Miten puhua lapselle Jumalasta?
Puhua nyt lapselle Jumalasta, jota ei itsekään tunne!
Vaikean tehtävän ensimmäinen oppitunti: Aloita puhuminen heti. Lue iltarukous jo sylivauvan kanssa. Sylivauva ei vielä kysele, ja tavasta tulee luonteva osa päivittäistä arkea.
Toinen oppitunti: Lakkaa luulemasta, että pitää tietää. Eihän Jumalasta kukaan tiedä. Puhu uskon lisäksi ikävästä ja epäilemisestä, koska nekin kuuluvat asiaan. ”Toiset uskovat näin ja toiset näin” on hyvä tapa selittää erilaisia maailmankatsomuksia. Rehellisyys on elämänpohtijan paras ominaisuus. Siksi voit sanoa myös, miten itse uskot tai miten haluaisit uskoa.
Kristityksi kastetulla lapsella on oikeus tietää, miten kirkossa uskotaan. Siitä voitte ottaa yhdessä selvää vaikka Lasten Raamattua tai Katekismusta lukemalla. Pyhäkoulussa ja päiväkerhossa lapsi oppii lisää. Parasta on, jos voitte yhdessä ihmetellä kaikkea, mikä liittyy Jumalaan, koska Jumala on ihmeellinen, järjen ulottumattomissa.
Kolmas oppitunti: Menkää kirkkoon. Oman uskon perintö siirtyy yhteydessä muihin. Mitä useammin kirkossa käy, sitä nopeammin oppii virret ja sitä kotoisammalta tuntuu. Kirkkoon kannattaa mennä avoimin silmin ja korvin. Onpa iso talo! Mistä se on tehty? Mikä kuulostaa erilaiselta kuin muualla? Mikä tuoksuu? Mitä kaikkea näkyy?
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/D4045A0D41B977B4C225704500406762?OpenDocument&lang=FI
Puhua nyt lapselle Jumalasta, jota ei itsekään tunne!
Vaikean tehtävän ensimmäinen oppitunti: Aloita puhuminen heti. Lue iltarukous jo sylivauvan kanssa. Sylivauva ei vielä kysele, ja tavasta tulee luonteva osa päivittäistä arkea.
Toinen oppitunti: Lakkaa luulemasta, että pitää tietää. Eihän Jumalasta kukaan tiedä. Puhu uskon lisäksi ikävästä ja epäilemisestä, koska nekin kuuluvat asiaan. ”Toiset uskovat näin ja toiset näin” on hyvä tapa selittää erilaisia maailmankatsomuksia. Rehellisyys on elämänpohtijan paras ominaisuus. Siksi voit sanoa myös, miten itse uskot tai miten haluaisit uskoa.
Kristityksi kastetulla lapsella on oikeus tietää, miten kirkossa uskotaan. Siitä voitte ottaa yhdessä selvää vaikka Lasten Raamattua tai Katekismusta lukemalla. Pyhäkoulussa ja päiväkerhossa lapsi oppii lisää. Parasta on, jos voitte yhdessä ihmetellä kaikkea, mikä liittyy Jumalaan, koska Jumala on ihmeellinen, järjen ulottumattomissa.
Kolmas oppitunti: Menkää kirkkoon. Oman uskon perintö siirtyy yhteydessä muihin. Mitä useammin kirkossa käy, sitä nopeammin oppii virret ja sitä kotoisammalta tuntuu. Kirkkoon kannattaa mennä avoimin silmin ja korvin. Onpa iso talo! Mistä se on tehty? Mikä kuulostaa erilaiselta kuin muualla? Mikä tuoksuu? Mitä kaikkea näkyy?
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/D4045A0D41B977B4C225704500406762?OpenDocument&lang=FI
Vastaukset 17
Vanhimmat
Rakas Zeus pyhitetty olkoon sinun nimesi. Olkoon Apollonin jousi turvanani...
Tätäkö ajattelit?
Olen aina tykännyt Apollonista. Täytyykin tehdä lapselle jousi.
Miten puhua lapselle ateismista?
Puhua jumalattomuudesta?
Aloita puhuminen heti.Lue vaikka jumalharhaa tai ihan vain satukirjoja.Sylivauva ei vielä kysele ja tavasta tuleen luontainen osa arkea.
Lakkaa luulemasta että pitää uskoa.Eihän jumalia ole.
Puhu uskottomuudesta,ikävästä ja toisten uskoista, koska nekin kuuluu elämään."Toiset uskovat näin ja näin."On hyvä selittää erilaisia uskontoja.Rehellisyys maan perii.Siksi voit sanoa miksi itse et usko.
Kastamattomalla lapsella on oikeus olla uskomatta kaikkea mitä ihmiset painostaa.
Voitte vaikka yhdessä käydä vapaa-ajattelija lehteä läpi.Terveessä ja hyvässä kaveripiirissä ei jumalilla ole sijaa.Parasta on jos voitte yhdessä ihmetellä kaikkea.mikä liittyy luontoon,koska luonto on ihmeellinen,järjen ulottuvilla.
