Psykologismista
”Psykologismiksi nimitetään valetieteellistä menetelmää, joka yrittää jonkun teon sielullisen sisällön perustella määritellä onko teko oikea vai väärä. Tällainen yritys ajautuu välttämättömästi haaksirikkoon, sillä henkinen luomus karttaa tällaista lähestymistapaa. Kaiken henkisen omia periaatteita ei saa koskaan väheksyä. Emme saa kieltää olemassaololtamme sen jumalallista alkuperää sen perusteella, että jumalakäsite saa kiittää alkuperästään alkuihmisen ylivoimaisia luonnonvoimia kohtaan tuntemaa pelkoa. Taiteilijan taiteellisen työn arvoa tai arvottomuutta ei liioin voida mitenkään päätellä sen perusteella, että hän on luonut sen psyykkisen sairauden aikana, sanokaamme psykoottisen elämänvaiheensa aikana.” (Viktor E. Frankl, ” Olemisen tarkoitus”, s. 39 - 40)
Reduktionismi
”Määrittelisin reduktionismin valetieteelliseksi menettelytavaksi, jolla tietty erityisesti inhimillinen ilmiö palautetaan alkeellisempaan, ihmisen alapuolella olevan. Miten reduktionismi silloin voitaisiin määritellä miksikään muuksi kuin epäinhimilliseksi. Rakkaudesta ei jää silloin jäljelle muuta kuin vietit, ja omatunto on pelkää yliminä.” (Viktor E. Frankl, ” Olemisen tarkoitus”, s. 43 – 44)
”Psykologismiksi nimitetään valetieteellistä menetelmää, joka yrittää jonkun teon sielullisen sisällön perustella määritellä onko teko oikea vai väärä. Tällainen yritys ajautuu välttämättömästi haaksirikkoon, sillä henkinen luomus karttaa tällaista lähestymistapaa. Kaiken henkisen omia periaatteita ei saa koskaan väheksyä. Emme saa kieltää olemassaololtamme sen jumalallista alkuperää sen perusteella, että jumalakäsite saa kiittää alkuperästään alkuihmisen ylivoimaisia luonnonvoimia kohtaan tuntemaa pelkoa. Taiteilijan taiteellisen työn arvoa tai arvottomuutta ei liioin voida mitenkään päätellä sen perusteella, että hän on luonut sen psyykkisen sairauden aikana, sanokaamme psykoottisen elämänvaiheensa aikana.” (Viktor E. Frankl, ” Olemisen tarkoitus”, s. 39 - 40)
Reduktionismi
”Määrittelisin reduktionismin valetieteelliseksi menettelytavaksi, jolla tietty erityisesti inhimillinen ilmiö palautetaan alkeellisempaan, ihmisen alapuolella olevan. Miten reduktionismi silloin voitaisiin määritellä miksikään muuksi kuin epäinhimilliseksi. Rakkaudesta ei jää silloin jäljelle muuta kuin vietit, ja omatunto on pelkää yliminä.” (Viktor E. Frankl, ” Olemisen tarkoitus”, s. 43 – 44)
Vastaukset 8
Vanhimmat
>Emme saa kieltää olemassaololtamme sen jumalallista alkuperää sen perusteella, että jumalakäsite saa kiittää alkuperästään alkuihmisen ylivoimaisia luonnonvoimia kohtaan tuntemaa pelkoa.
En ole materialisti ja spirituaalisena panteistina voisin itsekin noin ajatella kuin Frankl, mutta hivenen minua ihmetyttää mikä kukaan on päättämään toisten puolesta mitä saamme ja mitä emme? Okei, ukko kitui keskitysleirillä ja kuten jotkut erittäin harvat ihmiset hän jotenkin onnistui kompensoimaan tuskat ja kärsimykset onnellisuusfilosofialla jonka varsinainen ydin ei ole minulle (pessimistinä) koskaan kunnolla avautunut. Aikoinaan kun hänen ajatuksiinsa tutustuin, ne kuulostivat kovin sellaiselta "setä nyt kertoo sulle miten sun kuuluu ajatella", olettaisin, etten niistä innostunut.
Mikä varsinaisesti tekee Franklista niin kovan staran ja mikä erottaa hänet amerikkalaisten hömppäopusten (onnelliseksi sekunnissa tämän kirjan luettuasi) kirjoittelijoista? Älkää nyt vaan vastatko että hänellä on joku kärsimyksen kunniakruunu tms.
Reduktionismissa piilee kaksi vaaraa
1) karkea yksinkertaistaminen johtaa virheellisiin johtopäätöksiin
2) kaikille reduktionistien väitteille (esim aivotoiminta voidaan selittää kokonaisuudessaan kemialla) EI OLE RIITTÄVIÄ TODISTEITA
Siksi emme saa, koska TIEDE sanoo niin.
