Lukioaikainen kaverini kuoli hiljattain. Emme olleet mitään kaikkein läheisimpiä ystäviä enää kun koulu loppui, minäkin muutin toiselle paikkakunnalle. Ennenkin olimme kavereita lähinnä koulussa, kävi hän pari kertaa meillä kotona ja kertoi minulle henkilökohtaisesti sairastavansa syöpää. Muuten hänen sairaudestaan ei juuri puhuttu. Viime aikoina olimme yhteydessä lähinnä mesen ja irc-gallerian välityksellä. Hänen kuolemansa on koskettanut minua syvästi.
Minulle ei riitä tieto että hän on kuollut, haluan tietää että miten. Meillä ei juurikaan ole yhteisiä kavereita joten heiltä en voi enkä kehtaisikaan asiasta kysyä, enkä tunne hänen perhettään kuin ulkonäöltä. Tämä voi olla vähän tyhmää täältä kysellä, mutta ajattelin jos jollakin olisi kokemusta tällaisesta ja haluaisi kertoa siitä.
Tiedän että hänellä oli imusolmukesyöpä joka levisi keuhkoihin, ja häntä ei enää voitu parantaa. Kuolemaansa edeltävänä päivänä hänet vietiin sairaalaan kuolemaan, mutta hän ei halunnut olla siellä ja niinpä hänet vietiin takaisin kotiinsa. Seuraavana päivänä hänelle tuli hengenahdistuskohtaus johon eivät lääkkeet auttaneet (mitkä lääkkeet, millaiset?) ja hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan 150km päähän. Siellä hänelle annettiin jotain unilääkettä (mitä, miksi?) ja hän kuoli nukkuessaan. Mitä tässä on tapahtunut? Hän varmaan oli tuskissaan sairaalamatkalla? Vai pystyttiinkö hänen oloaan helpottamaan lanssissa? Tämän edellämainitun hänen kuolemastaan olen kuullut joiltakin tutuilta ja en mene vannomaan että se olisi mitään luotettavaa tietoa. Jos jollakin on tällaisesta tietoa, niin en säikähdä mitään yksityiskohtiakaan.
Olen varmaan tyhmä kun kyselen tällaista täällä, mutta minun on paha olla ja haluan tietää jotakin. Miksi hän, miksi näin nuorena? :/
Minulle ei riitä tieto että hän on kuollut, haluan tietää että miten. Meillä ei juurikaan ole yhteisiä kavereita joten heiltä en voi enkä kehtaisikaan asiasta kysyä, enkä tunne hänen perhettään kuin ulkonäöltä. Tämä voi olla vähän tyhmää täältä kysellä, mutta ajattelin jos jollakin olisi kokemusta tällaisesta ja haluaisi kertoa siitä.
Tiedän että hänellä oli imusolmukesyöpä joka levisi keuhkoihin, ja häntä ei enää voitu parantaa. Kuolemaansa edeltävänä päivänä hänet vietiin sairaalaan kuolemaan, mutta hän ei halunnut olla siellä ja niinpä hänet vietiin takaisin kotiinsa. Seuraavana päivänä hänelle tuli hengenahdistuskohtaus johon eivät lääkkeet auttaneet (mitkä lääkkeet, millaiset?) ja hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan 150km päähän. Siellä hänelle annettiin jotain unilääkettä (mitä, miksi?) ja hän kuoli nukkuessaan. Mitä tässä on tapahtunut? Hän varmaan oli tuskissaan sairaalamatkalla? Vai pystyttiinkö hänen oloaan helpottamaan lanssissa? Tämän edellämainitun hänen kuolemastaan olen kuullut joiltakin tutuilta ja en mene vannomaan että se olisi mitään luotettavaa tietoa. Jos jollakin on tällaisesta tietoa, niin en säikähdä mitään yksityiskohtiakaan.
Olen varmaan tyhmä kun kyselen tällaista täällä, mutta minun on paha olla ja haluan tietää jotakin. Miksi hän, miksi näin nuorena? :/
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jälkiviisastelua....miksi miksi.
Kyllä olet tyhmä.
