Miten pääsen eroon tästä laumasta. Kieltäjän osassa olen ollut pitemmän aikaa, mutta tavanomaisesti kulkenut lauman mukana. Tuskaa ja vaivaa tuotan läheisille kertoessani kaiken, mutta milloin sen teen niin on epäselvä minulle. Näinhän asia vaan on, että en halua uskoa samalla tavalla asioista. Hieno joukko ja usko, mutta joku katkeruus niskaani pitäisi saada jotta voivat kaiken tämän hyväksyä.
Miten pääsen eroon tästä laumasta.
Poikamies!
71018
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ethän sinä voi kaksoiselämää elää kun on kysymys uskomisesta.
Olet ymmärtääkseni tehnyt jo ratkaisun, miksi siis säälit muita ja roikut mukana?
Hyvähän se on että seuroissa vielä kuljet ja porukoitten mukana, mutta se ei sinua autuuteen johda jos ratkasun olet jo sisimmässäsi tehnyt.
Olet toisaalta empaattinen kun ajattelet toisten, läheistesi tunteita kun ratkasun kertomista heille mietit.. mutta teet vain itsellesi hallaa olemalla eri kuin mitä olet.
Jumala näkee sydämeen.
Selaa vaikka tällä palstalla hoitokokousketjuja, minun mielestä ne tuo jo sen ymmärryksen, että normaali ihminen ei voi hyväksyä näitä menettelyjä kuulumalla tällaiseen yhteisöön. Ihan samoin olen päätellyt että Thaimaaseen en matkusta, koska siellä ei ole saatu/haluttu kitkeä pois lapsien hyväksikäyttöä, joka on kauhistus Jumalan silmien edessä, samoin kuin hoitokokoukset. Kun ihminen ottaa maan päällä jumalan valtuudet, hän tekee itsestään iljettävän irvikuvan, kuvittele sarvet päähän, niin ymmärrät mitä tarkoitan.
No ensin kannattaa tietty kysya itseltaan sellaista asiaa, etta miten hieno on sellainen joukko joka ei salli rehellisyytta. Ihan selvasti pelkaat etta sinun niskaasi kaadetaan joku p#sk#lasti jos lahdet. Miten hieno on sellainen usko...ja todelisuudessa nain muuten taphtuukin, lasti tulee niskaan, mutta minulla ei ole ollut tapana sellaista joukkoa arvostaa, se on meilla erona.
Miksi sinun pitaa ylistaa sellaista uskoa ja sellaista joukkoa, johon et voi kuulua, johon et voi uskoa ja jota todelisuudessa pelkaat...
Tervetuloa vain tanne katkeroiden joukkoon!
se ajatus ja tunne, etteivät muut pidä enää uskovaisena. Itsellä se voi olla edessä kun ei tunnu uskoa riittävän, en tiedä, muttei se vl:ien vika ole. Jokainen uskoo tavallaan ja ei vl:ien tarvitse uskoa eri tavalla uskovien olevan oikeassa.
ns. tapauskovainen, ennenkuin se alkoi ahistaa.Usko ei enää toiminut arjessa, ei ollut enää kantava voima, vaan rasittava pakko.
Mutta vl.liike tavallaan ohjaa ihmisiä ulkokohtaisuuteen ja tapauskovaisuuteen. Pääasia on, että näyttää naamansa ry:llä. Ihmisiä ei rohkaista henkilökohtaisen Jumala-suhteen rakentamiseen.
Itse kerroin vain parhaille kavereille, että en halua enää olla vl. Kuten arvata saattaa, huonot uutiset kulkee salamana. Ja minua alettiin pitää "ilmana" tai mulkoiltiin kuin jotakin saastaista esim. kaupassa jne. Eli tosi helppoa oli ero.
Mutta tärkeintä onkin, ettet kiellä Jumalaa, vaikka ko. srkn jätät.Rupea rukoilemaan ja etsimään uutta kristillistä srk.aa, johon voit turvata, vaikka aluksi ehkä haluatkin "tuulettua" vapaudessa, niinkuin näköjään monet vlt tekee.
Ja valmistaudu tulevaan: eli jääkö sinulle vl.ystäviä? Mistä saat uusia ihmissuhteita? Harrastuspiirejä? Srkn? Ja valmistaudu kestämään halveksunta ja rumatkin sanat, kun sinua vastaan käännytään. Mutta jos pidät kiinni Jumalasta, ja päätät vain katsoa eteenpäin, selviät. Meitä on monia, jotka ajan kanssa on selvitty voiton puolelle. Jos sinun on pakko maistella maailman iloja, tulet huomaamaan, ettei ne anna juuri mitään, joten eikannata vajota liian syvälle.Mietipä näitä. Ja siis todella, ELÄVÄÄ uskoa löytyy muualtakin.
Yllä oleva vastaus avaajalle on todella hyvä. En voi lisätä siihen mitään.
Olen itse monia vuosikymmeniä "asunut" tässä valtakunnassa. Nyt viimeisimpien vuosien aikana olen kokenut samaa vieraantumista Vielä riipun muodollisesti mukana. En usko että koskaan edes haluan hakeutua toisenlaisen yhteisön piiriin. Mutta niin paljon tämä "tapakristillisyys tuntuu vieraalle, että en tässäkään joukossa tunne oloani kotoisaksi.
Meillä kellään ei mielestäni ole varaa lähteä kieltämään "uskoamme, vaikka tämän yhteisön jättäisemmikin.
Toivon sinulle ja itselleni taivasikävää ja sitä, että säilyttäisimme jokainen henkilökohtaisen uskon näissä vaikeissa elämäntilanteissa.
olen samaa mieltä, elä heitä henkilökohtaista uskoa pois, vaikka koetkin itsesi ulkopuoliseksi ry:n toiminnasta.