Kun kulttuuri tai sivilisaatio niin sanotusti takertuu muistoihinsa, kuten Suomessa tänä päivänä, kun puhutaan "sortovuosista" (ennenkuulumattomasta teollisesta, kulttuurisesta ja poliittisesta noususta), vuoden 1918 "valkoisten voitosta" (joka oli saksalaisten) tai Kannaksen "torjuntavoitosta" (joka oli tappio), on kyseessä sekä hurskasteleva
nostalgia, että todellisuuden loihtiminen soveliaaksi ajankohdan tarpeisiin - jotka
näissä tapauksissa ovat poliittisia.
Sama ilmiö on nähtävissä yksilön käyttäytymisessä. Hän viehättyy tiettyyn
menneisyyden tulkintaan ja pyrkii näennäisesti eteenpäin, mutta hakeutuu todellisuudessa taaksepäin Elysionin suloisen lohdullisille ja elähdyttäville kentille. Näiden muistojen jatkuvaa toistamista voi pitää regressiona ("taantuma; paluu lapsenomaisempaan ajatteluun, mm. terveen egon kyky osittaisesti, valikoivasti ja tilapäisesti siirtyä lapsenomaisempiin toiminta- tai tyydytysmuotoihin" /suom.huom.), eräänlaisena henkisenä onaniana.
(Lainaus kirjasta: Alas Akropolilta, Leif Salmén, s.18)
nostalgia, että todellisuuden loihtiminen soveliaaksi ajankohdan tarpeisiin - jotka
näissä tapauksissa ovat poliittisia.
Sama ilmiö on nähtävissä yksilön käyttäytymisessä. Hän viehättyy tiettyyn
menneisyyden tulkintaan ja pyrkii näennäisesti eteenpäin, mutta hakeutuu todellisuudessa taaksepäin Elysionin suloisen lohdullisille ja elähdyttäville kentille. Näiden muistojen jatkuvaa toistamista voi pitää regressiona ("taantuma; paluu lapsenomaisempaan ajatteluun, mm. terveen egon kyky osittaisesti, valikoivasti ja tilapäisesti siirtyä lapsenomaisempiin toiminta- tai tyydytysmuotoihin" /suom.huom.), eräänlaisena henkisenä onaniana.
(Lainaus kirjasta: Alas Akropolilta, Leif Salmén, s.18)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Haluaako Leif Salmén luoda oma käsitteistön kun puhutaan menneisyydestä. Haluaako hän kutsua "sortovuosia", "valkoisten voittoa", "torjuntavoittoa" jollain muulla käsitteellä.
Historian tuntevat kyllä tietävät, Suomessa tapahtui teollinen, taloudellinen ja kulttuurinen nousu 1890-1917. Siis sortovuosina.
Historiaa tuntevat tietävät että saksalaisten maihinnousu etelässä 1918 nopeutti valkoisten voittoa. Tietävät myös että Saksa tuki jääkäriliikettä itsekkäistä syistä.
Historiaa tuntevat tietävät, keväällä 1944 Suomelta vaadittiin ehdotonta antautumista, mutta torjuntavoiton vuoksi Suomea ei miehitetty.
Kirjan kirjoittaja on itse viehättynyt tiettyyn menneisyyden tulkintaan, pyrkii näennäisesti eteenpäin mutta hakeutuu todellisuudessa taaksepäin Varmaan aidosti hän pitää muita ali-ihmisinä.
"Se on tämmöstä meitin ihmisten", Preeti Leppänen Linnan Pohjantähdessä.
että herra L.S. puhui ensisijassa historian muistelemisen tarkoitushakuisuudesta ja historiallisten muistojen muokkautumisesta ja ennenkaikkea käytöstä tämänhetken tarpeisiin, muistoihin takertumisesta.
lainauksessa esiintyvät olivat hänen esimerkkejään ja niitä voi aivan yhtä hyvin kaivella vaikkapa ns. vasemmistolaisesta muistelemsesta. Tai omasta henkilökohtaisesta elämästään.
Mielenkiintoista on kuitenkin se, että edellinen kirjoittaja väisti asian ja takertui esimerkkeihin.
Muistaminen on osa evoluutiota, eläimet muistaa, kasvit muistaa. Linnutkin siirtää muistonsa uusille sukupolville.
Juutalaisten on syytä muistaa natsien tuhoamisleirit.
Putin ei halua muistaa Kstynin teloituksia Puolssa toisen maailmansodan alussa. Tai montaa muuta asiaa.
On muistelemisella rajansa, voi jäädä oma elämä elämättä. Pienten kansojen on erityisesti syytä muistaa historiansa.
"Pienten kansojen on erityisesti syytä muistaa historiansa."
Siksi varmaan, ettei tule tehtyä samoja virheitä uudestaan?
"Haluaako Leif Salmén luoda oma käsitteistön kun puhutaan menneisyydestä. Haluaako hän kutsua "sortovuosia", "valkoisten voittoa", "torjuntavoittoa" jollain muulla käsitteellä."
... sivullinen huomaa, ettei tuon kirjoittaja ole ymmärtänyt alottajan pointtia eikä siten Leif Salmeninkaan. "Ali-ihmisyys" haluaa ottaa Salmenista niskalenkin?
Salmenhan on oivaltanut jotain olennaista, joten kirjoittajan on turha heittäytyä ylhäältäpäin hurskastelevaksi "surulliseksi", kun "Leif S. ei ymmärrä monia asioita".
Älykäs, monen kielen taitaja Leif norsunluutornissa,
iskee salamoita ihmiskunnan keskuuteen. Todellisessa elämässä ihmisen käyttäytyvät tyhmästi, poliitikolla, yritysjohtajilla, professorilla on johdettavina, epätäydelliset ihmiset kaikkine harhakäsityksineen.
Leif lukee kirjoja, hänen ei tarvitse taivutella muita ihmisiä ratkaisujensa taakse. Vielä on paperia johon hänen ajatuksensa painetaan. Leif ei ole koskaan ollut vastuussa suuresta joukosta ihmisiä.
Meillä kaikilla on hetkiä jolloin tunnemme oivaltamme jotain olennaista.
Anna arvo itsellesi ja anna arvo Leif Salmenille hänen norsunluutornissaan. Viestisi kertovat arvonkieltämishalusta.
Leif Salmen on taitava sanankäyttäjä, mutta se ei tee hänestä suurta totuuden näkijää.
Salmen on aina reilusti punaisten silmälasien kautta katsellut maailmanmenoa, ja niin kertoo itsekin.
Salmen voi nostaa esiin uusia näkökulmia, mutta ei ne ole välttämättä sen oikeampia kuin muutkaan.
muistamisen valikoivuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta.
Taisi lukija toimia lukemansa ymmärtämisensä suhteen samoin. Olikohan silmälasien värillä osuutta asiassa?