Eräs ongelma pohdintaan.
Ilman ajatuksia ei ole mitään sanottavaa, vaikka olisi jokin kieli kuten suomi (ja puhetaito) olemassa. Ilman jotain kieltä, kuten suomea, ei taasen olisi ajatuksia, sillä ajatteluhan on sisäistä puhetta, joka koostuu jonkun kielen sanoista ja kieliopista. Vailla jotain kieltä sanoineen ja kieliopin sääntöineen mieli olisi tyhjä ajatuksista. Kumpi on ollut ensin, ajattelu vai kieli? Eikö molempien ole pitänyt olla samalla kertaa olemassa, sillä kumpikin tarvitsee toista?
Ilman ajatuksia ei ole mitään sanottavaa, vaikka olisi jokin kieli kuten suomi (ja puhetaito) olemassa. Ilman jotain kieltä, kuten suomea, ei taasen olisi ajatuksia, sillä ajatteluhan on sisäistä puhetta, joka koostuu jonkun kielen sanoista ja kieliopista. Vailla jotain kieltä sanoineen ja kieliopin sääntöineen mieli olisi tyhjä ajatuksista. Kumpi on ollut ensin, ajattelu vai kieli? Eikö molempien ole pitänyt olla samalla kertaa olemassa, sillä kumpikin tarvitsee toista?
Vastaukset 3
Vanhimmat
jotain funtsii vaikkei ne osaakaan tuottaa mitään kieltä. Että se siittä.
...myös aikuisia ihmisiä, jotka eivät ajattele sanoin vaan kuvin. Kuuluisin on eräs autisti joka on käyttänyt ominaisuuttaan hyödyksi suunnitellessaan eläimille sopivia tiloja ja laitteita.
Eläinten opettaminen tekemän mm. sirkustemppuja ei perustu siihen kieleen mitä kouluttaja puhuu, vaan siihen mitä eläin päättelee tapahtuvan jos "hän" onnistuu tempussa tai toisaalta epäonnistuu.