Itse olen luova, tiedän sen, mutta olen yleensä niin väsynyt etten saa tehtyä mitään loppuun asti. Ajattelen kyllä päässäni miten voisin kirjoittaa kirjan ja mietin kirjan sisällönkin itsekseni, sitä vaan on vaikea saada paperille tai mihinkään kun olen niin väsynyt. Maalata ja piirtääkin tykkään, mutta sekin jää aina kesken kun menen ajatuksissani siihen että maalaus onkin jo valmiina. Ja mitä intoa on enää maalata, kirjoittaa tai muuta kun päässäni teos ym. on jo valmis?
Pelkään ehkä kaikista eniten sairauksia ja kuolemaa, mietin elämää ja kuolemaa päivät pitkät eri kantilta, mietin kuinka pieniin asioihin ihmiset voi kuolla yms... Mietin miksi me täällä eletään, olen ajatellut niitä jo vuosia joka päivä. Joskus jo koulussa, töissä tai vaan ystävien kesken hävettää oikeen kun ei pysty kuuntelemaan muita kun on pakko ajatella.
Ajattelen monia muitakin asioita, mutta siitä tulisi niin pitkä lista etten jaksa kirjoittaa. Olen aina niin väsynyt ajattelemiseen ja itseni suojelemiseen että en oikeen muuta jaksakaan. Töissä en pysty käymään.
Luonteenpiirteitäni muita kun luovuus, on että oon tosi impulsiivinen, äkkipikainen ja temperamenttinen, suutun helposti jos tunnen itseni uhatuksi tai naurettavaksi, esim. jos joudun hakemaan miestäni töistä ja odotan siinä pihassa vaikka vartin eikä häntä kuulu, niin tunnen itseni siinä odottaessa niin naurettavan näköiseksi että kiukustun ja alan melkein itkeä. Yleensä yritän peittää tuon tunteen sillä, että vajoan auton penkissä niin alas ettei mua huomata tai selaan puhelinta koko ajan.
Lisäksi musta on jo nuoresta asti tuntunut että tunnen sisimmässäni asiat voimakkaammin kuin muut, jos iloitsen, iloitsen niin ratkiriemukkaasti ja itken ilosta, jos suren, niin suren niin kovasti ettei ajalla tai paikalla ole väliä, en pysty hillitsemään itkua kun se tunne on niin voimakas. Olen seurannut muita ihmisiä kun he iloitsevat, he vaan hymyilevät ja nauravat, minä taas melkein kieriskelen lattialla ja halkean ilosta sekä toiset pystyvät surun tullessa hillitsemään sen, minä en pysty.
Ja jos olen onnellinen, olen niin että pakahdun ja on vaikea hillitä itseään. Olen myös mahdottoman herkkä, iloitsen tai suren aivan pienistäkin asioista.
Onko muilla tällaista että koette omat tunteenne todella voimakkaina tai kuulostaako tämä tutulta?
Millaisia muita luonteenpiirteitä teillä on?
Pelkään ehkä kaikista eniten sairauksia ja kuolemaa, mietin elämää ja kuolemaa päivät pitkät eri kantilta, mietin kuinka pieniin asioihin ihmiset voi kuolla yms... Mietin miksi me täällä eletään, olen ajatellut niitä jo vuosia joka päivä. Joskus jo koulussa, töissä tai vaan ystävien kesken hävettää oikeen kun ei pysty kuuntelemaan muita kun on pakko ajatella.
Ajattelen monia muitakin asioita, mutta siitä tulisi niin pitkä lista etten jaksa kirjoittaa. Olen aina niin väsynyt ajattelemiseen ja itseni suojelemiseen että en oikeen muuta jaksakaan. Töissä en pysty käymään.
Luonteenpiirteitäni muita kun luovuus, on että oon tosi impulsiivinen, äkkipikainen ja temperamenttinen, suutun helposti jos tunnen itseni uhatuksi tai naurettavaksi, esim. jos joudun hakemaan miestäni töistä ja odotan siinä pihassa vaikka vartin eikä häntä kuulu, niin tunnen itseni siinä odottaessa niin naurettavan näköiseksi että kiukustun ja alan melkein itkeä. Yleensä yritän peittää tuon tunteen sillä, että vajoan auton penkissä niin alas ettei mua huomata tai selaan puhelinta koko ajan.
Lisäksi musta on jo nuoresta asti tuntunut että tunnen sisimmässäni asiat voimakkaammin kuin muut, jos iloitsen, iloitsen niin ratkiriemukkaasti ja itken ilosta, jos suren, niin suren niin kovasti ettei ajalla tai paikalla ole väliä, en pysty hillitsemään itkua kun se tunne on niin voimakas. Olen seurannut muita ihmisiä kun he iloitsevat, he vaan hymyilevät ja nauravat, minä taas melkein kieriskelen lattialla ja halkean ilosta sekä toiset pystyvät surun tullessa hillitsemään sen, minä en pysty.