Ota rohkeasti yhteyttä Hänen vanhempiinsa ja ilmoita osanottosi ja kerro että olet ajatellut Häntä paljon, varmaankin he ovat iloisia kun otat yhteyttä ja huomioit Heidät, kyllä he kertovat syyn miksi ystäväsi kuoli. Minulla on kokemusta samanlaisesta asiasta,ja olin iloinen kun minuun otettiin yhteyttä.
Olet tosi utelias, tuntuu ettet sure hänen poismenoaan, ainoa sinua kiinnostava asia on kuolinsyy. Tulee mieleen vanhojen suomi-filmien juoruakat :) Oletko yhtä kiinnostunut ihmisten sairauksista ja hoidoista? Oletko koskaan ajatellut et ne voi olla yksityisasioita, jotka ei kuulu muille?
Anteeksi vain, vaikutat "vähän" oudolta, mitä teet lääkemerkeillä yms. jos "ystäväsi" on kuollut? Et taida olla sairaanhoidon ammattilainen, niin mitä ne lääkkeet sulle kertois???
Tässä elämässä voi sattua mitä tahansa, kelle tahansa ilman mitään syytä...
hullu sinä olet? En usko että hänen kuolinsyynsä kuuluu sinulle paskan vertaa!
Aika typerää haukkua toista hulluksi ja vähätellä toisen surua. Kyllä minua kiinnostaa hänen kuolinsyynsä ja mielestäni siinä ei ole mitään erikoista jos se kiinnostaa minua. Olin yksi niistä harvoista kenelle hän kertoi sairastuneensa, ja olin yksi niistä kenelle hän kertoi ettei selviä sairaudestaan.
Ja tottakai suren hänen kuolemaansa, vaikkemme viime aikoina enää kasvokkain juurikaan nähneet, joka johtui ihan siitä että minä muutin kauas toiselle paikkakunnalle. Ehkä tämä tiedonjano kuuluu MINUN kohdallani surutyöhön? Minä suren ihmistä, jonka kanssa olin kolmen vuoden ajan joka päivä koulussa, jonka kanssa keskustelin lähes kaikesta, ja nyt häntä ei yhtäkkiä olekaan enää.
Ehkä minun pitäisi ottaa rohkeasti sitten yhteyttä hänen perheeseensä. Kyllä he minut ainakin nimeltä tietävät. Hänen siskonsa kanssa olen ihan muutaman sanan vaihtanut.
En ole kiinnostunut vieraiden ihmisten sairauksista tai kuolinsyistä, kiitos kysymästä. Katson että ne tiedot eivät kuulu minulle.
Ja en ole sairaanhoitoihminen, enkä välttämättä tarvitse mitään tuotenimiä. Minä vain haluaisin tietää, mitä on tapahtunut koska tämä vainaja ei sitä ole minulle kertomassa ja kuten olen jo kertonut en tunne hänen perheenjäseniään tai muita ystäviä tarpeeksi hyvin. Kai se sitten on liikaa vaadittu.
todellakaan kuulu sinulle. Fiksu ihminen esittää surunvalittelunsa, muttei missään tapauksessa utele yhtään mitään!
"Ja en ole sairaanhoitoihminen, enkä välttämättä tarvitse mitään tuotenimiä." Mitä ihmeen tuotenimiä??
Olen terv.hoitoalalla, tuo termi on minulle vallan outo.
Älä välitä. Jotkut ihmiset luokittelevat LOOGISEN ajattelun "kylmäksi" ja välinpitämättömäksi.
Sinähän vain ihmettelet, mikä vei nuoren ihmisen "hautaan"...
Mielestäni tiedät jo hyvin paljon, ystäväsi kuoli syöpään ja hän kuoli nukkuessaan. Käsittääkseni on yleistä että syöpäpotilas nukutetaan kuoleman ollessa lähellä, näin ollen hän ei joudu kärsimään. Syöpäkuolema voi olla useinkin tuskallinen, ja varmaankin hänellä on ollut vaikeuksia hengittää mikä tekee olon tajuissaan olevalle hyvin vaikeaksi.
Jos asia mietityttää sinua kovin, soita ihmeessä ystäväsi vanhemmille. He arvostavat varmasti osanottoasi ja keskustelussa voi tulla ihan luontaisestikin esille kuoleman tapahtumakulku.
