pysyy voimassa vuodesta toiseen - miten tämä on mahdollista? Tosi esimerkkitarina on tämäntyylinen:
Asiakas on aikanaan ns. varoissaan ollessaan solminut palvelusopimuksen ja saanut palvelun tuottajalta haltuunsa välineet kyseisen palvelun käyttöä varten. Vuosia järjestely toimi häiriöttä, kunnes asiakkaan talous romahti äkillisesti niin, että hän on joutui lopulta ulosottovelalliseksi ja toimeentulotuen pitkäaikaistarvitsijaksi. Samaisen romahduksen yhteydessä katosi myös em. palvelun käyttöväline. Vuosia asiakkaamme kuitenkin jaksoi toivoa sitä, että kadonnut palveluntuottajan omaisuus palautuisi hänelle. (Tosin tähän olisi vaadittu ihme, jota ei tapahtunut...) Asiakas siis myös monta vuotta maksoi palvelusta, jota hän ei käyttövälineen kadotettuaan pystynyt edes hyödyntämään. Katoamisen myöntäminen palvelun tarjoajalle ei taas vuosiin tullut kyseeseen - olisihan siitä aiheutunut rutiköyhälle liian suuri korvausvelvollisuus. Toimeentulotukea myöntävä sosiaaliviranomainen ei hyväksyisi lisävelkaantumista, joten ainoa vaihtoehto olisi ollut velan päästäminen ulosottoon. Asiakas pelkäsi ulosottomenettelyn saattavan pahasti vaarantaa hänen asumisensa. Vuokranmaksu ei näet voinut tuolloin viivästyä yhtään, ja sosiaalitoimisto vaatii ulosottotositteet, ennen kuin ottaa siinä mainitut velat huomioon toimeentulotukilaskelmissa. Tositteiden saaminen taas saattaa kestää, arveli asiakkaamme...
Asumisjärjestelyjensä muututtua ja taloudellisen asemansa kohennuttua rutiköyhyydestä köyhyydeksi asiakkaamme yksinkertaisesti lakkasi maksamasta näitä laskuja. Hän ajatteli, että palveluntuottaja ottaa parissa kuukaudessa ensmmäisestä laiminlyönnistä yhteyden ensin huomautuslaskuin ja sitten vaatein palauttaa palvelunkäyttövälineet. Mutta näin ei ole tapahtunut! Kyseisestä palvelusta tulee yksi lasku vuosittain, kuten aina ennenkin. Mitään karhulaskuja puuttuvista vuosittaiseristä ei ole tullut. Viitisen vuotta sitten palveluntuottaja muutti laskutussysteemin ainoastaan suoraveloitukseksi, mihin tämä asiakkaamme ei tietenkään voinut suostua eikä siis tarpeellisia yhteystietojaan palveluntuottajalle lähettää. Ja muutama kuukausi tästä laskutusmuutosilmoituksesta palveluntuottaja pyysi tätä niskuroivaa asiakastaan palauttamaan palvelunkäyttövälineensä - joita hänellä ei siis ollut. Asiakas ei reagoinut tähän vaatimukseenkaan...
Mutta kas kummaa: sen sijaan, että lähettäisi asiakkaallemme laskun em. palvelunkäyttövälineitten uusimisesta palveluntuottaja onkin jatkanut entisenlaisten vuosittaiskäyttölaskujen lähettämistä!
Mietinkin nyt, miten kauan suuri yritys jatkaa tätä menettelyä. Aikanaan oletin, että sopimus kuin sopimus purkautuu, jollei toinen sopijaosapuolista hoida (maksu)velvoitteitaan, ja velkomaan jäänyt sopijaosapuoli lähettää viiveettä laskun velallisosapuolen haltuun jääneestä omaisuudestaan. Esimerkiksi kirjastot toimivat näin, jos käyttäjä ei havahdu palauttamaan lainaamaansa aineistoa huomautuskirjeet saatuaankaan.
Asiakas on aikanaan ns. varoissaan ollessaan solminut palvelusopimuksen ja saanut palvelun tuottajalta haltuunsa välineet kyseisen palvelun käyttöä varten. Vuosia järjestely toimi häiriöttä, kunnes asiakkaan talous romahti äkillisesti niin, että hän on joutui lopulta ulosottovelalliseksi ja toimeentulotuen pitkäaikaistarvitsijaksi. Samaisen romahduksen yhteydessä katosi myös em. palvelun käyttöväline. Vuosia asiakkaamme kuitenkin jaksoi toivoa sitä, että kadonnut palveluntuottajan omaisuus palautuisi hänelle. (Tosin tähän olisi vaadittu ihme, jota ei tapahtunut...) Asiakas siis myös monta vuotta maksoi palvelusta, jota hän ei käyttövälineen kadotettuaan pystynyt edes hyödyntämään. Katoamisen myöntäminen palvelun tarjoajalle ei taas vuosiin tullut kyseeseen - olisihan siitä aiheutunut rutiköyhälle liian suuri korvausvelvollisuus. Toimeentulotukea myöntävä sosiaaliviranomainen ei hyväksyisi lisävelkaantumista, joten ainoa vaihtoehto olisi ollut velan päästäminen ulosottoon. Asiakas pelkäsi ulosottomenettelyn saattavan pahasti vaarantaa hänen asumisensa. Vuokranmaksu ei näet voinut tuolloin viivästyä yhtään, ja sosiaalitoimisto vaatii ulosottotositteet, ennen kuin ottaa siinä mainitut velat huomioon toimeentulotukilaskelmissa. Tositteiden saaminen taas saattaa kestää, arveli asiakkaamme...
Asumisjärjestelyjensä muututtua ja taloudellisen asemansa kohennuttua rutiköyhyydestä köyhyydeksi asiakkaamme yksinkertaisesti lakkasi maksamasta näitä laskuja. Hän ajatteli, että palveluntuottaja ottaa parissa kuukaudessa ensmmäisestä laiminlyönnistä yhteyden ensin huomautuslaskuin ja sitten vaatein palauttaa palvelunkäyttövälineet. Mutta näin ei ole tapahtunut! Kyseisestä palvelusta tulee yksi lasku vuosittain, kuten aina ennenkin. Mitään karhulaskuja puuttuvista vuosittaiseristä ei ole tullut. Viitisen vuotta sitten palveluntuottaja muutti laskutussysteemin ainoastaan suoraveloitukseksi, mihin tämä asiakkaamme ei tietenkään voinut suostua eikä siis tarpeellisia yhteystietojaan palveluntuottajalle lähettää. Ja muutama kuukausi tästä laskutusmuutosilmoituksesta palveluntuottaja pyysi tätä niskuroivaa asiakastaan palauttamaan palvelunkäyttövälineensä - joita hänellä ei siis ollut. Asiakas ei reagoinut tähän vaatimukseenkaan...
Mutta kas kummaa: sen sijaan, että lähettäisi asiakkaallemme laskun em. palvelunkäyttövälineitten uusimisesta palveluntuottaja onkin jatkanut entisenlaisten vuosittaiskäyttölaskujen lähettämistä!
Mietinkin nyt, miten kauan suuri yritys jatkaa tätä menettelyä. Aikanaan oletin, että sopimus kuin sopimus purkautuu, jollei toinen sopijaosapuolista hoida (maksu)velvoitteitaan, ja velkomaan jäänyt sopijaosapuoli lähettää viiveettä laskun velallisosapuolen haltuun jääneestä omaisuudestaan. Esimerkiksi kirjastot toimivat näin, jos käyttäjä ei havahdu palauttamaan lainaamaansa aineistoa huomautuskirjeet saatuaankaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.