Marxilainen valtio-oppi

UPDATE_8746763 kirjoitti:

Marxilainen valtio-oppi eli oppi valtion olemuksesta


Marx tarkoittaa valtiosta puhuttaessa kapitalistien muodostamaa porvarillista valtiota, joka on muotoutunut historiallisesti siksi mikä on. Hän päättää valtion olemassaolon sen kehityksen loppumiseen, koska se on ainoastaan riistäjäluokan edustaja. So. koska riistäjä ei enää pysty valtiota koneistona kehittämään, koska riistäjä ei enää pysty kehittämään riistoansa toista luokkaa kohtaan, koska riistetty luokka vapauttaa itsensä riistosta. Tässä kohtaa ilmenee myös valtiokehittäjäpuolueen (sosialidemokraattien) rooli ja tulevaisuus. Kehittäminen sosialidemokraattisena mm. Bernsteinilainen liike ei ole uutta ja syrjäyttävää, vaan vanhan kierrättämistä itsensä sisällä. Näin ollen se ei voi olla se joka pystyy syrjäyttämään ja tulee tilalle. Se ei siis ole vallankumouksellinen, eikä tee vallankumousta, eikä myöskään voi tulla kumoutuvan vallan tilalle, sillä sen olisi ensin kumottava myös vallankumous, saadakseen uuden tuotantotavan tekijän paikan.
Koska valtio oli vain riiston toteuttamisen välinen työväenluokkaa kohtaan, ei työväenluokalla ole mitään tekoa tuollaisella välineellä, sillä työväenluokka on päättänyt lakkauttaa riiston, eikä alkaa itse riistäjäksi, jolloin se olisi vain vaihtanut paikkaa kapitalistiriistäjän kanssa. Tähänhän itse asiassa sosialidemokratia parhaimmillaan johtaa. Tästä syystä valtio tulee kuoleennuttaa pois, kerta kaikkiaan ja ikuisesti.
Itse kannatan Trotskilaista siirtymäkauden teoriaa täksi kuoleennuttamisteoriaksi, koska se on looginen ja hyvä, mutta en tietysti vastusta valtion lakkauttamista kertakaikkisena yhtäkkisenä prosessina, en vain osaa ajatella vallankumousprosessia niin suoraviivaisena tapahtumana, muuten kuin mekaanisena.
Kysymys mihinkä joudutaan vastaamaan näissä molemmissa tapauksissa, on mitä ”tilalle” ja tämä onkin se oleellinen kysymys, eikä siis se, mitenkä valtio lakkautetaan. Kysymyshän on sama, kuin kapitalismissa, mitä kapitalismin tilalle ja jos ei osaa siihen vastata, ei osaa vastata kysymykseen valtion lakkauttamisestakaan (muista, valtio on vain kapitalismissa ilmenevä riiston väline), jälleen siis sosialidemokraattinen ongelma.
Tulee siis ensisijaisesti voida vastata kysymykseen valtion lakkauttamisesta kapitalismissa, jotta voi vastata kysymykseen valtion lakkauttamisesta ja kuoleennuttamisesta sosialismissa. Vasta sitten pääsee käsiksi kysymykseen mitä valtion jälkeen ja mitä valtio oppi oli Marxille.
Se oli valtion kuoleennuttamista pois ja sen korvaamista työväenluokalla, joka ei enää valtiota tarvitse. Ja tässä tämä suuri ihmetyksen aihe onkin, ja kysymyksen asettelu, kuinka työväenluokka voi hallita, kun sillä ei ole enää valtiota ja kysymystä asettaessa on samalla pyyhkäisty olemattomiin valtion riistoluonne. Valtio ei ole hallitsemisen välinen muussa muodossa, kun kapitalistisessa ja sitä edeltäneissä tuotantotavoissa, sosialismissa se lakkautetaan ja kuoleennutetaan sen rippeet pois.
Kysymys on siis hallitsemisesta ja hallitsemisen halusta. Tulee olla hallitut ja hallitsijat. Onko työväenluokka itsensä ainoa hallitsijana, tällöin se on myös itsensä ainut hallittava. Tähän kysymykseen etsitään vastausta kissojen ja koirien kanssa. Sillä kysymys nousee perinteestä, että meitä on aina hallittu, niin meitä hallitaan vastedeskin. Tällöin nähdään työväenluokan itsestään muodostava etujoukkokin hallitsijaksi ja kun on puhe hallitsemisesta, etujoukko nähdään helposti vain omien kapitalismin luokkajaon, meille tahtomattamme tuotujen värjättyjen lasien läpi, jolloin ”kuva” on jo perusteellisesti vääristynyt ottaessamme sen vastaan, saati kuvan tullessa ulos meistä käsityksenämme todellisuudesta. Tämä vääristymä siksi, koska olemme ottaneet historiasta mukaan sen, minkä sinne juuri jätimme eli luokkajaon, mutta eihän sille ole enää sijaa sosialismissa, kun ei ole pääomaakaan joka luokkajaon perustelisi, joten etujoukkoa tulee tarkastella vain työväenluokan omana sisäisenä rakenteena. Tämä ei siis tarkoita sitä, että etujoukko olisi vapaa ongelmista ja uhista, mutta se tarkoittaa sitä, että etujoukkoon tulee kohdistaa tämän uuden tuotantotavan omat päällysrakenteet ja sen ongelmat, ja niitä me nyt emme siis vielä tunne, kun emme niitä keskeisinä ongelmina pohdikaan. Yritän siis sanoa, että tulevaisuutta ei voi tarkastella jo valmiiksi vääristynein hypoteesein, saamatta vain virheellisiä vastauksia. Ja vaikka sattumisin saisimme oikean vastauksen, niin emme osaisi sitä ymmärtää ja palauttaa premisseihin.

