Paavo Lipponen krjoittaa pölhöpoliitikko Tuomiojasta uudessa kirjassaan, sanoen Tuomiojan olevan anti-intellektuelli. Tässä sitaatti Ilta-sanomista:
"Paavo Lipponen tölvii kirjassaan entistä omaa ulkoministeriään Erkki Tuomiojaa, joka nyt pyrkii Sdp:n puheenjohtajaksi. Lipposen Järki voittaa -pamfletin on mainostettu etsivän suomalaista sivistystä ja kulttuuri-identiteettiä.
Kovimmin Paavo Lipponen toteaa puoluetoveristaan luvussa, jossa Lipponen pohtii suomalaisia intellektuelleja. Lippoen lukee Tuomiojan anti-intellektuelliksi, joka "on luonut intellektuellin mainetta ehtymättömällä blogi- ja muulla aktiivisuudellaan".
- Lyömätön hän on ainakin huonosti peitetyssä ylimielisyydessään: asiallisen tekstin lomassa hän saattaa heittää henkilöön menevää herjaa "and get away with it", päästä puheistaan kuin koira veräjästä, ikään kuin olisi koskematon, Paavo Lipponen kirjoittaa.
Toisessa kohtaa Lipponen katsoo, että "Tuomiojan todellinen ongelma intellektuellina on omaperäisyyden puute: muiden aloitteiden vastustaminen on hänen tavaramerkkinsä".
- Hän pitää omia kannattajiaan koossa toistamalla toistamasta päästyään samaa mantraa: uusliberalismia on vastustettava. Ja yhä hänet esitellään medioissa raikkaana tuulahduksena.
Paavo Lipponen irvailee Tuomiojan esiintymisille Saksan ulkoministerin seurassa.
- Erkki Tuomioja esiintyi ulkoministerinä Joschka Fischerin rinnalla älykkönä, jota on Suomessa kumarrettu, mutta Fischer ei muistelmissaan noteeraa Tuomiojaa edes poliitikkona, vaan vain saunakaverina, Paavo Lipponen kirjoittaa."
Hyvä että joku uskaltaa sanoa mielipiteensä suoraan tästä omahyväisestä arabirakastajasta, jolla ei oikeastaan ole mitään todellista annettavaa suomalaiselle politiikalle.
"Paavo Lipponen tölvii kirjassaan entistä omaa ulkoministeriään Erkki Tuomiojaa, joka nyt pyrkii Sdp:n puheenjohtajaksi. Lipposen Järki voittaa -pamfletin on mainostettu etsivän suomalaista sivistystä ja kulttuuri-identiteettiä.
Kovimmin Paavo Lipponen toteaa puoluetoveristaan luvussa, jossa Lipponen pohtii suomalaisia intellektuelleja. Lippoen lukee Tuomiojan anti-intellektuelliksi, joka "on luonut intellektuellin mainetta ehtymättömällä blogi- ja muulla aktiivisuudellaan".
- Lyömätön hän on ainakin huonosti peitetyssä ylimielisyydessään: asiallisen tekstin lomassa hän saattaa heittää henkilöön menevää herjaa "and get away with it", päästä puheistaan kuin koira veräjästä, ikään kuin olisi koskematon, Paavo Lipponen kirjoittaa.
Toisessa kohtaa Lipponen katsoo, että "Tuomiojan todellinen ongelma intellektuellina on omaperäisyyden puute: muiden aloitteiden vastustaminen on hänen tavaramerkkinsä".
- Hän pitää omia kannattajiaan koossa toistamalla toistamasta päästyään samaa mantraa: uusliberalismia on vastustettava. Ja yhä hänet esitellään medioissa raikkaana tuulahduksena.
Paavo Lipponen irvailee Tuomiojan esiintymisille Saksan ulkoministerin seurassa.
- Erkki Tuomioja esiintyi ulkoministerinä Joschka Fischerin rinnalla älykkönä, jota on Suomessa kumarrettu, mutta Fischer ei muistelmissaan noteeraa Tuomiojaa edes poliitikkona, vaan vain saunakaverina, Paavo Lipponen kirjoittaa."
Hyvä että joku uskaltaa sanoa mielipiteensä suoraan tästä omahyväisestä arabirakastajasta, jolla ei oikeastaan ole mitään todellista annettavaa suomalaiselle politiikalle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lipposen älykkyystestissä voittaa.Kannattaisi Tuomiojan haastaa porvari-Lipponen testiin.