Ja jos olen onnellinen, olen niin että pakahdun ja on vaikea hillitä itseään. Olen myös mahdottoman herkkä, iloitsen tai suren aivan pienistäkin asioista.
Onko muilla tällaista että koette omat tunteenne todella voimakkaina tai kuulostaako tämä tutulta?
Millaisia muita luonteenpiirteitä teillä on?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Impulsiivisuus on ainakin yksi. Pienenä olin hyvin vilkas ja nykyään vielä pääni sisällä.
Mulla on adhd poika joka on 20 vuotias ja kun luin ton sun jutun en voi kuin neuvoa sua menemään lääkäriin.Siihen "väsymykseen" on olemassa lääke jolla saat elämäsi kuntoon.Kaikki nuo piirteet kuuluu siihen.Jumiutuminen ajatuksiin, impulsiivisuus, äkkipikaisuus, voimakas tunne-elämä,
POikani pääsi Kelan sopeutumisvalmennuskurssille ja on saanut valtavasti uutta intoa elämään ja on menossa työkokeiluun piakkoin.Se on parasta mitä sille on tapahtunut.Auta itseäsi kun noin hienosti osasit kertoa itsestäsi, pystyt varmaan moneen muuhunkin asiaan lääkkeiden avulla.
Annabelle, minkä nimistä lääkettä poikasi käyttää?
Olen joskus ajatellut että mulla vois olla ADHD, mut en ole vielä lääkärissä siitä puhunut. Luultavasti nuo mun pakkoajatuksetkin ja neuroosit liittyy tohon sairauteen....
Poikani käytti koulussa aikanaan Ritalinia mutta ei vapaa-ajalla kun sanoi että siitä tulee niin kummallinen olo kun se vaikutus lakkaa.Se kesti noin 4 tuntia. Siitä tehtiin sokko testi että hyödyttääkö se oikeasti poikaani ja se oli avuksi hänen keskittymättömyyteensä.Apteekistakaan sitä ei saa kuin erikoisluvalla koska se on amfetamiinin johdannainen ja siitä on vaan poistettu se riippuvuustekijä.Lohiöljy tai helokkiöljy ovat myös aivoihin vaikuttavia aineita ja niitä saa ihan luontaiskaupasta eikä niistä ainakaan ole sivuvaikutuksia.Kannattaa kysyä lääkäriltä ja hakea Kelalle kuntoutukseen kun 0let saanut oikean diagnoosin koska sen kanssa voi silti elää täyttä elämää.Epätietoisuus on kamalinta kun tietää ettei kaikki ole ihan kohdallaan mutta eläminen meinaa viedä voimat kun kaikki on niin työlästä.Netistä löydät lähimmän adhd liiton ja kannattaa mennä niiden kokoontumiseen jossa saat vertaistukea samassa tilanteessa olevilta ihmisiltä.Lääke yksin ei pelasta sua vaan tarvitset rutkasti tietoa.Sen adhd testinkin voit tehdä netissä ihan omia aikojasi ja ilman paineita muiden mielipiteistä.Voimia ja aurinkoista kesää sulle ystäväni.missäpäin asut niin voin etsiä sulle sieltä lähimmän yhdistyksen josta saat tukea.Mulla on niitä lehtisiä aiheesta joissa on yhteystiedot.
Kiitos sulle kovasti kun jaksat auttaa! Itse en välttämättä haluis kovin vahvoja lääkkeitä ainakaan aluksi. Asun Pirkanmaalla, mailaatko mulle sen lähimmän yhdistyksen yhteystiedot osoitteeseen [email protected]
Mistä muuten löytäisin mainitsemasi adhd testin?
LAitan sen nyt tähän näkyviin jos joku muukin tarttee tietoa.Nämä ovat ihan julkisia palveluita eikä niissä ole mitään salattavaa.Sinne voi laittaa emailia osoitteeseen [email protected] ja netistä löydät tapahtumia osoitteesta www.adhd-liitto.fi/pirkanmaan.htm
Yhteyshenkilö on Merja Saartila Ylöjärveltä puh 0400 485 824.Otan emailisi talteen niin voidaan jutella hiukan yksityisemmin kuin täällä.HIenoa jos saisit avun siitä.En enää muista sitä testin osoitetta mutta soita liittoon niin osaavat sieltä neuvoa sua.
psykologilla taas ja hän oli sitä mieltä että ei mulla voi mitään adhd:tä olla. Olen kuitenkin kuulemma niin rauhallinen ja hyvät vuorovaikutustaidot omaava, ja että ongelmani johtuvat ihan muista syistä....
