan simuloinut alkuilmakehän oletettua rakennetta. Hän on näissä oloissa onnistunut saamaan aikaan RNA:n rakennusosaset ja 13 niistä 20 aminohaposta, joista valkuaisaineet muodostuvat. Tähän työhön hän käytti aikaa yli 40 vuotta. Uusimpien tutkimusten mukaan alkuilmakehän koostumus oli kuitenkin erilainen kuin se, johon Millerin kokeet perustuvat. Nykykäsityksen mukaan ilmakehässä on ollut niin paljon happea, että siinä olisi ollut hyvin vaikea tuottaa orgaanisia molekyylejä. Miller on kuitenkin ainoa tutkija, jonka katsotaan pystyneen esittämään teoriansa tueksi kokeellisia todisteita.
3) Avaruudessa
Toisen teorian mukaan orgaaniset aineet olisivat peräisin tähtienvälisestä pölystä, jota jatkuvasti kerääntyy maapallolle. Tätä teoriaa on arvosteltu paljon. Vaikuttaa epätodennäköiseltä, että 0.1 mm halkaisijaltaan olevat pölyhiukkaset olisivat synnyttäneet elämän olosuhteissa, joissa maa oli jatkuvan meteoripommituksen kohteena, eikä otsonikerrostakaan vielä ollut suojaamassa maata Auringon ultraviolettisäteilyltä. Kokeellisia todisteita ei tälle teorialle ole.
4) Valtamerten syvänteissä
1980-luvun puolivälissä kehitetyn teorian mukaan elämä syntyi meren syvänteissä. Syvänteistä on löydetty halkeamia, joista virtaa kuumaa vettä merenpohjaan. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että tämäntyyppiset olosuhteet ovat suotuisat elämän synnylle. Teoriaa horjuttaa kuitenkin se tosiasia, että elämän pienimmät ainesosat hajoavat jo melko alhaisissa lämpötiloissa. Myöskään tälle teorialle ei ole kokeellista vahvistusta.
Tutkijat eivät elämän syntyä selittäessään siis ole päässeet alkua pitemmälle. Suurin aukko elämän kehityksen tutkimuksessa on harppaus RNA:n palasista elävän solun tasolle Selvittämättä on se, miten järkevän rakennusohjeen sisältävä koodi kopiointi- ja korjausmekanismeineen syntyi DNA-molekyyliin. Monia ei tyydytä pelkkä toteamus: Alkuliemen molekyylikasaumiin kehittyi jossakin vaiheessa informaatio.
Tähän loppuun sopisi hyvin Richard Dawkins´in lennokkas ilmaisu:
"Voimme sallia selityksessämme kohtuullisesti onnenpotkuja,mutta niitä ei saa olla liikaa …Voimme siis sallia tietyn määrän onnea teoriaan,joka selittää sen,miten me tulimme olemassaoleviksi.Tämä onnen määrä liittyy elämälle sopivien planeettojen lukumäärään …Voimme silloin pitää teoriaamme pätevänä,vaikka elämän synnyn todennäköisyys olisi vain yksi sadasta miljardista miljardista (tai miten paljon planeettoja arvellaan olevankin).Sen suurempaa onnenpotkua emme tarvitse.Oletetaan sitten, että elämä voidaan katsoa alkaneeksi,kun sekä DNA että proteiineihin perustuva kopiointikoneisto sattuivat syntymään omia aikojaan.Se on vaativa oletus,mutta oletus on hyväksyttävissä,jos sen edellyttämien tapahtumien todennäköisyys ei ole pienempi kuin yksi sadasta miljardista miljardista.”
Eli: Tieteelliseen teoretisointiin pitäisi sallia vain tietty määrä onnea.Sen jälkeen sorrutaisiin olankohautteluun ja mystiikkaan.
Onko sitten asetettu varovainen,MALTILLINEN raja sille onnen määrälle,jonka tiedemiehet sallivat itselleen:todennäköisyys yksi sadasta miljardista miljardista?
Dembski toteaa kuitenki asiasta näin:Jos sallimme itsellemme liian
monia “jokeribittejä ”informaatiota,voimme selittää mitä tahansa.
Joku raja kuitenkin piti keksiä onnelle, koska sillä sehän on ratkaisevan tärkeää tieteen yhtenäisyydelle.
Tosin nyt tuo todennäköisyys saa ilmeisesti olla vieläkin pienempi kuin tuo yksi sadasta miljardista miljardista: http://www.cnn.com/2003/TECH/space/07/22/stars.survey/
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Dembski toteaa kuitenki asiasta näin:Jos sallimme itsellemme liian
monia “jokeribittejä ”informaatiota,voimme selittää mitä tahansa.
