kohdata tosiasiat.
On helpompi uskoa satuihin kuin faktoihin.
Tyhmyys ei valitettavasti näytä olevan katoava luonnonvara.
Uskovaiset ovat kateellisia ateistien korkealle moraalille ja pyrkimykselle kohdella lähimmäisiä tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti.
On helpompi uskoa satuihin kuin faktoihin.
Tyhmyys ei valitettavasti näytä olevan katoava luonnonvara.
Uskovaiset ovat kateellisia ateistien korkealle moraalille ja pyrkimykselle kohdella lähimmäisiä tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti.
Vastaukset 39
Vanhimmat
loistoesimerkki antikristuksesta. Krisset tekevät juuri päinvastoin kuin Jeesus saduissa on opettanut. Esimerkkejä suomesta: maailman 3. kovin ryöstöverotus (älä varasta, älä himoitse karjaa etc), mielipidevangit, itsemurhat, alkoholismi etc (rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi)
Uskovaisuus on rohkeutta kohdata tosiasiat.
Kuka sanoo, että ateisti ei ole tyhmä? Hän uskoo omaan "oppiinsa" vankkumatta, kyseenalaistamatta ja vailla todellisuuspohjaa. Mitä hän saa ateismistaan? Älykön leiman, kenties? Onko hän onnellisempi, tasapainoisempi, rakastavampi ihminen ja lähimmäinen?
Ateistina olo ei vaadi ihmiseltä minkäänlaista rohkeutta. Uskovaisena olo vaatii. Uskovainen alistuu pilkalle, vainolle, rasismille.
Kumpaa luulet, että kunnioitan enemmän? Kumpi antaa enemmän itsestään?
Espanjan kuivuusalueella on tekoaltaan kuivuessa tullut esiin kirkko, jonka ihminen suuressa viisaudessaan jätti veden alle. Nyt sitä käyvät turistit katsomassa ja samalla rahdataan vettä jonoavalle kansalle. Siis kivetkin puhuvat näinä viimeisinä aikoina. Hae vaan sinäkin elämän lähteestä vettä janoosi, ja täytä lamppusi öljyllä, ennenkuin ylkä saapuu ja on jo myöhäistä. Kannattaa ottaa asioista selvää.
Juu te saatte syrjiä vaikka homoja ja sanoa että te muut joudutte helvettiin (eli uhkailette helvetillä). Sitten vielä kehtaatte porata kun teitä syrjitään. Lisäksi olette rasistisia kaikkia muita kohtaa kuin toisia oman uskonne edustajia kohtaan.
Mitä uskovainen oikeesti antaa muille ja kuinka paljon. Onko avun antamista se käsien ristintä, vai pitäisikö oikeasti auttaa konkreettisesti.
Jaa kas kummaa kuivuudesta kärsivissä maissa kuolee ihmisiä kuin kärpäsiä. Vettä he saisivat vain kääntymällä uskoon. Aika kummallista kun omien lasten kuolemakaan ei saa ihmistä uskomaan.
Lähimmäisensä hengellinen auttaminen on monin verroin tärkeämpää kuin hänen ruumiillisten tarpeidensa täyttäminen. Tosin molemmat ovat antajalle hyväksi jos ne tehdään puhtailla motiiveilla.
..viestisi oikein ajatuksella. Huomaatko mitään?
Siinä oikein näkee, mitä ateisti on. Pelkkää itsekkyyttä. Vain ateisti voi ajatella noin.
#Lähimmäisensä hengellinen auttaminen on monin verroin tärkeämpää kuin hänen ruumiillisten tarpeidensa täyttäminen#. Ja sitten:
#Tosin molemmat ovat ANTAJALLE hyväksi jos ne tehdään puhtailla motiiveilla#.
Mitkä ovat mielestäsi "puhtaat motiivit"?
Itsensä, ko. asiasta pois sulkevalla on puhtaat motiivit.
Hengellisyyden täysin sisäistänyt ihminen ei ajattele omaa merkitystään eikä hän käske ketään tottelemaan itseään.
muitakaan syntisiä. Jos uskon takia syrjitään se ei pitäisi ketään uskovaa itkettää. Kuitenkaan todellisen uskon takia ei juuri syrjitä, vaan uskovaisten oman tyhmyyden, hölmöilyjen vuoksi.
ihmispelkoa... onhan se ikävää jäädä joukossa yksin mielipiteineen, helpompi on mennä joukon mukana.
lahjonneet sensuurin sensuroimaan kaikki asiat,jotka koskevat osin pappien haureellisuutta,joista ei lehtien palstoilla ole ollut puutetta?
