ja heidän palvelijansa tunnustavat vain sen etuja palvelevat "vapaudet". Nämä edut määräävät nykyisin ilmiselvästi myös tieteen harjoittamisen alueella työtä tekevien ihmisten vapauden rajat.
Rahavaltaa palveleva eliitti ja sen juoksupojat ovat toitottaneet kaikilla mahdollisilla foorumeilla jo vuosikausien ajan tämänkaltaisen lainmukaisuuden ehdotonta pätevyyttä:
"Suomi ei pärjää huippuosaamista vaativilla markkinoilla, jos tieteentekemistä ja yliopisto-opintoja ei tehosteta, saada tuloksia tuottavaan kuntoon. Ns. akateeminen vapaus kuuluu taakse jääneeseen elämään, joka ei vastaa nykyajan vaatimuksia."
Tämän julistuksen totuudenmukaisuus on tehty ylipistoille selväksi yhteiskuntapoliitisten toimenpiteiden avulla. Niistäkin on tehty tulosjohdettuja liikelaitoksia, jotka saavat yhteiskunnalta rahaa sen mukaan, miten paljon ne saavat aikaan poliittisten vallankäyttäjien asetettamia mitattavia tuloksia. Varsinaisen rahavallan - eli erilaisten liikeyritysten on ollut tässä tilanteessa helppo huolehtia lopusta. Ne ovat ryhtyneet rahoittamaan yliopistojen toimintoja. Näin ne ovat "auttaneet" tähän tukalaan tilanteeseen joutuneita tutkijoita ja opiskelijoita "avaamalle" näille uusia selviytymismahdollisuuksia. Tästä on seurannut se, että esimerkiksi yli puolet yliopistojen loppututkinnoista on nykyisin jo salaisia. Vain tutkinnon tekemisen rahoittanut yritys saa niiden tiedot käyttöönsä.
Opetusministeriö on vasta nyt huomannut, mitä on tapahtunut ja vaatii, että kaikkien opinnäytetöisen on oltava julkisia, jokaisen niistä kiinnostuneen saatavissa. Mutta yliopistojen johto on jo oppinut läksynsä: se laulaa sen lauluja kenen leipää se syö: "Julkisuus voisi karkoittaa opinnäytetöiden rahoittajat ja taas koituisi kaikkien tappioksi".
Onko suuri yleisö - siis me kansalaiset joko hiljaisesti hyväksymässä tai kenties jopa äänekkäästi puolustamassa tällaista sanan- ja tutkimuksen vapautta. Kysyykö kukaan enää nykyisin edes itsekseen: miksi tämä on näin?
Rahavaltaa palveleva eliitti ja sen juoksupojat ovat toitottaneet kaikilla mahdollisilla foorumeilla jo vuosikausien ajan tämänkaltaisen lainmukaisuuden ehdotonta pätevyyttä:
"Suomi ei pärjää huippuosaamista vaativilla markkinoilla, jos tieteentekemistä ja yliopisto-opintoja ei tehosteta, saada tuloksia tuottavaan kuntoon. Ns. akateeminen vapaus kuuluu taakse jääneeseen elämään, joka ei vastaa nykyajan vaatimuksia."
Tämän julistuksen totuudenmukaisuus on tehty ylipistoille selväksi yhteiskuntapoliitisten toimenpiteiden avulla. Niistäkin on tehty tulosjohdettuja liikelaitoksia, jotka saavat yhteiskunnalta rahaa sen mukaan, miten paljon ne saavat aikaan poliittisten vallankäyttäjien asetettamia mitattavia tuloksia. Varsinaisen rahavallan - eli erilaisten liikeyritysten on ollut tässä tilanteessa helppo huolehtia lopusta. Ne ovat ryhtyneet rahoittamaan yliopistojen toimintoja. Näin ne ovat "auttaneet" tähän tukalaan tilanteeseen joutuneita tutkijoita ja opiskelijoita "avaamalle" näille uusia selviytymismahdollisuuksia. Tästä on seurannut se, että esimerkiksi yli puolet yliopistojen loppututkinnoista on nykyisin jo salaisia. Vain tutkinnon tekemisen rahoittanut yritys saa niiden tiedot käyttöönsä.
Opetusministeriö on vasta nyt huomannut, mitä on tapahtunut ja vaatii, että kaikkien opinnäytetöisen on oltava julkisia, jokaisen niistä kiinnostuneen saatavissa. Mutta yliopistojen johto on jo oppinut läksynsä: se laulaa sen lauluja kenen leipää se syö: "Julkisuus voisi karkoittaa opinnäytetöiden rahoittajat ja taas koituisi kaikkien tappioksi".
Onko suuri yleisö - siis me kansalaiset joko hiljaisesti hyväksymässä tai kenties jopa äänekkäästi puolustamassa tällaista sanan- ja tutkimuksen vapautta. Kysyykö kukaan enää nykyisin edes itsekseen: miksi tämä on näin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä ihmeen vikaa siinä on että oppilas saa opiskeluaikanaan kosketuksen työelämään - ja ei kai vaan, ei kai vaan, jopa itse ansaitsee elantonsa jollain ?
Toisilta/muualta melkeinpä kopsatuissa graduissa.
suomalaisille jotain ihan muuta kuin mitä sen pitäisi merkitä.
Suomalaiset on ensin pakkokoulutettu, sitten kansallisromantiikan hengessä kansakoulutettu, sitten näennäissivistetty yläluokkalaisuuden hengessä, ja nyt heistä tehdään tuotantoyksiköitä taloususkonnon hengessä.
Koska suomalaisten ihanteellisuus on vahvaa, missään historian vaiheessa he eivät ole panneet kapuloita rattaisiin. Paksuniskaiset papit ovat pöllyttäneet penskoja kinkereillä, apteekkari, ylioppilas ja kansakoulunopettaja muodostivat ennen sotia monen pitäjän koko sivistyneistön, ja nyttemmin jopa kirjailijat, taiteilijat ja muusikot uskovat olevansa päteviä kun ovat suorittaneet alansa ammattiopinnot.
Harmittaa kun siitä rauhankasvatuksesta ei kasvanut kunnollista instituutiota. Olisi sopinut tämän kansan ulkoiseen ilmeeseen, että keskuudessamme olisi komeillut tittelinkipeitä rauhantohtooreita.
Kun kansan asentet ovat kaikenlaisia oppiarvoja sairaallakin tavalla kunnioittavia ja kun koulutus on aina ollut ihmelääke kaikkeen mahdolliseen (kun lama iskee, ei muuta kuin kaksinverroin ahkeruutta ja lisää koulutusta...) ja kun toisaalta koko koululaitoksen, alhaalta ylös asti, sisällä olevat ihmiset, opettajat ja hallinnollinen byrokraattiarmeija, ovat oikeita muutosvastarinnan valioedustajia (tai mahdollisesti täydellisiä lampaita, jotka eivät uskalla missään asettua poikkiteloin, eivät edes nouse vastustamaan sitä törkeää ja täysin tyhjän päälle rakennettua oppikirjabisnestä jolla kaupalliset kustantajat repivät rahaa), on selvää, että jokainen asia joka tällaisessa koulutusjärjestelmässä voidaan muutokseksi tajuta on sisällöllisesti aina jotain joka "muuttaa" opetusta vain yhä enemmän siihen suuntaan mihin se muutenkin on kallellaan.
Siksi suunnitelmat nopeuttaa ihmisen koulutusaikoja ja yksityistää jopa korkeakouluissa tapahtuva "tieteellinen" tutkimustyö, jne, ovat vain tårta på tårta siihen paskaläjään jonka koulumaailma jo muodostaa.
Koko historia pähkinänkuoressa: ensin piti bättre folkin toimesta pieksää uppiniskainen kansa opettelemaan bokstaavit, sitten suomalaisisänmaallisuuden hurmiossa saada kansakoulu joka kylään, sitten oppikoulut joissa luettiin sukulaissielujemme kieltä saksaa, nyt englantia amerikkalaistumisen hengessä. Tämän kakun sisältö on hötönhötönhöttöä, ja kun sen päälle nyt väännetään kaupallista kuorrutusta tehokkussyhteikunnan hengessä, siinä toteutuu vain sama pitkä linja jota on kyljettu koko ajan.
Yksityistäminen lopulta muuttaa oppiarvotkin tosiasiassa kaupallisiksi suorituksiksi, ja tästä on kaksi tosiasiallista seurausta, jotka joko tunnistetaan ja tunnustetaan tai sitten ei - eli suljetaan silmät koululaitoksen todelliselta surkeudelta kuten on tehty tähänkin saakka. Toinen seuraus on se että korkeammasta "sivistyksestä" (hahaha) tulee taas uudelleen leimallisesti yläluokan erottautumistapa, toinen seuraus se, että "tieteellinen" totuus lakkaa olemasta, ja jäljelle jää vain kyseenalaistamattomien kulutustavoitteiden mukainen kaupallinen totuus.