Mutta kuten sanoin, mielestäni tiedät jo ihan riittävästi, koska olet saanut selville että ystäväsi kuoli syöpään ja hänet nukutettiin ennen kuolemaansa.
Kiitos tästä asiallisesta vastauksesta :) Minulla tosiaan ei ole aikaisempaa kokemusta kenenkään tuttavan kuolemasta, eikä ainakaan syöpäkuolemasta. Minulle ei ole itsestäänselvää että syöpäpotilas nukutetaan usein kuoleman lähestyessä, tällainenkin tieto helpottaa paljon. Tällaista lähinnä kaipasinkin, tietoa siitä miksi hänet nukutettiin jne.
Meitä on moneen junaan. Toisia ei ehkä kiinnosta ollenkaan miten joku itselle tärkeä henkilö on kuollut, toisia kiinnostaa. Yhtälailla minä haluaisin tietää kuolinsyyn jokaisen läheisen ihmiseni kuoltua. En tietenkään ajatellut soittaa tuttavani vanhemmille tyyliin "Hei otan osaa miten hän muuten kuoli!?" En todellakaan rupea tässä vaiheessa heiltä utelemaan mitään.
Minä olen nuori ihminen ja kuten kerroin, kuolema ei ole ennen koskettanut minua. Tämä kuollut kaverini oli 19v, minun on hyvin vaikea ymmärtää ja jäsennellä tapahtunutta, häntä ei ole saatettu edes haudan lepoon vielä.
En usko että on soveliasta tosiaan soittaa vaan kysyäkseen tarkemmin miten hän kuoli, mutta jos soitat ottaaksesi osaa, voi aihe tulla esille luontaisesti keskustelussa. Tiedän omasta kokemuksesta että jotkut vanhemmat haluavat jutella kuoleman hetkestä, ehkä se tuo lohtua heille ja asiaa voi olla helpompi käsittää jos pääsee sanomaan ääneen esim. että "hän ei kärsinyt".
On ihan luonnollista haluta tietää mihin läheinen ihminen kuoli. Minultakin kuoli vanha luokkakaveri vuosia sitten, ja koska emme olleet silloin enää pitäneet vuosiin yhteyttä sain vain Hesarin kuolinilmoituksesta tiedon että hän on kuollut Australiassa, mihin perhe muutti. Tähän päivään mennessäkin vielä joskus mietin, että mihinköhän hän oikein mahtoi aikoinaan kuolla.
Uskon että nuo ihmiset jotka herjaavasti kirjoittelevat eivät ole itse läheistä menettäneet. Ihmisen kuolinsyy on useinmiten sitä tärkeämpi, mitä läheisempi ihminen on. Mekin vielä odottelemme tietoa veljeni kuolinsyystä, ja vaikka minulle se asia ei ole niin tärkeä kuin esim. äidilleni, tiedän että se jäisi vaivaamaan jollemme ikinä saisi syytä tietää.
Se on aivan totta että jotkut varmasti haluavat kertoa läheisensä kuolemasta ja kerrata asiaa.
Minä olen aina ollut sellainen, että minulle ei riitä tieto että jokin asia on tapahtunut, haluan tietää miksi tai miten. Tietenkään kaikista asioista ei koskaan täyttä selvyyttä saa. Jos tietäisin kaverini kuolinsyyn, se helpottaisi paljon. Hautajaisiin olen menossa, ainakin siunaustilaisuuteen. Muistotilaisuudesta en vielä osaa sanoa.
Kiitos sinulle asiallisista viesteistä, täytyy myöntää että suretti kovasti nuo herjaavat viestit. Tuntuuhan se tällaisessa tilanteessa pahalta kun sanotaan hulluksi, juoruilijaksi ja arvostellaan sitä miten suren. Kaipasin vain kokemusta/tietoa millaiset hänen viimeiset hetkensä ovat mahdollisesti olleet, jos täällä olisi vaikka samassa tilanteessa olleita.
