Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli ja yrittäjä Toivo Sukari ovat tulleet esiin viime aikoina tavalla jota ei voi kuin kiitellä. Kyse on todellisesta arjen sankaruudesta tässä mätäpaiseita pursuavassa puolueiden vaalirahoituksessa. Kun kansanedustajat tekevät itselleen säännöksiä ne tehdään tietysti sellaisiksi että niitä on helppo kiertää. Onneksi jotain sentään näistä vehkeilyistä paljastuu.
Tiedotusvälineet ovat käsitelleet asiaa, mutta mielestäni silmiinpistävän maltillisesti. Nyt on tarkan pelin aika niin lehtitaloilla kuin poliitikoillakin. Kunnallisvaalit ovat tulossa, ehdokkaiden pitäisi saada rahoittajia ja media ei tietenkään halua sitä että mainostulot ehtyisivät tämän jupakan takia. Ehkä asiaa pitäisikin lähestyä toisesta näkökulmasta.
Yritykset ovat kertoneet suunnanneensa vaalirahaa niiden etuja erityisesti ajaville ehdokkaille. Tulos sijoitukselle on ollut vähintäinkin hyvä, sillä verotusta on viime aikoina kevennetty ainoastaan yritysten ja pääomien eduksi, tavan tallaajille on tullut vain välillisten verojen ja maksujen korotuksia.
Keskustan ja Kokoomuksen ehdokkaiden runsas mukanaolo tukea saaneiden joukossa ei ole varmaan kenellekään mikään yllätys. Joillekin varmaan ainakin pienimuotoinen yllätys on se, että SDP:kin on saanut jotain. Ehkä Paavo Lipposen johtamat hallitukset tekivät sen verran hyvin yrityksiä suosivaa politiikkaa, että firmat katsoivat demaritkin tuen arvoiseksi. Viimeistään Vanhasen ykköshallituksen tekemä varallisuusveron poisto demarin valtiovarainministerikaudella varmaan vakuutti demareiden tunteet rikkaita kohtaan aidoiksi.
Kaikki tämä on tapahtunut aikana, jolloin köyhien lapsiperheiden määrä on moninkertaistunut ja Suomen sosiaaliturva on vajonnut EU-maiden heikoimpien joukkoon. Miljoonan euron kysymys on se, että kuinka nämä pienituloisimmat väestöryhmät saavat kerättyä sellaisen potin tuleviin eduskuntavaaleihin että sillä saisi yli sata heidän asiaansa ymmärtävää kansanedustajaa? Suomalaisessa demokratiassa kun näköjään rahalla saa, vaikka maatamme yleensä vähiten korruptoituneena pidetäänkin.
Ylipäätään voi sanoa, että nykyhallituksella ei ole minkäänlaista linjanvetoon kykenevää johtoa. Lieneekö Suomessa yhtäkään niin heikot johtajaominaisuudet omaavaa kunnanjohtajaa kuin pääministeri Matti Vanhanen on. Tumpulointi Ideaparkissa oli varsinainen limbo. Vanhasen kakkoshallitus jää kansalaisten mieliin lähinnä seksiviesti- ja korruptiohallituksena. Niin, ja mitä vielä tulee ennenkuin kausi on ohi tai pääministeri Vanhanen ymmärtää erota.
Tiedotusvälineet ovat käsitelleet asiaa, mutta mielestäni silmiinpistävän maltillisesti. Nyt on tarkan pelin aika niin lehtitaloilla kuin poliitikoillakin. Kunnallisvaalit ovat tulossa, ehdokkaiden pitäisi saada rahoittajia ja media ei tietenkään halua sitä että mainostulot ehtyisivät tämän jupakan takia. Ehkä asiaa pitäisikin lähestyä toisesta näkökulmasta.
Yritykset ovat kertoneet suunnanneensa vaalirahaa niiden etuja erityisesti ajaville ehdokkaille. Tulos sijoitukselle on ollut vähintäinkin hyvä, sillä verotusta on viime aikoina kevennetty ainoastaan yritysten ja pääomien eduksi, tavan tallaajille on tullut vain välillisten verojen ja maksujen korotuksia.
Keskustan ja Kokoomuksen ehdokkaiden runsas mukanaolo tukea saaneiden joukossa ei ole varmaan kenellekään mikään yllätys. Joillekin varmaan ainakin pienimuotoinen yllätys on se, että SDP:kin on saanut jotain. Ehkä Paavo Lipposen johtamat hallitukset tekivät sen verran hyvin yrityksiä suosivaa politiikkaa, että firmat katsoivat demaritkin tuen arvoiseksi. Viimeistään Vanhasen ykköshallituksen tekemä varallisuusveron poisto demarin valtiovarainministerikaudella varmaan vakuutti demareiden tunteet rikkaita kohtaan aidoiksi.
Kaikki tämä on tapahtunut aikana, jolloin köyhien lapsiperheiden määrä on moninkertaistunut ja Suomen sosiaaliturva on vajonnut EU-maiden heikoimpien joukkoon. Miljoonan euron kysymys on se, että kuinka nämä pienituloisimmat väestöryhmät saavat kerättyä sellaisen potin tuleviin eduskuntavaaleihin että sillä saisi yli sata heidän asiaansa ymmärtävää kansanedustajaa? Suomalaisessa demokratiassa kun näköjään rahalla saa, vaikka maatamme yleensä vähiten korruptoituneena pidetäänkin.
Ylipäätään voi sanoa, että nykyhallituksella ei ole minkäänlaista linjanvetoon kykenevää johtoa. Lieneekö Suomessa yhtäkään niin heikot johtajaominaisuudet omaavaa kunnanjohtajaa kuin pääministeri Matti Vanhanen on. Tumpulointi Ideaparkissa oli varsinainen limbo. Vanhasen kakkoshallitus jää kansalaisten mieliin lähinnä seksiviesti- ja korruptiohallituksena. Niin, ja mitä vielä tulee ennenkuin kausi on ohi tai pääministeri Vanhanen ymmärtää erota.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Valitettavasti on menty parlamentarismissa niin pitkälle ettei eduskuntaa ja hallitusta enää voi mitenkään erottaa. Tämä hallitus on kompuroinut heti alusta lähtien mitä eriskummallisimmalla tavalla, mutta järjelmä on niin täysin maho, ettei muutosta saada aikaan ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Kuka perskules on luonut moisen järjestelmän?
Olisko tuo vaan niin että kun pressanlinnasta ei enää tule semmosta viestiä jossa olis valtaa takana niin mikään politiikka ei hallituksia kaatele tai hajota eduskuntia. Eduskunta on poistanu itteltään pelotteen kun on ottanut presidentiltä vallan. Koivisto sen vallanpurun tais aloittaa. Tämä kyllä tarkottaa että sitten pitäisi olla aina jämäkkä pääministeri mutta tuo sattumalta alunperin toimeentullut Vanhanen näyttää jatkavan niitä kuuluisia oppivuosia eikä taida ikinä oppia kun on jo yksi pisimpään virassa olleita pääministereitä.