Menkää kirkkoihin.Oma uskottomuus vahvistuu kun näette kuinka turhaa on rukoilut ja satu-ukkojen palvonta.Kirkkoon kannattaa mennä avoimin mielin ja ihailla insinöörien ja arkkitehtien mestariteoksia.Ja nähdä mihin hyvään kaikki tuo rahan haaskaus olisikaan voitu sijoittaa.
uskomatonlapsi on muutakin kuin another brick on wall.
http://www.youtube.com/watch?v=sqxW6E24Jh8
Väärällä palstalla liikut, mutta lyhyesti. Tuo kirkon linjaus on ihan järkevää ajatellen kirkon tarkoitusta ja tehtävää. Itsekin olen lapsena iltarukouksen lukenut, mutta aivopesuun siitä on vielä pitkä matka. Koko kasvuikäni mielipiteitäni on kotona kuunneltu ja kunnioitettu. Aikuisena vaihdoin kirkkokuntaa ja edelleen välit vanhempiin ovat loistavat. Kaikissa meissä on kaipuuta hengellisyyteen eikä tätä puolta ihmisyydessä kannata piilotella tai salata. Ikävää on se, jos kokonainen kulttuurin osa-alue ja siihen tutustuminen kielletään lapselta ja asiasta muodostuu tabu. On hyvä, että yhteiskunnan varhaiskasvatuksessa on uskontokasvatusta, joka toimi samankaltaisin periaattein kuin koulun uskonnonopetus. Kaikista asioista pitää voida puhua ja vanhempien kasvatusoikeutta kunnioittaa, painottui se uskonnollisesti tai ei.
Mitäpä muutakaan tuollainen toiminta on kuin aivopesua? Jotkut eivät ikinä pääse siitä yli vaan jäävät uskovaiseen tilaan.
Katsos kun.
1. Jumalaa ei ole olemassa. 2. Jumalharha tuodaan lapseen ulkoa päin. 3. Ehdollistuminen on tapahtunut. 4. Hidas toipuminen tai krooninen uskovaisuus.
>>Kaikista asioista pitää voida puhua ja vanhempien kasvatusoikeutta kunnioittaa, painottui se uskonnollisesti tai ei.
tuo sinun vastauksesi. Surullista, kuinka suljettu ja köyhä voi ihmisen maailma olla...ei pistä vihaksi...mutta säälittää
mielestäsi ole minkään aivopesun uhri, vaikka toimit täällä juuri niinkuin ihmisen tässä kulttuurissa kuuluukin, odotetun mukaisesti ;)
Kerran muuntuneessa tajunnantilassa koin että ns. yliluonnollista eikä jumalaa ole olemassa. Tuntui kuin sieluuni olisi tullut kolo ja maailma oli vain materiaa. Luontokin oli vain kasveja ja eläimiä.
Koin tuolloin siis anti-valaistumisen joka on verrattavissa uskonnolliseen kokemukseen.
Selvinpäin minulla ei ole koloa sielussani... siis mielessäni ja on vaikea palata siihen tilaan mikä siinä jumalattomuudessa oli niin epämiellyttävää. Johtui varmasti siitä olin jotenkin alkanut uskomaan ja samalla harha katosi joten usko loi sen kolon eikä uskomattomuus.
Psykedelia voi joskus opettaa.
Esimerkiksi minulla ei ole kaipuuta hengellisyyteen. Minulla on kaipuu oikeidenmukaisuuteen, tasa-arvoon, kaikkien kunnioittamiseen. Nämä hengenkaipuiset ovat suurin este minun unelmieni toteutumiseksi. Se tuomitseminen ja kovuus, jota uskonto levittää, vie mahdollisuudet kaikkien oikeuteen elää täysipainoista ja täysivaltaista elämää.
Koulun uskonnonopetus pitäisi lakkauttaa ja antaa tunnit jollekin tärkeämmälle. Alaluokilla 3 viikkotuntia uskontoa on mieletön määrä. Annetaan ne tunnit jollekin tärkeämmälle, kuten matematiikka tai äidinkieli. Elämäntieto ja taitokin olisi tärkeämpää kuin uskonto. Uskonnot voidaan sitten käydä läpi historian tuntien yhteydessä.
Uskonnollinen opetus pitää antaa kokonaan kirkkojen omaksi tehtäväksi.
kirkostaeroamispalstalle. Saa nähdä kommentoiko siellä kukaan.
Nuo ev.lutit eivät edes tajua hävetä sitä, että laittavat tuollaista tekstiä nettiin!
Tässä tuon paskan perimmäinen idea: " Aloita puhuminen heti. Lue iltarukous jo sylivauvan kanssa. Sylivauva ei vielä kysele, ja tavasta tulee luonteva osa päivittäistä arkea."
Tuollaista sontaa yhteiskunta rahoittaa. Ja hyväksyy!
