Jumala on, kuulemma, kaikkivaltias. Hän loi, kuulemma, tämän maailman ja kaiken mitä tässä on. Samoin, kuulemma, saatanan.
No, jos jumala on kaikkivaltias, hän ei ole hyvä. Hän olisi varmasti voinut luoda myös systeemin, johon ei millään logiikalla tarvitsisi kärsimyksen kuulua. Joka ei voisi mennä luomansa ihmisen uteliaisuudesta pieleen siten, että haukkasi hedelmää -> karkoitetaan kärsimään.
Ei voisi mennä niin pieleen, että ei arvaisi kaikkivaltias, että tuopa enkeli sortuu 'kiusaukseen' ja muuttuu äärimmäisen kieroksi nemesikseksi, joka saa ihmiset tekemään kauheuksia.
Uskovaiset perustelevat ihan kauniilla tavoilla jumalaansa. Sitä, että perisynti tuli ihmisen kautta maailmaan. Sitä, että meillä on vapaa tahto. Sitä, että kärsimys ei ole ikuista. Sitä, että jumala tekee hyviä asioita jotta mahdollisimman moni pelastuisi.
Mutta eikö lähtökohta ole jo pielessä kun tähän on tultu? Eikö jumala suuressa rakkaudessaan olisi halunnut, ettei kärsimykselle olisi sitä suurta tarvetta? Eikö hän vain pystynyt parempaan...? Ei tarvitsisi sitä kärsimyksen piilologiikkaa, jota kautta kärsimys kuitenkin sitten kuulemma ei olekaan epäoikeudenmukaista jne.
Ja miksi jumalaa pitää myös pelätä? Sehän suoraan sanotaan. Rakkaus ja pelko eivät kyllä ihan äkkiä osu yksiin.
Uskovaiset, jotka eivät jumalaansa pysty todistamaan, vaativat silloin tällöin ateisteja todistamaan ettei jumalaa ole. Tämä ihmetyttää minua usein. Ateistina olen kiinnostunut tieteestä, siitä miten mikäkin toimii jne. Mikään kokemani, lukemani, tutkimani - mikään, ei tue käsitystä jumalan olemassaolosta. Ja kuitenkin se pitäisi, kuulemma, todistaa.
En kyllä pysty todistamaan sitäkään, etteikö vieressäni koko ajan olisi näkymätön, ruumiiton avaruusoravan haamu. En vain pysty. Tarkoittaako se, että minun ehkä on parempi uskoa, että siinä on sellainen...? Kukaan ei ole todistanut että olisi, mikään ei siihen viittaa, mutta koska en kerran pysty todistamaan, ettei ole.
Ehkä se, etten viitsi edes yrittää, tekee minusta pinnallisen, ajattelemattoman jne. Ainakin silloin tällöin joku uskovainen näin väittää ateistista, joka ei jaksa todistella jumalan olemattomuutta.
Silti en näe mitään syytä alkaa tosissani miettiä, onko vieressäni se avaruusoravan haamu tai onko jossakin se näkymätön jumala, jolla on kaikki valta mutta ei halua sitä käyttää tai miten se nyt meneekään - ei ole syytä. Kumpaankaan.
No, jos jumala on kaikkivaltias, hän ei ole hyvä. Hän olisi varmasti voinut luoda myös systeemin, johon ei millään logiikalla tarvitsisi kärsimyksen kuulua. Joka ei voisi mennä luomansa ihmisen uteliaisuudesta pieleen siten, että haukkasi hedelmää -> karkoitetaan kärsimään.
Ei voisi mennä niin pieleen, että ei arvaisi kaikkivaltias, että tuopa enkeli sortuu 'kiusaukseen' ja muuttuu äärimmäisen kieroksi nemesikseksi, joka saa ihmiset tekemään kauheuksia.
Uskovaiset perustelevat ihan kauniilla tavoilla jumalaansa. Sitä, että perisynti tuli ihmisen kautta maailmaan. Sitä, että meillä on vapaa tahto. Sitä, että kärsimys ei ole ikuista. Sitä, että jumala tekee hyviä asioita jotta mahdollisimman moni pelastuisi.
Mutta eikö lähtökohta ole jo pielessä kun tähän on tultu? Eikö jumala suuressa rakkaudessaan olisi halunnut, ettei kärsimykselle olisi sitä suurta tarvetta? Eikö hän vain pystynyt parempaan...? Ei tarvitsisi sitä kärsimyksen piilologiikkaa, jota kautta kärsimys kuitenkin sitten kuulemma ei olekaan epäoikeudenmukaista jne.
Ja miksi jumalaa pitää myös pelätä? Sehän suoraan sanotaan. Rakkaus ja pelko eivät kyllä ihan äkkiä osu yksiin.
Uskovaiset, jotka eivät jumalaansa pysty todistamaan, vaativat silloin tällöin ateisteja todistamaan ettei jumalaa ole. Tämä ihmetyttää minua usein. Ateistina olen kiinnostunut tieteestä, siitä miten mikäkin toimii jne. Mikään kokemani, lukemani, tutkimani - mikään, ei tue käsitystä jumalan olemassaolosta. Ja kuitenkin se pitäisi, kuulemma, todistaa.
En kyllä pysty todistamaan sitäkään, etteikö vieressäni koko ajan olisi näkymätön, ruumiiton avaruusoravan haamu. En vain pysty. Tarkoittaako se, että minun ehkä on parempi uskoa, että siinä on sellainen...? Kukaan ei ole todistanut että olisi, mikään ei siihen viittaa, mutta koska en kerran pysty todistamaan, ettei ole.
Ehkä se, etten viitsi edes yrittää, tekee minusta pinnallisen, ajattelemattoman jne. Ainakin silloin tällöin joku uskovainen näin väittää ateistista, joka ei jaksa todistella jumalan olemattomuutta.
Silti en näe mitään syytä alkaa tosissani miettiä, onko vieressäni se avaruusoravan haamu tai onko jossakin se näkymätön jumala, jolla on kaikki valta mutta ei halua sitä käyttää tai miten se nyt meneekään - ei ole syytä. Kumpaankaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.