>> Uskovaiset ovat kateellisia ateistien korkealle moraalille >>
-Siinäpä taas tuli, yksi valhe lisää, mitä ateistit puhuvat uskovaisista. Siis yksi todiste lisää, ettei ateistilla todellakaan ole "korkea moraali", ellei joku pidä siihen kuuluvana toisista valehtelemista ja toisten ihmisten mustamaalaamista.
verkkoja tyhmille...
http://www.uskontokritiikki.argumentti.fi/moraali_jumala_uskonto.php?id=71
mikä tekee teistä Koraanin tai Raamatun palvojista meitä muita parempia ! Vastaus: Pyhä yksinkertaisuus
Voi pyhä yksinkertaisuus. Sinä näköjään uskot kliseitä, jotka joku sinulle syöttää. Mistä olet saanut päähäsi, että uskovaiset ovat sinua jotenkin parempia?
Häikäiseekö heissä oleva "valo" jotenkin sinua.
Häiritseekö se mielenrauhaasi, kun uskovaiset kykenevät tekoihin, joihin sinä et koskaan?
Uskovaiset ovat ihan tavallisia ihmisiä. Jos koet heidät jotenkin paremmiksi, pysähdy miettimään miksi?
Kirjoituksessasi oli ristiriitaa:
Jos usko olisi mistään kotoisin, luulisi uskovien tosiaan olevan parempia. Sanot kuitenkin etteivät ole. Mistä se johtuu?
Sanot että uskovat eivät ole parempia ja sanot myös, että uskovaiset kykenevät tekoihin, joihin muut eivät pysty. Eivätkö he siis kuitenkin ole parempia? Vai mitä tekoja ne ovat?
heistä parempia, ne vaan luulee olevansa.
Uskon päämäärä on iankaikkinen elämä.
Tämä jota elämäksi kutsutaan on kristitylläkin monella tapaa ristiriitaista aikaa.
Kristitty ei ole ateistia mitenkään parempi.
Heillä on presiis sama ihmisarvo.
Kristitty sortuu, tekee virheitä siinä kuin kaikki muutkin. Hän on syntinen, sovitettu syntinen. Sovituksessa on ero.
Syntisyydestään huolimatta kristityt joskus heijastavat sellaista tasapainoa ja rauhaa, että toiset joutuvat kysymään mistä moinen? Jumala on luvannut antaa omilleen rauhansa, joka on "kaikkea ymmärrystä ylempi" Se vaikuttaa silloin kun kaikki elämänolosuhteet sotivat vastaan.
En ole tavannut ateistia, joista henkisi samanlainen rauha ja tasapaino oman itsensä ja elämän kanssa. En tiedä missä lymyilevät. Usein ateistin käytöksessä on vihaa, ylimielisyyttä, nokkavuutta ja melkoista empatiakyvyn puutetta.
Ateisti haluaa asettua toisen yläpuolelle ja olla omasta mielestään se fiksumpi osapuoli.
Minkäännäköistä asiallista keskustelua ei saada aikaiseksi ellei kumpikin osapuoli lähde keskusteluun toista kunnioittaen. Antaa asioiden riidellä, mutta ihmisten tulisi osata käyttäytyä fiksusti toisiaan kohtaan, vaikka ovatkin asioista eri mieltä. Kun tapaan ateistin joka kunnioittaa minun ihmisyyttäni lankean oitis hänen jalkojensa juureen. Sama pätee kristittyihin. Olet oikeassa. Elämä on sekavaa ja joskus kysymyksiin on sata vastausta, joskus ei niin yhtään.
pohtimaan oikeasti, mutta jotkut sanasi kumoavat tämän.
Minä en ole tavannut uskovaista, josta henkisi sellainen kertomasi kaltainen rauha. Enkä ateistia. Tosin olen itse, sen jälkeen kun viimein uskonnollisen kasvatuksen jälkeen, lakkasin uskomasta jumaliin, löytänyt rauhan ja tasapainon, jota minulla ei koskaan uskovaisena lapsena ollut.
Vihaa, ylimielisyyttä jne. en ole koskaan osannut yhdistää ateismiin - en, vaikka siitä opetettiinkin lapsena. Kuinka ateistit vihaavat uskovaisia jne. Eihän se totta ollut... Mutta ei moni muukaan asia.
Keskustelua ei tosiaan kunnolla muodostu niin kauan kuin lähtökohta on toisen osapuolen leimaaminen - vaikka nyt sitten vihaavaksi, ylimieliseksi jne. Eihän se osoita, että haluaisi keskustella, vaan lähinnä voittaa tai halventaa toista.
Raamattu on todellakin ihmisen kirjoittamista kirjoista varmasti järkevin ja lukemisen arvoisin kirja - koska se on Jumalan Pyhän Hengen innoittamana kirjoitettu.
Tuo linkki sisältää ihmisen kirjoittamaa järjellistä päättelyä, josta ei välttämättä tule hullua paremmaksi ellei lukija löydä noiden kirjoitusten kautta halua etsiä todella ainutta elävää Jumalaa.