Joku raja kuitenkin piti keksiä onnelle, koska sillä sehän on ratkaisevan tärkeää tieteen yhtenäisyydelle."
Hei, on ihan turhaa laskea niitä todennäköisyyksiä noille hypoteeseille. Ei niitä edes pystytä laskemaan ja toiseksi sitä on turhaa laskea jälkikäteen koska se on tapahtunut mikä on tapahtunut (sekoita kortit ja laske senjälkeen mikä todennäköisyys on sille että ne ovat juuri siinä järjestyksessä kuin ovat) ja me jokatapauksessa olemme tässä.
Todennäköisyystieteen "runsauden periaatteen" mukaan jokainen todellinen mahdollisuus tapahtuu ainakin kerran. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki väliaikaiset asiat (kuten ihmiset ja eläimet) ovat joskus olematta. On siis oltava jotain ikuista, sillä muuten olisi joskus tilanne, ettei ole olemassa mitään, eikä siitä voi syntyä jotain. Siispä jonkin ikuisen on oltava olemassa, ja tämä jokin voidaan nimetä Jumalaksi.
Vaikka tämä em. todistus ei olekaan todennäköisyystieteen nykytuntemuksen mukaan enää validi, liittyy se kuitenkin mielenkiintoisesti nykyiseen teoriaan maailmankaikkeuden synnystä. Yleisimmin sekulaarissa mediassa tunnustettu teoria on "big bang", jonka mukaan maailmankaikkeus syntyi alkuräjähdyksestä, jota ennen ei ollut mitään. Eli yhtäkkiä syntyi pistemäinen jokin, joka räjähti ja laajeni maailmankaikkeudeksi. Mikä tämän alun sai aikaan? Nykytiede ei edes yritä vakavissaan vastata siihen, sillä fysiikan lait eivät päde alkuräjähdyksessä. Vastaus tähän on sinänsä näppärä: Jumala loi maailmankaikkeuden. Kuka on siis saanut alkuräjähdyksen aikaan -> voimme hyvin puhua Jumalasta. Eli ennen alkuräjähdystä maailmankaikkeus ei suinkaan ollut tyhjä (tai siis olematon), vaan oli olemassa jokin, joka sain alkuräjähdyksen aikaan. Koska alkuräjähdyksessä muodostuivat myös fysiikan lait, emme kovin helposti pysty selvittämään tai ymmärtämään, mitä oli ennen maailmaa. Mutta voimme uskoa. Ja usko haastaa ymmärryksen esiin.
Moi Make,
Tilanne on hiukan erilainen. Tiede ei (vielä) tiedä mitä oli ennen Planckin aikaa (10E-43s). paitsi sen että sitä ennen kaikki perusvoimat olivat yhtä. Planckin ajankohdalla kaikki materia, energia, avaruus ja aika olivat pienehkössä tilassa.
Siitä eteenpäin nykyaikaan asti on olemassa varsin hyviä malleja. Joku niistä saattaa jopa olla suurinpiirtein oikeassa. Mitä lähemmäs nykyisyyttä tulemme sitä parempia mallit ovat.
Netistä löytyy tosi hyviä saitteja, perustietoja olkiukkojesi sijaan voit kartuttaa esimerkiksi täällä: http://superstringtheory.com/cosmo/cosmo3.html
--
Kyseenalaistamalla alkuräjähdyksen kyseenalaistat samalla Jumalan. Sillä jos alkuräjähdystä ei ole ollut, ei tarvita Jumalaakaan synnyttämään mitään.
Ajatus äärellisestä äärettömyydestä johtaa siihen ettei maailmankaikkeudella välttämättä ole alkua eikä loppua. Maailmankaikkeus olisi tällöin ikuinen. Ja mikä muukaan ikuinen on kuin Jumala. Maailmankaikkeus itsessään on Jumala. Ja me osana maailmankaikkeutta olemme osa Jumalaa.
Pallo on hyvä esimerkki. Kävellessä pallolla tiedät että se on äärellinen mutta tiedät myöskin että pallolla kävellessäsi et voi sanoa sen alkua tai loppua - pallo on samalla ääretön. Maailmankaikkeus voi olla samankaltainen mutta neliulotteinen pallo. Olemme sen pinnalla mutta emme voi tietää milloin se alkaa tai loppuu (paitsi jos joskus pääsemme maailmankaikkeuden ulkopuolelle katsomaan tilannetta).
Ja taas unohoittuu aikaskaala. Vuosimilardin aikana ehtii tapahtua kaikenlasita käsittämätöntä. Aika, jota ihminen ei voi kopeudessaan ymmärtää.
