Teos oli ehkä sangen mielenkiintoinen, joskin tietyt kohdat mahdollisesti saattoivat vaikuttaa lukukokemuksen nautinnon määrään, ehkä. Mutteivät välttämättä.
Itse asiassa tästä voidaan johtaa yhtälö: Ln = mk – tk (Lukunautinto = mielenkiintoiset kohdat – tylsät kohdat)
On tietenkin otettava huomioon ettei asia ole näin yksioikoinen, eikä toisaalta niin suurpiirteinenkään – tarkka arvio lähtee lukijasta itsestään todennäköisyydellä 1/mk – tk
Näitä kahta yhtälöä yhdistävää termiä (mk – tk) kutsutaankin nehkylitermiksi. Sillä saadaan absoluuttinen mielenkiitoindeksi, joka on aina kyseisen termin neliö. Nt = (mk – tk)2
Joka tapauksessa hyväksi todettu konsti on arvostella absoluuttisen ehkävarmasti kyseinen teos. Se tarkoittaa että teoksen jokainen sana listataan neh-abs –taulukkoon – sen jälkeen lukija arvioi jokaisesta sanasta välttämättömät laskutoimitukset, jotka lähes kaikki ovat ylhäällä mainittuja. Tämän jälkeen, mikäli teoksen juoni-neh-järjestys ei selviä selvästi, tehdään vielä yksi sarake lisää: (mk – tk) – mk3 . Koska tällä tulee suurehkot neh-eriarvoisuus –luvut, saadaan arvio teoksesta hyvälle alulle.
Jokainenhan näistä yhtälöistä luonnollisesti noudattaa kaikkia matematiikan lakeja. Millä todennäköisyydellä lukija jaksaa lähteä lukemaan kirjaa, jos hän avaa kirjan noin keskeltä?
Kirjassa olkoon 500 sivua. Jos noin tarkoittaa tässä tapauksessa 50 sivua suuntaan jos toiseen, todennäköisyys on 100 / 500 eli 1/5. Tämän jälkeen verrataan neh-abs taulukon näihin sivuihin, ja listataan jokaisen sivun jokaisen sanan oma nehtile, eli todennäköisyys mielenkiinnolle. Kaavaahan tähän ei ole, vaan käytetään yleistä neh-kriittisyyttä.
Neh-kriittisyyttä käytettäessä on kuitenkin syytä olla erityisen varovainen. Muun muassa suruisenkuuluisa esimerkki tästä on Nössö Erkki Heinola, joka vuonna 1782 merkitsi kuuluisan teoksen, Elänkö vai enkö, Neh-kriittisesti epäkelvoksi. Koska kriitikot olivat eri mieltä, suurinpiirtein koko kansan mukaan – Erkki poltettiin roviolla. Hänen mukaansa on kuitenkin nimetty suurin osa näistäkin laskutoimituksista.
”Onko kirja siis hyvä vai ei? Mahdoton sanoa epävarmallisenkaan tarkasti, ehkä.” –Nössö Erkki Heinolan kuuluisat sanat.
Yleisestikin ottaen arvostelussa käytetään yleensä päätettä –kaan, -kään, myös yleinen käytäntö on käyttää sanaa ,ehkä. Myös yleinen tapa aloittaa arvostelukokonaisuus on kysymyslauseella, joskin myös yhtä yleinen on, että mennään heti asiaan:
”Tämä kirja on suurella todennäköisyydellä lukukelvoton, ja se johtaa vakaviin mielentilahäiriöihin. Sen lukeminen saattaa ehkä sivistää, joskus ei.” -Esteri Pekkasenniemen arvostelu teoksesta ”tänään sataa”
Vaikka kriittisyys on näissä tapauksissa yleistä, voidaan katsoa, että jos teos saakin ylistävät arvostelut, se on ehkä hyvä.
”Tämä kirja saattaa olla hyvä, ehkä kuitenkin keskinkertainen, ollen kuitenkin äärimmäisen epätodennäköisesti erityisen huono, ja tuskinpa onkaan liian huono – sillä tämä lienee kaikkea tältä väliltä” –Antiikin Kreikan kirjastosta löydetty historian ensimmäinen arvostelu.