Koko uskonto tuodaan lapselle sokerilla kuorrutettuna herkkuna ja vasta teini-iässä tuodaan mukaan sen perimmäinen sanoma: OLET SYNTINEN.
Siitähän seuraa pahimmillaan koko elämän jatkuva itsensä pahaksi tunteminen ja helvetin pelko. Sekin mitä sanotaan uskonnon hyviksi puoliksi kuten armon kokeminen perustuu keinotekoisesti luotuun tarpeeseen saada pelastua jostakin.
Kristinusko on erittäin kierosti rakennettu köh.. meemi joka osaa suojella itseään. Kun muu maailma maallistuu niin uskovainen näkee sen merkkinä kulttihahmonsa pikaisesta paluusta tai mystisen tempauksen lähestymisestä. Tästä seuraa että luulevaisuus vaan vahvistuu. Kaikki mikä on vastaan uskonnollisuutta kuitataan paholaisen työnä tai nerokkaalla Tutkimattomat ovat herran tiet ja Jumala on meidän ymmärryksemme ulottumattomissa kliseellä.
Entäpä kun tiedemiehet tutkivat ja tutkivat niin löydetään aina vaan lisää mielenkiintoisia juttuja mutta jumalasta ei näy merkkiäkään. Tämäkin on vain uskovaiselle osoitus miten nerokkaasti jumalan luomistyö on tapahtunut. Mikään tässä ei ole ylimääräistä kuin itse jumala joka ei ole luonut mitään koska ei ole olemassa.
Kaiken kruunaa mestarikehäpäätelmä: Raamatun sana on totuus koska se on tullut jumalalta. (Kerron tämän tarkemmin jos joku ei heti ymmärrä.)
>>" Aloita puhuminen heti. Lue iltarukous jo sylivauvan kanssa. Sylivauva ei vielä kysele, ja tavasta tulee luonteva osa päivittäistä arkea."
kunnolla vasta sitten, kun lapsi alkaa kuunnella hänelle sanottua. Kun se tulee turvalliseksi koetulta aikuiselta -isältä, äidiltä, lastentarhan aivopyykkäriltä tms- sitä opitaan pitämään hyvänä ja oikeana.
Tuolla samalla tavalla voisi opettaa lapset vihaamaan mustaihoisia, toiseen uskontokuntaan kuuluvia .. .. . Vaarallista.
raamattu on totta, koska raamatussa sanotaan, että se on totta. Heh.
tyttäreni oli ala-asteella, kun hän eräänä päivänä tuli kotiin ja sanoi, että ei sitten mene enää uskontotunnille. Jaahas ja miksi, kysyi pakana äitinsä. "En jaksa kuunnella valheita." Hyvänen aika, valehteleeko teidän uskonnon opettaja? " Joo. Ensin sanotaan, että älä tapa ja sitten tapetaan. Ja muutenkin kerrotaan satuja." No sitten, hyvä on.
Ja niin otin tyttäreni pois uskonnon opetuksesta. Ala-asteella tilalle ei tullut mitään, mutta yläasteella tuli elämänkatsomusoppi.
Tyttärelläni oli tapana pohtia filosofisia pohdintoja saunan lauteilla ja silloin jouduin hänelle sanomaan, että menet takaisin uskontotunnille, jos äitisi täytyy kommentoida saunan pehmittämän pään kanssa filosofisia pohdintojasi.
Heillä oli vaarallinen opettaja elämänkatsomusopetuksessa. Hän pisti lapset ajattelemaan ja keskustelemaan. Hui kauhia, ei minun aikana koulussa keskusteltu ja uskonnontunnilla en ehtinyt kunnolla istua, kun opettaja sanoi, että Wariska, ULOS! Mistähän se johtui, en vieläkään ymmärrä.
Hihhulit eivät mielellään käytä sanaa aivopesu, vaikka siitähän oikeasti juuri on kysymys. Ja viattomien pikkulasten, jotka eivät vielä edes kykene ymmärtämään mistä on kysymys, raiskaaminen (henkisesti) on tietenkin äärimmäisen sairasta
Hihhulit mieellään käyttävät tässä kohtaa nimitystä "hengellinen kasvatus" - mikä on yhtä miellyttävää, kuin jos pikkupoikia perseeseen raiskaavat pedofiilipapit käyttäisivät toimistaan nimitystä "kasvatusta kristilliseen rakkauteen".
Pelkästään USA:ssa on yli tuhat kristittyä pappia vankilassa, koska ovat raiskanneet pikkupoikia perseeseen. Se on sitä kuuluisaa kristittyä lähimmäisenrakkautta, jota pitäisi kuulemma opettaa kaikille lapsille.
Itse en näe mitään eroa siinä, raiskataanko viaton pikkulapsi henkisesti jollain helvetin ikuisella kidutuksella pelottelulla, vai raiskataanko fyysisesti kyrvällä perseessä. Onko se hihhulin kyrpä pikkulapsen aivoissa vai perseessä on ihan samantekevää, kun raiskaus on kuitenkin aina raiskaus.
Kuuluvassa herätysliikkeesä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000035212976