Jos universumissa esiintyvä elämä olisi vain seurausta evoluutiosta ja vahvemman menestyksestä ja heikommin mutatoituneen poiskuolemasta - elämää voisi olla ties missä. Kristitty uskoo, että elämä on Jumalan suunnitelman tulos ja sen ”istutetut” versot maan päällä olemassa suunnitelman mukaisesti - tarkoituksella. Tällainen kaikkivaltius ylittää myös deistin jumalan suvereeniuden. Miten Hän sen informaation on istuttanut ja hoitanut - sitä on turha edes spekuloida.
Moni teistä on vielä valitettavasti tätä mieltä:"äärettömään voi mahtua kaikenlaista, jos siis vaihtoehtoja kokeillaan
paljon ja aikaa on riittävästi."
Eivät edes evolutionistit tietääkseni(?) käytä tässä arvoa ääretön. Ne todennäköisyydet, joista puhutaan - vaikkapa 13 miljardin vuoden osalta - ovat kaukana äärettömästä. Laskeppa kymmenen eksponentteina, minkä saat, jos arvioit 13 miljardiin vuoteen mahtuvat sekunnit. Montako saat?
Puhut ikään kuin sattumasta kuin taikauskoinen. Kunhan vain noppaa heitetään, kyllä se kerran tärppää. Montako kertaa Helsingin tuomiokirkon tiilet, laastit, maalit ja koristeet pitää heittää sopivassa kulmassa yli olan, että syntyy tuo tuttu kaunis luomus? Eivät riitä nuo em. sekunnit. Jos tilastomatematiikassa käytettäisiin poikkeuksellisesti Sinun ääretöntäsi - epäilen, että ei synny sittenkään. Parempi lukea arkkitehdiksi, insinööriksi, rakennusmestariksi jne. Kun kristillisen Euroopan rakennusarkkitehtuuri alkoi muotoutua ja (yhä) kestävät holvikaaret syntyä - se tapahtui 1100-luvulla,niin silloin alkoi luovuus herätä Euroopassa.
Lainaan Dembskin kirjaa: Älykkään suunnitelman idea.
Eksponentit, joita siellä käsitellään liikkuvat 100:n suruusluokassa. Siitä jokainen voi päätellä sattuman mahdollisuuksia, kun vertaa lukua vaikkapa tuohon em. sekuntien määrään.
”Algoritmit ja luonnonlait ovat teoriassa kykenemättömiä selittämään informaation syntyä.Tarkkaan ottaen algoritmit ja luonnonlait kykenevät
selittämään informaatiovirran. Algoritmit ja luonnonlait ovat täydellisen sopivia siirtämään jo olemassa olevaa informaatiota. Ne eivät kuitenkaan kykene synnyttämään informaatiota. Sattuma kykenee synnyttämään monimutkaista täsmentämätöntä informaatiota ja täsmennettyä ei-monimutkaista informaatiota. Se ei kuitenkaan kykene synnyttämään informaatiota, joka olisi sekä täsmennettyä että monimutkaista.
Konekirjoittaja on tästä hyvä esimerkki. Näppäilemällä satunnaisesti pitkän sarjan kirjaimia hän synnyttää täsmentämätöntä monimutkaista informaatiota: tietty näppäiltyjen kirjainten sarja muodostaa hyvin epätodennäköisen täsmentämättömän tapahtuman (suurin todennäköisyyshän vastaa vähäistä monimutkaisuutta, kun taas pieni todennäköisyys eli suuri epätodennäköisyys vastaa suurta monimutkaisuutta). Vaihtoehtoisesti konekirjoittaja, vaikka kirjoittaakin sattumanva-
raisesti, saattaa sattumalta kirjoittaa lyhyen kirjainsarjan n-y-t synnyttäen siten täsmennettyä ei-monimutkaista informaatiota: sarjan n-y-t kirjoittaminen on hyvin todennäköinen täsmennetty tapahtuma ja esimerkki täsmennetystä ei-monimutkaisesta informaatiosta. Sattumanvarainen kirjoittaminen ei sen sijaan kykene synnyttämään pitkää järkevää tekstiä eli informaatiota,joka olisi sekä täsmennetty että monimutkainen.
Maailmankaikkeus kokee lämpökuoleman ennen kuin sattumanvarainen kirjoittelu näppäimistöllä tuottaa Shakespearen sonetin.
Moi
Vaikka et ole muutenkaan jutuissasi oikeassa, niin tutustuppa vaikka Newtonin tuolia nykyisin pitävän Martin Rees'in suomenkieliseen kirjaan "ennen alkua" jossa esitetään multiuniversumin teorian perusteita.
Sen mukaan ei olisi alkua, ei loppua. Vain jatkuvaa "kuplimista".
Kirjasta:
http://www.ursa.fi/ursa/julkaisut/5329-08-9/
Martin onkin varovainen ja avoin täysin uusillekin vanhat teoriat romuttaville asioille.