Onko se Arska mielestäsi pelkuruutta, kun kristitty suostuu ennen kidutettavaksi, kuin kieltää Jeesuksen ja pääsee kuin koira veräjästä?
Entä meidän lunastaja ja esikuva Jeesus, joka suostui vapaaehtoisesti rakkaudesta ruoskittavaksi
ja ristiinnaulattavaksi, vaikka olisi voinut
kieltäytyä, ja kutsua avuksi enemmän kuin 12
legioonaa enkeleitä?
Oliko Jeesuksen suostuminen tuohon Arska mielestäsi pelkuruutta?
Kenellähän ovat ne faktat, kun Jumalan Pyhä Henki
opettaa erottamaan toden valheesta, ja opettaa
myös kaiken tarvittavan, jopa tulevaisuutta myöten
vailla pienintäkään virhettä; toisin kuin saatana,
jolla on hänen valehtelussaan totta vain sen verran, että tyhmät yskoisivat häntä, ja jonka
valehtelun sinäkin Arska olet nielaissut koukkua
myöten?
amen!
Vaikkakin vähemmistönä, on uskovaisia tiedemiehiä ja yliopistotasoisia uskovaisia. Itsellä oli syvästi uskovainen biologian ope lukiossa, tunnen uskovaisia lääkäreitä jopa professoreita. Eräs korkeakoulun johtava opettaja sanoi, että lukeneissä ja älymystössä on paljon salauskovaisia, jotka uskovat henkimaailman todellisuuteen. Ihminen on niin pelkuri, uskovainenkin, ettei kaikilla riitä rohkeutta paöjastaan vakaumustansa varsinkin "korkealla pallilla istuessa"
Jeesus oli todellinen rakkauden vallankumous. Olen surullinen puolestasi, että et vielä ole päässyt tuntemaan häntä. Tämä on ihanaa elämää. Kukaan ei ole koskaan rakastanut minua näin paljon... Jee.
napaasi pidemmälle. Jeesus ei auta todistettavasti ketään. Minä olen auttanut todistettavasti muita ihmisiä. Uskovan elämä on yleensä pelkkää paskan jauhamista - todellisia tekoja kaivataan !
ja silloinhan se onglema huomataan. Kaikki avut, auttamiset jäävät lyhyiksi, tyhjyys sisällä ei poistu. Itse jouduin lopettamaan ihmiseen ja aikaan sidottuihin asioihin turvaamisen. Hain turvaa hädän päivänä Jumalalta ja se auttoi vuonna 1993 ja auttaa vielä tänä päivänä.
Olen ateisti mutta en usko että uskovaisuus on pelkuruutta. Se on mielen virus joka leviää kun se istutetaan lapsiin ennenkuin he ovat tarpeeksi vanhoja kyseenalaistamaan. Tästä on sitten vanhempana vaikea päästä irti kuten minullakin oli vallankin kun on peloteltu helvetillä niin moni pysyy uskossa "varmuuden vuoksi".
>> Se on mielen virus joka leviää kun se istutetaan lapsiin ennenkuin he ovat tarpeeksi vanhoja kyseenalaistamaan. >>
-Eihän se mikään "virus" ole, vaan siemen, HYVÄ siemen joka todellakin istutetaan, mieluiten jo lapsena, kun ei vielä olla saatu kaikkea pahaa siementä, niin paljoa että ne veisivät elinmahdollisuudet hyvältä; -sitä kun kuitenkin on vähempi tarjolla, kuten hyvin tiedämme.
-Kyseenalaistamisen aika tulee kaikissa asioissa, jossain vaiheessa teini-iässä varhaislapsuuden jälkeen. Silloin, kun ihminen alkaa hakea ja hahmottaa omaa itsenäistä itseään, hän joutuu ratkaisemaan myös suhteensa Jumalaan, ihan omalla itsenäisellä päätöksellään.
On siis täysin valheellista väittää, että uskonnollinen opetus jotenkin "lobotomioisi" ihmisen aivotoiminnaltaan, niin ettei muka itse pystyisi, ihan kriittisesti tarkastellen, ratkaisemaan omaa suhdettaan Jeesukseen uskomisen suhteen. Uskonratkaisu on ihmiseltä lopultakin, kuitenkin ihan täysin hänen omasta vapaasta tahdostaan riippuvainen.
>> kuten minullakin oli vallankin kun on peloteltu helvetillä niin moni pysyy uskossa "varmuuden vuoksi". >>
-Mietihän mitkä vastavoimaiset "tiedot" saavat sinut käyttämään tuollaisia ilmauksia "tästä on sitten vanhempana vaikea päästä irti"...?