Voisi 'vähemmän intellektuellisti' todeta Lipposesta seuraavaa: vaikka hän toimissaan onkin pystynyt toteuttamaan linjaa, mitä voisi luonnehtia 'Kohlin ja muiden aikansa vastaavien eurooppalaisten johtajien uskolliseksi apuriksi', ei hän silti ole saanut aivan puhtaita papereita toimestaan. Lipponen ei ole vielä pystynyt toteuttamaan kenties suurinta haavettaan: luovuttaa Suomen puolustus vieraisiin käsiin.
Unioni ja Nato ovat muuttuvassa maailmassa muuttumassa entistä enemmän suurvaltapolitiikan välineiksi, ja tätä taustaa vasten Lipposen toimet on katsottava. Lipposen kaipuu Unionin päätöksenteon ytimeen kuvasti hyvin hänen 'halvalla menee, mutta menköön' -mentaliteettiaan. Onneksi kaikki Lipposen haaveet eivät ole toteutuneet.
Lipposen tölvimiset Tuomiojan suuntaan onkin nähtävänä jonkinlaisena katkeruutena siitä, että on olemassa vielä eriävä mielipide. Perinteisesti sosiaalidemokraateilla on ollut paljonkin erilaisia mielipiteitä, jotka ovat kanavoituneet lopulta yhteen 'isoon mielipiteeseen' ... vaikkapa Lipposen mielipiteeseen...
Tuomioja on pitänyt mielipiteensä, mikä onkin kunniaksi sosiaalidemokraateille; että edes yhdellä on oma mielipide...
Erkki Tuomioja on suoraselkäinen poliitikko joka on ylitse muiden lahjottujen hörhöjen.Arvostan Tuomiojaa ja ihmettelen onko Sosiaalidemokraateilla varaa nollata hänet puoluejohtajana.Jos on,niin Goodbye hallitus ja vaalivoitto.
on ylimielinen, muttei näe sitä itsessään.
Kaikki nuo neljä ensimmäistä kommentin kirjoittajaa näyttävät olevan henkilöitä, jotka eivät ymmärrä politiikasta mitään eivätkä tiedä mitä on intellektuaalisuus, vaikka se heille osoitettaaisiinkin. Tuomiojan stalinistikannattajien oma älykkyys on sillä tasolla, että heidän on mahdotonta nähdä mitään väärää heidän pölhöpopulistisesta messiaastaan.
Mutta mikä Tuomiojassa sitten tökkii?.
Ehkäpä kyse on asenteesta. Sosiaaliseksi - olkoon millainen sosiaalidemokraatti tahansa - Tuomiojaa ei ole kehunut kukaan. Tuomioja on valtiotieteen tohtori, Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti ja ekonomi, joka lukee kaiken vapaa-aikansa. Viime vuonna ex-ulkoministeri, diplomaatin ja mahtisuvun poika pokkasi myös tieto-Finlandian. Jokainen Tuomiojan lähipiirin valoa nauttinut taitaa kokea, että Tuomioja pitää kaikkia muita itseään tyhmempinä, eikä hän arastele lainkaan näyttää vaikutelmaa myöskään ulospäin. Tarve olla erilainen on liki patologinen.
Siinä, että Tuomiojaa myydään demareiden uudistajana, on jotakin huvittavaa. Mies on istunut SDP:n puoluehallituksessa vuodesta 1991 ja muokannut puoluettaan myös eduskuntaryhmän puheenjohtajana, kauppa- ja teollisuusministerinä ja ulkoministerinä sekä presidentti Halosen oikeana kätenä. Siitä asetelmasta Tuomiojan on vaikea lähteä todistamaan, että kaikki on tehty päin p:tä. Ja jos on, Tuomioja on itsekin siihen osasyyllinen.
Henkisessä lamassa olevalle puolueelleen Tuomioja tekee joka tapauksessa palveluksen. Se, että Tuomioja on mukana, pakottaa puolueväen oikeasti keskusteluun puolueen tulevaisuudesta eikä näennäisistä höpöhöpö-onnellisuusohjelmista.
Kaikkiaan 61-vuotias Tuomioja on hingunnut puolueensa johtoon peräti neljällä vuosikymmenellä. Jo 1978 hän pyrki puoluesihteeriksi.
Ja kaikki on mennyt mönkään, vaikka kolme vuotta sitten hän sai tuhdin kolmanneksen puoluekokousäänistä.
Ja nyt siis kokeillaan neljättä kertaa. Sisua arogantilla anti-intellektuaalilla kyllä on, pakko myöntää.
Onko se Paavo joka kirjoittaa noin osuvasti.