Mikäli hänen visionsa toteutuvat, niin kumoutuu
myös moni nykyinen teoria, joita on uskonvimmalla puolustettu ja sehän on vain hyvä juttu.
>> Hän itse korostaa kuitenkin kerran toisensa jälkeen varovaisuutta asioissa, joista meillä ei vielä ole varmaa tietoa, ja siteeraa venäläistä nobel-fyysikkoa Lev Landauta: "Kosmologit ovat usein väärässä, mutta eivät koskaan epävarmoja!"
Vähimmilläänkin inflaatio ja multiversumi tarjoavat kuitenkin uuden, testattavissa olevan teorian sille, miksi maailmankaikkeutemme on olemassa ja miksi se on sellainen kuin se on: mitä on pyramidin kärjessä, mikä on jokaisen alemman tason maailmankuvan väistämätön lähtökohta. Inflaatiota ja multiversumin olemassaoloa voidaan testata tieteen menetelmin; ne eivät ole pelkkää spekulaatiota, 'ironista tiedettä'.
Kosmista taustasäteilyä lähivuosina kartoittavat MAP- ja Planck-satelliitit tulevat alkajaisiksi karsimaan inflaatioteorioiden jyvät akanoista, ja kunhan kvanttifysiikka ja suhteellisuusteoria saadaan yhdistetyksi, voimme myös alkaa selvittää piileksivätkö uudet taivaat ja uudet maat mustissa aukoissa. Meitä voi odottaa vallankumous, johon verrattuna ihmis- ja maakeskisestä maailmankuvasta luopuminen ei ollut juuri mitään.
Elämää on ties missä. Elämäää on kaikkialla, maapallollakin, merien syvänteistä etelämantereen kallioihin, joissa kasvukausi on jotain 20 tuntia vuodessa. maan ulkopuolista elämää ei ole vielä löydetty, se vain odottaa sitä, että ihmislaji löytää sen.
Et mitenkään voi hyväksyä ajatusta, että jokainen yksilötasolla on oma mutaationsa, yhdistelmä kahdesta yksilöstä!
ja mitäs tekemistä kirkolla on tässä? Se on vain ihmisen tekemä rakennus, vaikka olisikin kuinka kaunis ja ihmeellinen.
Otetaan esimerkkinä eläinten muuntautumiskyky, miten paljon tehokkaan jalostuksen avulla tuotantoeläimet ovat muuttuneet, sanotaanko nyt 20 sukupolven aikana? Kyseessä on tietenkin ihmisen hallitsema evoluutio, jota jalostukseksi kutsutaan. Luonnossa huolehtii luonto jalostuksesta, eli taudit, saalistajat, luonnonilmiöt. Luonto muuttuu jatkuvasti, sanotaanko 200 vuoden aikankin voi tapahtua suuria muutoksia vuotuisessa keskilämpötilassa, ja se vaikuttaa kiistattomasti elinolosuhteisiin. Eläimet eivät voi muokata elinpiiriään, ne voivat vain sopeutua tosiasioihin, tai kuolla. Ihmislajikin on voimaton luonno edessä. Mitä siis voi jokin muu?
Sinä väität ilmeisesti myös ettei aivot kykene "luomaan uutta" informaatiota ?
Koirani on 8 vuotiaana tietävämpi kuin 8 kk vanhana eikä se informaatiolisä ole tullut DNA:sta tai minultakaan kuin osa. Se muistaa elottoman tai elollisen luonnon reitit ja polut ja hyvät vadelmapaikat, joita se on itse löytänyt.
Jo bakteeritasolla voi nähdä että informaatiolisä bakteerikannassa (virus tai antibioottiresistenssi) on ikäänkuin ympäristöstä peräisin. Se on silti uutta ja ennennäkemätöntä. Kun entsyymi muodostaa lukon ympäristömyrkyn antibiootin avaimeen, niin ympäristömyrkky on tavallaan se informaatio joka määrittää lukon
muodon ja "algoritmin". Homma tapahtuu silti luonnonvalinnan ja mutaatioiden kautta. Siis ei Luojalta vaan myös Sattumalta uusia lukkoja mikä on empiirisesti vahvistettu.
Myös siiven muoto koko jne on ympäristön informaatiovirroin muodostettu, valikoima. Tuulisen saaren ympäristön informaatio on mm. että liian suuri- ja pienisiipiset on tappava ominaisuus, joka siis valikoi
sopivimmat keskikokoiset linnut eloon. Valikoija ei ole ihminen eikä Luoja vaan eloton luonto.
terv. Mr.K.A.T.
Tässä se artikeli joka oli suomi24:ssa
mutta katosi jonnekin.
Antaa vastauksen koiratapaukseesi.
http://www.espoohsrk.fi/html/body_evoluutio1.htm