Niin se on totta että voit olla rauhallinen, mutta kun osa adhd ihmisistä on myös kamalan hitaita olemukseltaan ja tekemisissään ja osa taas käy ylikierroksilla koko ajan.Se on se mikä näkyy nopeasti katsottuna päältäpäin.Mun pojasta ei huomaa muutakuin että se höseltää välillä ja etsii aina jotain tavaroitaan.Avainta ja takkia ja tupakoitaan etupäässä.( vaik niin minäkin mut mulla on yleensä vakiintunut paikka niille)Löysitkö sen testiosoitteen?Kun kävin neuvolassa pojan kanssa se huomas sillä hahmotushäiriön ja optikko huomas että siinä on jotain muutakin.lääkäri ja psykologi eivät löytäneet mitään "vikaa".Perheneuvolan kautta pääsimme vasta lasten polille tutkimuksiin kunnolla.Sitten kun meillä oli jo perhe hajoamassa väsymyksen takia joka johtui aika pitkälti ylivilkkaasta pojasta.Sillä on myös hyvät vuorovaikutustaidot ja erittäin empaattinen luonne.Mieti itse haluatko saada selvää.Käy siellä ryhmässä ja tutustu asiaan tarkemmin.Ei se ota jos ei annakaan!Et sä siinä mitään häviä mutta voit löytää jotain vastauksia epäilyysi.sittenpähän olet tutkinut asian.Mä olin varma että silloin 4 vuotiaallani oli joku pielessä mutta kukaan ei osannut neuvoa kun siitä ei tiedetä.JA kuitenkin se on hirmu yleistä.Se adhd on monimuotoinen vaiva ja erilainen eri ihmisillä.saimme diagnoosin vasta 10 vuotiaana.koulun viivästynyt aloitus ei auta asiaa ja poika menetti yhden tärkeän kokemuksen päästä kavereitten kanssa yhdessä kouluun, kun olivat sitä koko kesän odottaneet yhdessä.Se löi ensimmäisen leiman lapseeni että olet huonompikuin muut vaikkei siitä ollut kysymys.itsetunto-ongelmat ovat suurin murhe myöhemmin kun lapsi tajuaa ettei hahmota asioita/ kirjaimia ja omaa vartaloaan kunnolla ja on kömpelö sen takia.Mun lapset taas liikkuvaisia ja pikemminkin liikaa vauhtia.Älä usko ensimmäistä ihmistä joka sulle sanoo jotain.katsele asioita eri kantilta ja mieti rauhassa.aikaa on koko loppuelämä.
yritä tuputtaa omia diagnoosejasi vailla tuntematta tapausta sen enempää.
jonkun testin, tein sen ja näytin tuloksia psykologillekin. Hän sanoi vaan ettei kannata luottaa tollasiin nettitesteihin... Että silleen.
Kiinnostais kyllä käydä siel ryhmässä, mut kynnys mennä on aika korkea. Ujostuttaakin kai tommoset ryhmätouhut. Mut jätetään mietintään, ehkä mä joskus uskallan! Kiitos sulle kovasti neuvoista ja voimia sekä jaksamista myös sulle! =)
Mikään ei voisi olla sen vaikeampaa.En edes yritä-haluan vain sanoa ettei mikään ole niin varmaa kuin epävarma.
että osaa itse tutkia ja miettiä eri vaihtoehtoja.Mulla ei ole valtuuksia diagnosoida eikä tietoa hänestä tarpeeksi että voisin/ ymmärtäisin varmuudella sanoa mitään,kerroin vain omista kokemuksistani ja sitä et sinäkään voi kieltää.Kuulostaa vaan tutulta kun olen 20 vuotta katsellut adhd-lastani.Jotain siitäkin jo oppii.Apua haluan antaa ja tietoa kun juuri sinunlaisesi ihmiset sitä yrittävät estää että joku saisi avun ongelmiinsa.kaikki hyssytellään maton alle.
älä välitä noista jotka suhtautuu noin negatiivisesti näihin asioihin. Mun mielestä on hienoa että joku jaksaa neuvoa ja auttaa, en ainakaan tiedä mistä muualta olisin edes apua pyytänyt muutakun kirjoittamalla tänne. Tämä tuntui ainoalta henkireiältä mulle, toiset ei voi sitä ymmärtää....
Kiitti kun jaksat auttaa!
Tiellä riittää aina kiviä potkittavaksi mut potkitaan pois ja jatketaan matkaa.
Moi !
Menepäs ADHD-liiton sivuille ja lue taudinkuvaus ja oireet ym.
Itsekin mietin vuosia mikä mahtaa vaivata kunnes apteekin lehden kannessa näin otsikon ADHD.
Jutun luettuani aloin epäillä ADHD:ta itselläni.
Myöhemmin löysin lisää lehtijuttuja ja telkkarista tuli joitain dokumentteja ADHD:sta.
Esim. Timo Taikurilla on ADHD. (muistat varmaan pikkukakkosesta jos katselit lapsena)
Voin vielä lähettää toisen viestin missä on osoite ADHD-liiton sivuille .
T. vm.-76
Moi !
Tässä olis ne lupaamani osoiteet.
www.adhd-liitto.fi/
www.adhd-center.com/
Toivottavasti apu löytyy
T. vm-76