Hollywood-hömppä-toiminta-räiskintä

jos patrionismi lasketaan kliseeksi, niin sitten 99% amerikkalaisista elokuvista.

Kliseinen Hollywood hömmpä räiskintä voidaan mielestäni ilmaista parhaiten vuosikymmenellä:

1980-luku. Aliens, Commando, kaikki B-luokan leffat...

Pahimpia taitavat olla poliisielokuvat, kuten "Tappava Ase 1-2-3-4" ja ne toimintaleffat joissa Bruce Willis virnistelee ja ammuskelee hissikuiluun.
Kliseitä jenkkileffoissa on paljon, koska elokuviakin tehdään siellä paljon. Tässä on pari omaa suosikkia:

-- Kyttä toiselle kytälle: "You look like a shit."
Toistuu joka viikko.
-- SWAT-Team rynnistämässä portaissa ja huutamassa: "Go, go, go, go!"
Lopussa murretaan ovi käsikäyttöisellä paalujuntalla. Asunto on tyhjä tai siellä on ruumis.
-- Nuoret törröhuuliset naistutkijat, jotka hiippailevat topz-puikko kädessä mätänevän ruumiin ympärillä tukka auki.
Esimerkiksi CSI:n mallinuket.
-- Latinalaiset huumepomot jotka ampuvat alaisiaan "yllättävästi" näyttääkseen miten pahoja he ovat. "I love you, Julio."

-- Ranskalaisissa elokuvissa rikolliset puhuvat. Poliisit puhuvat. Ja kaikki siltä väliltä. Eikä puhe lopu koskaan.
-- Saksalaisissa poliisisarjoissa ihmiset ovat rumia, varsinkin poliisit. Rikolliset asuvat puutarhakaupunginosassa hienossa talossa. Poliisit seisovat talon parkettilattialla poplari päällä. Huumori on niukkaa. Valaistus on kelmeä.
-- Suomalaisissa ns. taide-elokuvissa työläinen on hyvä ihminen. Työtön on vielä parempi ihminen. Varakkaat ihmiset sen sijaan ovat hirviöitä. Työtön juo viinaa ja kuuntelee surullisia kotimaisia iskelmiä. Rikkaat ovat perverssejä sikoja joiden aika kuluu työläisiä riistäessä.

Voiton vie kuitenkin vanhojen länkkäreiden ratsuväki, joka saapuu apuun trumpetti törähdellen ja mieskuoro taustalla laulaen:
"Cavalry, cavalry..."
Inkkarit saavat kyytiä ja perheen koirakin tulee uskoon.
Jenkit tarvitsisivat tätä nyt Irakissa.

on, että jokainen antero osaa jotain karatea jokaisessa toimintaelokuvassa. Mono ja huuli lentää kuin spitaalisten pikkujoulussa....

Toista voi potkia ja hakata kuin vierasta sikaa eikä kaverille käy mitenkään (hakatulle siis). Pyyhkii pölyt pois vaatteista ja sitten taas "mennään".....

TYLSÄÄ..........................

Yksi klassisimpia on mielestäni miami vice -sarja ja siitä irrotetut elokuvat. (Eli likimain kaikki sarjan 2-3 osaiset jutut). Ensin sarjalla puristettiin viimeiseen asti ja sitten tehtiin näitä ns. elokuvia videolle.

Sen enempää "amerikan-unelmaa" kuvallisesti tavoittelevaa pätkää ei juurikaan ole tehty kuin nämä pätkät. Kaikki klassiset jenkkikliseet 80-luvun nostalgista kulta-aikaa myöten tulevat hyvin esiin.

Knoppina muuten mainittakoon että yksi klassinen kohtaus joka oli myöhemmillä tuotantokausilla mukana lähes joka jaksossa ja jota hieman naureskellen ihmeteltiin jo aikanaan: Tubbs on aika ihmeellinen mies kätkemään tavaroita.

Vaikka mies kävelisi tyhjällä uimarannalla pelkät uimahousut jalassaan niin aina kun (n. 5 minuutin välein...) tulee tilanne jossa tarvii alkaa ammuskelemaan niin joka ikinen kerta jostain kaivetaan käsiin puolikkaan miehenkokoinen pumppuhaulikko.

Alussa sentään se jotenkin "selitettiin" eli johonkin läheiseen pusikkoon, roskikseen, autoon tms. oli unohtunut joltain aseistus mutta lopuksi alkoi näyttää vain siltä että aina kun ammuskella tarvi niin jostain se haulikko tuli.

Tämä nyt tietysti vain tällainen pikku huomio mitä ihmeteltiin jo aikanaan ns. amerikkalaisena ilmiönä. Itse en sen kummemmin seuraile mitään elokuvien kliseitä tai ristiriitaisuuksia mutta joskus niihin kiinnittää huomiota.

Rambo 2.

Onko kukaan nähnyt elokuvaa, jossa Stallone NÄYTTELEE? Tämä on ihan vakava kysymys. Joka elokuvassa jonka olen nähnyt, hän kuulostaa ja toimii kuin John T. Rambo....

Pari rikosleffakliseetä:

- Ammusten loputtua automaattipistoolilla voi länksyttää tyhjää kuin revolverilla.

- Jos tarinassa on poliisi, joka on juuri tullut isäksi tai jonka vaimo on raskaana, hänet tapetaan ihan varmasti.

- Pumppuhaulikko viritetään yhden käden liikkeellä.

- Sankaripoliisi on renttu tuurijuoppo ja tietysti yksinäinen susi.

- SWAT-team pysyttelee statistina sankarin lahdatessa yksin koko konnalauman.

- Joku sivuhenkilö uhrautuu komeasti kaikkien puolesta ja kuolee näyttävästi.

- Sankarilla on aina henkilökohtainen syy jahdata konnaa.

Se on kieltämättä totta, että nämä nykyiset toimintaelokuvat ovat enimmäkseen tietokonepelinomaisia ilotulituksia jossa juoni on sivuseikka ja pääroolissa ovat robottimaiset lentävät miehet ja naiset aseineen, lyönteineen ja potkuineen. Toista se oli Hollywoodin viimeisten "tosiäijien" Clint Eastwoodin, Morgan Freemanin, Charles Bronsonin, Burt Reynoldsin, Paul Newmanin, Steve McQueenin, James Coburnin ja Lee Marvinin kulta-aikoina. Nuo kaverit eivät olleet olevinaan tosi kovia kundeja vaan he todella olivat. Stuntit eivät olleet tökeröitä tietokoneanimaatioita, vaan tähdet tekivät niistä suurimman osan itse. 1960- ja 70-luvuilla maailma oli selkeämpi. Oli ihanteita: oikea vastaan väärä, hyvä vastaan paha. Miehet olivat miehiä, naiset naisia ja autot Fordeja, Dodgeja ja Pontiaceja. Vanhoissa elokuvissa oli älykkyyttä, henkilöissä karismaa ja hyvässä suhteessa jännitystä, toimintaa, huumoria ja romantiikkaa. No, oli miten oli, Yhdysvallat on nykyään ainoa maa jossa tehdään tyhjänpäiväisen roskan lisäksi myös silti katsomisen arvoisia elokuvia. Eurooppalainen elokuva ei ole mistään kotoisin, aasialainen vielä vähemmän. Suomi-leffat nyt on ihan sakokaivon alinta kuonakerrosta.