Ystäväsi sai varmaankin hengenahdistukseen jotain keuhkoputkia laajentavaa astmalääkettä. Useasti syöpäpotilaiden kipulääkityksestä on huolehdittu hyvin. Ainakin sairaalassa jossa itse olen työskennellyt annettaan morkkua lääkärin ohjeen mukaisesti vaikka potilas olisikin jo tajunnan rajamailla, ettei tuntisi kipuja jos ei pysty enään sitä itse ilmaisemaan. Usein myös kun hengitys alkaa olla jo liiankin vaikeaa, ihmiselle alkaa kehittyä hiilidioksiidinarkoosia joka laskee tajunnantasoa ja ilmeisesti heikentää myös kivuntunnetta. Periaatteessa hengitysvaikeuksissa oleva ihminen kuolee tukehtumalla, mutta se voi tapahtua myös "lempeästi" ja taju on silloin jo poissa.
Kiitos viestistäsi :) Se selvensi asiaa paljon. Hänelle varmaan kävi sitten niin ettei kotona annettava astmalääke enää auttanut, ja hänet jouduttiin viemään sairaalaan lisäapua saamaan. Hän olisi halunnut kuolla kotonaan, koti oli hänelle rakkain paikka, mutta eihän sitä voi edes kuolemaansa suunnitella, näin karkeasti sanottuna :<
Ja roselle: Kyllä, tuntuu kauhealta kun "yhtäkkiä" nuori ihminen kuolee, sille haluaa järjellisen selityksen..
Minua ei ainakaan omaisena ole haitannut, jos joku on hienovaraisesti tiedustellut kuolinsyytä. Ja kysellyt.
Ihmiset tietysti ovat erilaisia. Ja en minäkään olisi kestänyt/tykännyt jos heti kuoleman jälkeen joku olisi tullut kyselemään..mutta muutaman viikon päästä tuntui tavallaan hyvältäkin puhua asiasta.
ja tottakai tapa jolla kysytään, vaikuttaa. Ei tartte olla ylitsevuotavaisen mairean pahoillaan ja kauhuissaan...AITO osanotto on parasta. Korusanatkin (ne sanat jota aina sanotaan) kyllä vähän ärsyttivät ("nyt hänellä on parempi olla" "tämä on niin väärin " jne..), tai tuntuivat yhdentekevältä.
Eniten kiinnosti kuulla muiden muisteluita läheisestä. Tapahtumia ja juttuja joissa en ollut ollut osallisena...hauskoja tapahtumia.
Yleistä sääntöä tuskin on, riippuu niin ihmisistä miten reagoivat kyselyihin ja tuttujen haluun jutella.
Olen kanssasi samaa mieltä että aidot tunteet pitää välittää, ja että nuo "nyt hänellä on parempi olla" voivat olla suorastaan raivostuttavaa kuultavaa. Mutta itse taas jaksan kuulla sen, että se mitä tapahtui "on väärin". Koska olen samaa mieltä. Veljeni hautajaisista muistan kun ystäväni tuli halaamaan, ja mieleeni jäi vain sana epäreilua. Hän on itse menettänyt äitinsä, ja siinä halauksessa jaoimme niin paljon, ja jotenkin se "epäreilua" vaan kuvasi tilannetta niin hyvin. Voisiko sitä paremmin sanoa, kuin että joskus elämä vaan on NIIN epäreilua.
Mutta tottakai pitää muistaa että ihmisille on vaikea kommentoida näissä tilanteissa, itsekin olen varmasti elämäni aikana langennut tuohon samaan "hänellä on nyt parempi olla " -ansaan. Mitäpä sitä tosiaan osaa kärsivälle ihmiselle sanoa, varsinkin jos ei ole itse koskaan kokenut mitään vastaavaa.
Tässäkin juuri tulee se yksilöllisyys=) Toisille on ok kuulla sellaiset asiat, jotka toisille ei sinänsä "merkitse paljoa".
Itse ymmärsin hyvin esim. työtoverien kommetit, "paska homma, NIIIN paska homma", koska tiedän, että työmiehiltä se on juuri se, sydämestä tullut kommetti. Se on kaikki, mitä he osasivat sanoa - ja muuta ei tarvittu.
uskon, että meidän surevien omaisten kanssa keskustelu saattaa olla kuin trapetsilla taiteilua, mutta sallittakoon se meille.
