Kapinan kukistajan eli vapaussodan voittaneen laillisen hallituksen ja kansanvallan vähättely ja jopa syyllistäminen on yhä päivän henki.
Toisin oli heti Helsingin valtauksen jälkeen huhtikuussa 1918, kun vallankaappauksen ulkopuolella pysyttäytyneet sosiaalidemokraatit antoivat oman julistuksensa:
"Nyt alkaa tilinpäätös suomalaisten bolsevikkien toiminnasta kaikessa kaameudessaan olla selvillä. Sen sijaan että työväenluokka vuosi takaperin oli tilaisuudessa eduskunnallisuuden kautta sanomaan painavan sanansa kaikissa asioissa, että sillä oli mahtavat sosialidemokraattiset järjestöt, että sillä oli enemmistö eduskunnassa ja hallituksessa ja omat miehensä usealla muullakin tärkeällä yhteiskunnan vartiopaikalla, on sen voima tällä hetkellä niin maahan lyöty, että sitä aikaisemmin tuskin on uskottu mahdolliseksi. Sen eduskuntaryhmä on hajautunut, hallituksen asettamisessa sillä ei ole mitään vaikutusvaltaa, sen järjestöt on ammuttu rikki, suuri osa sen toimihenkilöistä on joko kaatunut tai paennut ja sen voiman vertauskuva ja ylpeys, Helsingin työväentalo on raunioina.
Tuhannet työläiset ovat joko kaatuneettai menettäneet vapautensa, heidän vaimonsa ja lapsensa ovat syöstyt epätoivon ja turvattomuuden tilaan ja heidän kodeissaan toimitetaan ankaria kotitarkastuksia. Ja vieläpä uhkaa työväen kalleinta omaisuutta, kaikkia kansalaisoikeuksia ja saavutettuja yhteiskunnallisia uudistuslakeja tuho
niiden kiihkoilijoiden taholta, joita porvariston keskuudessa voiton huumauksessa nyt nousee. Lisäksi on edessä kamala työttömyys ja nälänhätä.
Suomen työväenluokan raskain koettelemuksen hetki on lyönyt."
Julistuksessa syytettiin raskaasti kaikesta kapinan johtoa, joka oli livistänyt tiehensä mukanaan ryöstettyjä varoja ja elintarvikkeita. Julistus päättyi kehotukseen: "Siis alas aseet kaikkialla ja palatkaamme länsimaisen demokratian taistelutapoihin, palatkaamme rakentavaan eduskunnalliseen työhön ja aseettomaan järjestötoimintaan."
Sosiaalidemokraateista ainakin Hannes Ryömä, Väinö Tanner, Wäinö VVuolijoki, Väinö Hakkila, Lauri af Heurlin ja Heikki Ritavuori lienevät olleet julistuksen takana. Miksi heitä ei muisteta kun puhutaan keväästä 1918? Miksi
ei muisteta myöskään punaisen hallituksen eli kansanvaltuuskunnan johtajaa eli pääministeriä Kullervo Manneria ja sen ministeriä Otto Ville Kuusista. Hehän pakenivat Neuvosto-Venäjälle ja perustivat siellä Suomen kommunistisen puolueen kesällä 1918. Kuusinen yritti vielä paluuta Suomen johtoon puna-armeijan avulla vuonna 1939 Stalinin asettaman nukkehallituksen pääministerinä.
Kapina oli kaikkeam muuta kuin työväestön nousu epäoikeudenmukaisuuksia vastaan. Kapinan ainoa tavoite oli diktatuuri ja sitä kautta valtaa ja mammonaa johtajille.
Toisin oli heti Helsingin valtauksen jälkeen huhtikuussa 1918, kun vallankaappauksen ulkopuolella pysyttäytyneet sosiaalidemokraatit antoivat oman julistuksensa:
"Nyt alkaa tilinpäätös suomalaisten bolsevikkien toiminnasta kaikessa kaameudessaan olla selvillä. Sen sijaan että työväenluokka vuosi takaperin oli tilaisuudessa eduskunnallisuuden kautta sanomaan painavan sanansa kaikissa asioissa, että sillä oli mahtavat sosialidemokraattiset järjestöt, että sillä oli enemmistö eduskunnassa ja hallituksessa ja omat miehensä usealla muullakin tärkeällä yhteiskunnan vartiopaikalla, on sen voima tällä hetkellä niin maahan lyöty, että sitä aikaisemmin tuskin on uskottu mahdolliseksi. Sen eduskuntaryhmä on hajautunut, hallituksen asettamisessa sillä ei ole mitään vaikutusvaltaa, sen järjestöt on ammuttu rikki, suuri osa sen toimihenkilöistä on joko kaatunut tai paennut ja sen voiman vertauskuva ja ylpeys, Helsingin työväentalo on raunioina.