Itse asiassa tästä voidaan johtaa yhtälö: Ln = mk – tk (Lukunautinto = mielenkiintoiset kohdat – tylsät kohdat)
On tietenkin otettava huomioon ettei asia ole näin yksioikoinen, eikä toisaalta niin suurpiirteinenkään – tarkka arvio lähtee lukijasta itsestään todennäköisyydellä 1/mk – tk
Näitä kahta yhtälöä yhdistävää termiä (mk – tk) kutsutaankin nehkylitermiksi. Sillä saadaan absoluuttinen mielenkiitoindeksi, joka on aina kyseisen termin neliö. Nt = (mk – tk)2
Joka tapauksessa hyväksi todettu konsti on arvostella absoluuttisen ehkävarmasti kyseinen teos. Se tarkoittaa että teoksen jokainen sana listataan neh-abs –taulukkoon – sen jälkeen lukija arvioi jokaisesta sanasta välttämättömät laskutoimitukset, jotka lähes kaikki ovat ylhäällä mainittuja. Tämän jälkeen, mikäli teoksen juoni-neh-järjestys ei selviä selvästi, tehdään vielä yksi sarake lisää: (mk – tk) – mk3 . Koska tällä tulee suurehkot neh-eriarvoisuus –luvut, saadaan arvio teoksesta hyvälle alulle.
Jokainenhan näistä yhtälöistä luonnollisesti noudattaa kaikkia matematiikan lakeja. Millä todennäköisyydellä lukija jaksaa lähteä lukemaan kirjaa, jos hän avaa kirjan noin keskeltä?
Kirjassa olkoon 500 sivua. Jos noin tarkoittaa tässä tapauksessa 50 sivua suuntaan jos toiseen, todennäköisyys on 100 / 500 eli 1/5. Tämän jälkeen verrataan neh-abs taulukon näihin sivuihin, ja listataan jokaisen sivun jokaisen sanan oma nehtile, eli todennäköisyys mielenkiinnolle. Kaavaahan tähän ei ole, vaan käytetään yleistä neh-kriittisyyttä.
Neh-kriittisyyttä käytettäessä on kuitenkin syytä olla erityisen varovainen. Muun muassa suruisenkuuluisa esimerkki tästä on Nössö Erkki Heinola, joka vuonna 1782 merkitsi kuuluisan teoksen, Elänkö vai enkö, Neh-kriittisesti epäkelvoksi. Koska kriitikot olivat eri mieltä, suurinpiirtein koko kansan mukaan – Erkki poltettiin roviolla. Hänen mukaansa on kuitenkin nimetty suurin osa näistäkin laskutoimituksista.
”Onko kirja siis hyvä vai ei? Mahdoton sanoa epävarmallisenkaan tarkasti, ehkä.” –Nössö Erkki Heinolan kuuluisat sanat.
Yleisestikin ottaen arvostelussa käytetään yleensä päätettä –kaan, -kään, myös yleinen käytäntö on käyttää sanaa ,ehkä. Myös yleinen tapa aloittaa arvostelukokonaisuus on kysymyslauseella, joskin myös yhtä yleinen on, että mennään heti asiaan:
”Tämä kirja on suurella todennäköisyydellä lukukelvoton, ja se johtaa vakaviin mielentilahäiriöihin. Sen lukeminen saattaa ehkä sivistää, joskus ei.” -Esteri Pekkasenniemen arvostelu teoksesta ”tänään sataa”
Vaikka kriittisyys on näissä tapauksissa yleistä, voidaan katsoa, että jos teos saakin ylistävät arvostelut, se on ehkä hyvä.
”Tämä kirja saattaa olla hyvä, ehkä kuitenkin keskinkertainen, ollen kuitenkin äärimmäisen epätodennäköisesti erityisen huono, ja tuskinpa onkaan liian huono – sillä tämä lienee kaikkea tältä väliltä” –Antiikin Kreikan kirjastosta löydetty historian ensimmäinen arvostelu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.