Aina ei jaksa olla muodollinen, ja kiltti. siinä tilanteessa.
Oletkos koskaan kuullut sanaa sedaatio? Kovista kivuista kärsivä tai sitten sellainen joka tulee kuolemaan tukehtumalla kun keuhkot ei enää toimi, voidaan nukuttaa. Kyseessä ei ole mikään lopetuspiikki niikuin eläimelle vaan potilas vaivutetaan syvään uneen jossa ei kipu enää tunnu. Ja kun oma elimistä ei enää pysty toimimaan niin ihminen ei vaan enää herää. Kivuton ja rauhallinen poistuminen. Ja minun tietääkseni sedaation voi saada vain sairaalassa.
Olen vanhempi kuin sinä ja jo lukenut muutaman koulutoverini kuolinilmoituksen lehdestä, samoin pari työkaveriakin on kuollut, toinen yllättäen ja toinen sairastettuaan vuoden verran syöpää. Se joka kuoli yllättäen aivoverenvuotoon oli vielä samasta työskentelyryhmästä. Myönnän että häntä ja hänen kohtaloaan mietin muutaman kuukauden hänen kuolemansa jälkeen. Mutta kaikkea, ihan kaikkea voi tapahtua. Ja toisten elämä jatkuu.
Kiitos paljon tästä sedaatio-sanasta. Olen kuullut sanan, mutten tiennyt merkitystä. Nytpä sekin selvisi.
Viestienne jälkeen nyt on paljon helpompi ymmärää tapahtunutta.
paha olla ja haluaisit vastauksia, mutta... no, mikä minä olen neuvomaan, kerronpa vaan miltä tuntui.
Mun mies kuoli yllättäen. Nuorena. Niin jo vain alkoi kaikenmaailman lukiokaverit soittelemaan ja ottamaan osaa. Osa oli ihan ok. Osa suorastaan törkeitä, kun utelivat, että mihinkäs se nyt sit kuoli. Kun eivät tienneet, oliko sairastanut vai kenties tappanut itsensä (ei kumpaakaan, se oli onnettomuus). Enimmäkseen ne yhteydenotot V...TUTTI! Ne soitteli, kun mies oli kuollut, eivätpä katsoneet aiheelliseksi onnitella häistä tai lasten syntymistä viimeisten 4v aikana lukion jälkeen. Mutta kuolema kyllä kiinnosti.
Mä en ainakaan ilahtunut ja olin kai enimmäkseen aika töykeä ja epäkohtelias. En olisi toivonut niitä yhteydenottoja. Enkä jaksanut. En varsinkaan sellaisilta, joita olin nähnyt ehkä kerran tai kaks joskus lukioaikoina. Joille olin ehkä sanonut sanan tai kaks. Olisivatpa ymmärtäneet olla soittamatta.
Pahinta oli se ku joku sanoi, että "nyt hänen on parempi olla". Ai parempi? Siis parempi ku elossa mun ja lasten kanssa? No sehän se lohduttikin.
En ole miestäni menettänyt, mutta sinun asemassasi olisin tehnyt/tuntenut ihan samalla tavoin. Jos ei elämään kuulu vainajan eläessä, miksi tunkeutua kuoleman jälkeen vain uteliaisuuttaan? Tälläiselle uteliaalle ihmiselle haaskalintu on oiva nimitys.
Ymmärrän sinua, tuntui varmasti tosi pahalta kun ihmiset jotka eivät juurikaan enää olleet miehesi/sinun kanssa tekemisissä, nyt yhtäkkiä osoittivat kiinnostustaan.
Itsehän minä olin kaverini kanssa tekemisissä lukion jälkeenkin, mutta hänen vanhempiensa kanssa en ollut koskaan.
Kaverini tapauksessa hänen on parempi olla nyt ilman syöpäkipua jne. Mutta parempi olisi ollut kun hän ei olisi koko syöpään sairastunutkaan :(
Varmaankin siihen syöpään jos mitään ei ollut tehtävissä. Ja ruumiinavaustakaan ei välttämättä tehdä jos kuolinsyy selvä.