Tämä uusi (siis ilman riistoa ja alistusta tapahtuva) hallitseminen on vaikea laadullinen ongelma ja tätä tulee tarkastella ongelmaa valaisevin käytännön esimerkein.
Sinä olet mukana yrityksessä, joka on kahden jäsenen omistama, kumpaisellakin on tasasuuri osuus 50 %. Kumpikaan ei voi osuudestaan hyötyä toistaan enempää, kumpikaan ei siis voi toista alistaa, mutta koska taustalla on omistaminen, on tämä suhde kuitenkin Ihmisille perustaltaan vieras. Jos suhdetta muutetaan ja toisella on 51% ja toisella siis 49%, alistaminen voi tapahtua, jos se ei ole muuksi lailla säädelty. Riisto suhde ilmenee heti omistamisen suhteeksi, vaikka vain yhden prosentin muutamme premississä.
Hallitseminenkin on siis itse asiassa puhdas omistamisen suhde ja jos omistaminen on lakkautettu, tätä suhdetta ei voi esiintyä. Näin ei siis voi enää kehittyneessä sosialismissa esiintyä riistomuodossa olevaa hallitsemistakaan niin kuin nyt kapitalismissa.
Toinen riistonmuoto on ihmisyyden riistoa ilman välitöntä taloudellista ylivaltaa ja se on reviirihistoriallista ihmisluonnon keskinäisten suhteiden kehittämää alistamisen valtaa. Tämä on käytännöllinen jokapäiväinen teko Ihmisiltä jotka kannattavat tajuamattaan, reviirien olemassaoloa ja niiden ilmenemismuotoja kapitalistisessa yhteiskunnassa. Tämä on ihmisen esineellistämisen kautta tapahtuvaa omistamista, mutta jossa ei ole välineenä raha, vaan reviirioikeus toisen ihmisen yli. Siis sittenkin omistamiseen sidottua valtaa. Suhde esiintyy elävänä miehen ja naisen välisessä suhteessa, vaikka ei vaikutakaan suoraan joukkovoimalla, mutta välillisesti kylläkin, sillä perhe on suvun osa ja suku sukujen ja perinteen osa, näin asiaan liittyy siis vielä periminen ja sitä kautta tapahtuva kasaantuminen. Asia on geneettisesti myös vakava sukurutsaus huomioiden, sillä sukujen tulee liittyä keskenään toisiinsa. Tämä on sukujen monopolisoitumista.
Hierarkiavalta jota muodostetaan omistamisen ja oppiarvojen muodossa, on osa tätä samaa valtaa, ja siis sidoksissa valtion olemiseen. Osallistumalla oppiarvohierarkiaan, osallistuu haluamattaan valtion hierarkiavaltaan, vaikka ei osallistuisikaan omistamisen kautta valtioon.
On näköjään selvää, että taloudellinen riistovalta ja alistamisen reviirivalta ovat saman asian eri puolia, hallitseminen ja hierarkiavalta ovat näiden suhde omistamiseen.
Jos kaiken pohjalta löytyy omistaminen ja se lakkautetaan, lakkautetaanko silloin myös sen perustalle nousseet suhteet. Ja koska joku voidaan lakkauta, vain tuomalla tilalle uusi, vanhan korvaava, niin tätä uutta tulee tarkastella sen sisäisissä lainalaisuuksissa, eikä enää tuomalla tarkastelun välineiksi näitä lakkautettuja suhteita.

Oleellista on siis mielestäni se, että tulee tarkastella uutta, siis uutta valtion korvannutta järjestelmää sisäisesti sen omissa rakenteissa, jotta saa sen eriteltyä ja toisaalta sitä tulee tarkastella niillä, yleisillä suhteilla joita ihmisillä ja heidän yhteenliittymisellään väistämättä on. Uusi hallitseminen voi rakentua vain vapaana entisistä suhteista, mutta kuitenkin niin, että muodostuu yhteenliittymisen tasamittainen verkosto, jota kukaan ei voi ylittää ja joka verkosto korjaa itse itseään. Tällainen verkosto voi olla vain luokattomassa, eturistiriitoja vailla olevassa yhteenliittymässä.

Oleellista on siis nähdä, että kun puhumme valtiosta tai sen sisäisestä rakenteesta ja sen suhteista, puhumme aina kapitalismista. Kun puhumme tai tarkoitamme jotakin uutta, niin tulee puhua ensiksi vain valtion lakkauttamisesta, koska mikään muu ei ole uutta ja uusi ei voi esiintyä totena, ennen kuin vanha on syrjäytetty sillä.
Uusi on ennen kokematonta, mutta yleensä osina aiemmin esiintynyttä ja ilmentynyttä. Uusi on omalla uudella tavallaan mielenkiintoista ja sen tulisi olla keskeisellä toimintaan ohjaavalla sijalla kaikessa ajattelussamme, siis myös valtio-opillisessa ajattelussa, ellemme tahdo olla vain tahdoton osa hallitsevan luokan hierarkiaa.


Hannu Rainesto

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä