Rahavallan edustajat ja heidän palvelijansa tunnustavat vain sen etuja palvelevat "vapaudet". Nämä edut määräävät nykyisin ilmiselvästi myös tieteen harjoittamisen alueella työtä tekevien ihmisten vapauden rajat.
Rahavaltaa palveleva eliitti ja sen juoksupojat ovat toitottaneet kaikilla mahdollisilla foorumeilla jo vuosikausien ajan tämänkaltaisen lainmukaisuuden ehdotonta pätevyyttä:
"Suomi ei pärjää huippuosaamista vaativilla markkinoilla, jos tieteentekemistä ja yliopisto-opintoja ei tehosteta, saada tuloksia tuottavaan kuntoon. Ns. akateeminen vapaus kuuluu taakse jääneeseen elämään, joka ei vastaa nykyajan vaatimuksia."
Tämän julistuksen totuudenmukaisuus on tehty ylipistoille selväksi yhteiskuntapoliitisten toimenpiteiden avulla. Niistäkin on tehty tulosjohdettuja liikelaitoksia, jotka saavat yhteiskunnalta rahaa sen mukaan, miten paljon ne saavat aikaan poliittisten vallankäyttäjien asetettamia mitattavia tuloksia. Varsinaisen rahavallan - eli erilaisten liikeyritysten on ollut tässä tilanteessa helppo huolehtia lopusta. Ne ovat ryhtyneet rahoittamaan yliopistojen toimintoja. Näin ne ovat "auttaneet" tähän tukalaan tilanteeseen joutuneita tutkijoita ja opiskelijoita "avaamalle" näille uusia selviytymismahdollisuuksia. Tästä on seurannut se, että esimerkiksi yli puolet yliopistojen loppututkinnoista on nykyisin jo salaisia. Vain tutkinnon tekemisen rahoittanut yritys saa niiden tiedot käyttöönsä.
Opetusministeriö on vasta nyt huomannut, mitä on tapahtunut ja vaatii, että kaikkien opinnäytetöisen on oltava julkisia, jokaisen niistä kiinnostuneen saatavissa. Mutta yliopistojen johto on jo oppinut läksynsä: se laulaa sen lauluja kenen leipää se syö: "Julkisuus voisi karkoittaa opinnäytetöiden rahoittajat ja taas koituisi kaikkien tappioksi".
Onko suuri yleisö - siis me kansalaiset joko hiljaisesti hyväksymässä tai kenties jopa äänekkäästi puolustamassa tällaista sanan- ja tutkimuksen vapautta. Kysyykö kukaan enää nykyisin edes itsekseen: miksi tämä on näin?
Rahavaltaa palveleva eliitti ja sen juoksupojat ovat toitottaneet kaikilla mahdollisilla foorumeilla jo vuosikausien ajan tämänkaltaisen lainmukaisuuden ehdotonta pätevyyttä:
"Suomi ei pärjää huippuosaamista vaativilla markkinoilla, jos tieteentekemistä ja yliopisto-opintoja ei tehosteta, saada tuloksia tuottavaan kuntoon. Ns. akateeminen vapaus kuuluu taakse jääneeseen elämään, joka ei vastaa nykyajan vaatimuksia."
Tämän julistuksen totuudenmukaisuus on tehty ylipistoille selväksi yhteiskuntapoliitisten toimenpiteiden avulla. Niistäkin on tehty tulosjohdettuja liikelaitoksia, jotka saavat yhteiskunnalta rahaa sen mukaan, miten paljon ne saavat aikaan poliittisten vallankäyttäjien asetettamia mitattavia tuloksia. Varsinaisen rahavallan - eli erilaisten liikeyritysten on ollut tässä tilanteessa helppo huolehtia lopusta. Ne ovat ryhtyneet rahoittamaan yliopistojen toimintoja. Näin ne ovat "auttaneet" tähän tukalaan tilanteeseen joutuneita tutkijoita ja opiskelijoita "avaamalle" näille uusia selviytymismahdollisuuksia. Tästä on seurannut se, että esimerkiksi yli puolet yliopistojen loppututkinnoista on nykyisin jo salaisia. Vain tutkinnon tekemisen rahoittanut yritys saa niiden tiedot käyttöönsä.
Opetusministeriö on vasta nyt huomannut, mitä on tapahtunut ja vaatii, että kaikkien opinnäytetöisen on oltava julkisia, jokaisen niistä kiinnostuneen saatavissa. Mutta yliopistojen johto on jo oppinut läksynsä: se laulaa sen lauluja kenen leipää se syö: "Julkisuus voisi karkoittaa opinnäytetöiden rahoittajat ja taas koituisi kaikkien tappioksi".
Onko suuri yleisö - siis me kansalaiset joko hiljaisesti hyväksymässä tai kenties jopa äänekkäästi puolustamassa tällaista sanan- ja tutkimuksen vapautta. Kysyykö kukaan enää nykyisin edes itsekseen: miksi tämä on näin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Paavo antoi hiljattain oivallisen arvion ainakin osan tutkijoista taidoista. Olivat kuulemma ihan pihalla.
Mielestäni tässä maassa tutkitaan aivan liikaa. Tästä nollatutkimukseen haaskatusta rahasta voitaisiin jakaa halukkaille työttömille pätevöitymisrahaa aina ylimpään akateemiseen arvoon saakka. Täten saataisiin uutta näkemystä myös tutkimuksen tekoon.
On nimittäin aika nöyryyttävää olla pakotettu menemään työkkärin järjestämälle kurssille opettelemaan lukemista ja työpaikkahakemuksen laatimista Word6-tekstinkäsittelyohjelmalla, jonka käyttöön on vielä anottava lupa järjestävän oppilaitoksen tietohallinnosta vastaavalta henkilöltä, joka ei kuitenkaan ole muistanut antaa oikeuksia käyttää kyseistä ohjelmaa.
Tuskin tuo tutkimuksen vapaus nyt kuitenkaan aivan ensisijainen vapaus on, koska täällä lantakasojen kupeessa elelijä joutuu osallistumaan myös kursseille, joilla opetetaan ajattelemaan niin kuin työnantaja.
Olen aina kuvitellut, että valtakunnassamme on sanan vapaus, mutta ilmeisesti sanan ja ajattelun vapaus ovat eri asia.