Jos kuitenkin analysoidaan tätä lauselmaa:
>Emme saa kieltää olemassaololtamme sen jumalallista alkuperää sen perusteella, että jumalakäsite saa kiittää alkuperästään alkuihmisen ylivoimaisia luonnonvoimia kohtaan tuntemaa pelkoa.
...niin tuossahan annetaan olettaa että olemmassaolollamme on jumallinen alkuperä 100 % varmuudella. Lause pitäisi siis kuulua että
"Emme saa kieltää olemassaololtamme sen jumallisen alkuperän mahdollisuutta sen perusteella..."
- jotta olisimme tieteellisiä. Jos sana "mahdollisuutta" puuttuu, kyseessä ei ole tiede vaan uskonnollinen väite. Usko siis.
Tuskin Frankl on tässä pyrkinytkään tieteelliseen täsmällisyyteen. Reduktionismin osoittaminen perusteettomaksi on tässä olennaisinta. Psykologismi ja reduktionismi alentavat ihmistä. Sellaisten aseteiden valitseminen saattaa johtaa mm. siihen, jota keskitysleireillä saatiin kokea.
Demokratia perustuu ihmisarvon tunnustamiseen. Tieteellisesti ei voida todistaa, että ihminen olisi jotain arvokasta olemassaolossa, mutta tunnemme, että niin on. Uskonnollisesti ajattelemme niin, että ihminen on Jumalan henkilapsi ja hänet on luotu (tulemaan) Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Se jos mikä auttaa arvostamaan kaikkia ihmisiä ja rakastamaan lähimmäistä kuin itseään. Ei ole kysymys itserakkaudesta, vaan oman arvonsa tuntemisesta.
Kyllä sen puhtaaksi egoismiksikin voi mieltää että sitä ollaan peräti Jumalan kuvia.
Onko psykologismia sanoa että kun pieni lapsi kokee omat vanhempansa jumalankaltaisina ja sitten myöhemmin havaitsee että nämä eivät olekaan kaikkivoipia, niin "jumala muuttaa taivaaseen" eli muuttuu näkymättömäksi superjumalaksi joka ei voi olla epätäydellinen koska ei sijaitse täällä maisella tasolla?
Mielestäni kuitenkin kaikki vaihtoehdot tulee ottaa huomioon kun mietitään miten ajatus Jumalasta tai uskonnot ovat syntyneet. Jos pysähdytään vain siihen että olemme henkiä tms. niin se on todellakin uskoa (itsekin olen toki uskovainen omalla tavallani), mutta ei tiedettä. Tiede ei toteudu jos _päätetään ajatella tietyllä tavalla muusta piittaamatta_.
Ihmisiä voi arvostaa ilman että uskoo Jumalaan tai että ihmiset ovat henkiä. Kysy vaikka joltakulta ateististilta tai ontologiselta materialistilta. Olen muutaman erittäin mukavan tuollaisen tavannut - vaikka itsehän en siis ole kumpaakaan.
Uskonto on kuitenkin usein vahva tuki eettiselle käyttäytymiselle. Demokratia ei edellytä uskontoa, vaan ihmisarvon tunnustamista.
Minusta on psykologismia johtaa jumalakäsitys vanhemmista. Voi sillä olla merkitystä ihmisen jumalakäsitykseen, mutta ei siitä ole mitään vahinkoa, jos ihminen rakentaa uskontonsa aitoihin ilmoituksiin ja etsii niitä.
Jos uskonnon "aito ilmoitus" on että kivitä uskoton ihminen, niin onhan siitä vahinkoa kun sitten kivitellään kaikenlaisista ripsien räpsyittelyistäkin.
Uskontoon pohjautunut vahva en-tiedä-mikä myös aikoinaan sai noita- ja kerettiläisroviot ihan reippahasti roihuilemaan.
Ehkä olisi jo aika jonkin muun kuin uskontojen?
tai väärinkäytökset uskonnon nimissä eivät ole todiste uskonnon tarpeettomuudesta.
Kristus perusti kirkkonsa ja asetti sen johtoon 12 apostolia, mutta tuosta johdosta luovuttiin. Syntyi keisarin johtama kirkko ja yhä uusia kirkkoja. Kuitenkin vain yksi kirkko ja uskonto voi olla oikea, sillä kaikista ilmiöistä on vain yksi totuus. Minä olen vakuuttunut, että Kristuksen kirkko on palautettu:
http://www.mormon.org/welcome/0,6929,403-19,00.html