Tuhannet työläiset ovat joko kaatuneettai menettäneet vapautensa, heidän vaimonsa ja lapsensa ovat syöstyt epätoivon ja turvattomuuden tilaan ja heidän kodeissaan toimitetaan ankaria kotitarkastuksia. Ja vieläpä uhkaa työväen kalleinta omaisuutta, kaikkia kansalaisoikeuksia ja saavutettuja yhteiskunnallisia uudistuslakeja tuho
niiden kiihkoilijoiden taholta, joita porvariston keskuudessa voiton huumauksessa nyt nousee. Lisäksi on edessä kamala työttömyys ja nälänhätä.
Suomen työväenluokan raskain koettelemuksen hetki on lyönyt."
Julistuksessa syytettiin raskaasti kaikesta kapinan johtoa, joka oli livistänyt tiehensä mukanaan ryöstettyjä varoja ja elintarvikkeita. Julistus päättyi kehotukseen: "Siis alas aseet kaikkialla ja palatkaamme länsimaisen demokratian taistelutapoihin, palatkaamme rakentavaan eduskunnalliseen työhön ja aseettomaan järjestötoimintaan."
Sosiaalidemokraateista ainakin Hannes Ryömä, Väinö Tanner, Wäinö VVuolijoki, Väinö Hakkila, Lauri af Heurlin ja Heikki Ritavuori lienevät olleet julistuksen takana. Miksi heitä ei muisteta kun puhutaan keväästä 1918? Miksi
ei muisteta myöskään punaisen hallituksen eli kansanvaltuuskunnan johtajaa eli pääministeriä Kullervo Manneria ja sen ministeriä Otto Ville Kuusista. Hehän pakenivat Neuvosto-Venäjälle ja perustivat siellä Suomen kommunistisen puolueen kesällä 1918. Kuusinen yritti vielä paluuta Suomen johtoon puna-armeijan avulla vuonna 1939 Stalinin asettaman nukkehallituksen pääministerinä.
Kapina oli kaikkeam muuta kuin työväestön nousu epäoikeudenmukaisuuksia vastaan. Kapinan ainoa tavoite oli diktatuuri ja sitä kautta valtaa ja mammonaa johtajille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sota oli lopussa, mutta tappaminen ei ollut vielä edes alkanut.
Puheen laatijat eivät olleet vielä nähneet tulevaa teurastusta vankileireillä. Määrällisesti suurimmat ihmisuhrit tulivat vasta sodan jälkeen. Kansanmurhaa ei oltu tehty vielä huhtikuussa.
Sodassa kaatui lähes yksinomaan sotaan osallistuvia, sodan jälkeen tapettiin runsaasti täysin syyttömiä ihmisiä. Ihmisiä, joilla ei ollut sotaan mitään osuutta.
Meillä on vielä runsaasti pyykkiä pestävänä.
Huhtikuussa oli jo punaiset murhanneet noin 1400 valkoista. Hallituksen joukkojen teloitukset ja punaisten puhdistukset vallatuilla alueilla olivat käyvnnissä.Ne jatkuivat kesäkuulle.
Vankileireillä ei tapahtunut mitään teurastusta enää kesäkuun lopun jälkeen. Ihmiset kuolivat nälkään ja sairauksiin. Vajaa 300 teloitettiin valtionrikosoikeuksien tuomioiden perusteella.
55 000 armahdettiin vielä vuonna 1918.
Taphtumat olivat kyllin karmeita ihan sellaisinaan. Miksi niitä pitää vielä 2008 liioitella. Rakastatko teloituksia?
Ei noin pienillä luvuilla päästä kansanmurhan mittasuhteisiin. Eikä tapettu kansallisuuden perusteella, vaan kapinaan osallistumisen perusteella. Eikä läheskään kaikkia tapettu tarkoituksellisesti, vaan tautiepidemia pääsi valloilleen. Ja oli myös punaista terroria, joka loppui kesken kaiken punaisten joutuessa vankeuteen tai maanpakoon. Kansanmurhan sijaan on selkeämpää puhua vain sisällissodan tapahtumista.