-Mitkäköhän muut "tiedon virukset" ovat saaneet vaikutusalaa sinun mielessäsi? Mieti, ettei se vain olisi lähtenyt siitä alkaen kehittymään, kun yleensä ensimmäisen "itsenäistymiseen" pyrkimyksensä aikana, moni nuori alkaa kapinoimaan ja kyseenalaistamaan lähes kaikkea sitä ohjausta vastaan, mitä saa ja on saanut vanhemmiltaan. Niin hän toimii, vaikkei omaa mitään viisautta, eikä juurikaan tietoa mistään vaihtoehdoista. Useinkin nuori on kuitenkin hanakasti omaksumassa ensimmäisen vaihtoehtoisen "aatteen", mitä joku kohdalle osuva sattuu tyrkyttämään, kunhan se vain on jotain muuta, kuin se mitä on omilla vanhemmilla...
-Ja, mietihän vielä sitä helvetti aspektia; eiköhän se ole olekin sellainen asia jota kannattaakin pelätä, jos on saanut ukon siihen. Voi niitä joilla ei sitä uskoa ole, vaan "omilla aivoilla ajatellen", mutta hengellisesti "sokeina ja kuuroina" ja tahtomatta kuitenkaan edes ajatella asiaa, käyvät "rohkeasti" sitä kohti...
Uskominen on pelkuruutta? Ymmärtäminen pakenemista? Tiedon etsiminen/käsitteleminen turhuutta? Kuviteltu mies; rikas mies, lahjakas mies, kaunis mies, mies jolta ei mitään puutu. Sama mies uskoo kirjoitettuun; etsii, poimii olennaisen, uskoo poimimaansa, toteuttaa poimimansa, luopuu. Luopuu rikkaudesta, luopuu turhasta tekemisestä, luopuu "muusta mukavasta", antaa kaiken pois. Onko mies pelkuri? Pakeneeko hän? Hullu joka turhaan tekstiin nojaa? Toinen kuviteltu mies; rikas mies, lahjakas mies, mies jolta mitään ei puutu. Tämä mies tuomaroi; solvaa, arvostelee, täyttää elämänsä turhalla tekemisellä, täyttää elämänsä turhalla tavaralla, kerskaa ja kuluttaa. Onko mies rohkea? Tämäkö on sankari? Ihmisen malli?
Kysymyksen vaikeus lienee vastauksen helppoudessa. On vaikea olla rohkea, jos totuuden tunnustaminen kirvoittaa kyyneleen, miehen jolta ei mitään puutu, silmäkulmaan..
Onnittelut!
Sinulla on aivot
ja käytät niitä.
Olet luova,
luot tekstiä
jossa ajatus on mukana,
persoonallisella tavalla.
Ruusu sinulle.
Kritiikki ei kuulu uskontoon. Jumalaa ei sovi epäillä. Tämä "hyvä siemen" opettaa lapsille että on oikein ja hyveellistä uskoa sokeasti ilman todisteita. Näin ollen tämä henkilökohtainen uskonratkaisu on monille näennäinen koska tiettyyn ajatusmalliin on opetettu pienestä pitäen. Tuskinpa kukaan vaan kapinoidakseen vaarantaa joutuvansa helvettiin. Kyllä sille täytyy olla jo vahvat perusteet että tästä julmasta ikeestä pääsee irti.
Ihmisen tieteellinen tietotaso alkaa olla sitä luokkaa että Jumalaa ei enää tarvita, ja mitä lähemmin tarkastellaan älyllistä eliittiä niin uskovien määrä vähenee dramaattisesti.
Kritiikki ei kuulu uskontoon - tässä olet oikeassa. Uskonto on sielunvihollisen tuote, joka opitaan kirjasta ja siihen ei todellakaan kuulu kritiikki.
Sen sijaan elävä usko ylösnousseeseen Jeesukseen ei ole uskonto. Uskonto on ulkokohtaista kun taas usko on luja sydämen luottamus tapahtuneeseen.
Se on sitten viisautta kun ei epäile Jumalaa - Häntä yhtä ainutta Israelin kansan Herraa, joka antoi poikansa ristille sinun ja minun tähden. Tämän saa kokemusperäisesti kokea jokainen, joka etsii yhtä ainoaa elävää Jumalaa - siinä todisteet.
Uskoon olen tullut 35 vuotiaana vasta ja pienestä pitäen opetettu ajatusmalli ei siihen vaikuttanut yhtään.
Mikä julma ies se on - kun saa olla tekemisissä Hänen kanssa, joka voi antaa yltäkylläisen elämän, - mitä omat ponnistukset ja yritykset eivät tuoneet?
Onko sinulla tuohon älyllisen eliitin tilaan laajakin otanta vai perustatko lähipiiristä syntyneeseen mutu tietoon?
Vasta sitten kun ihminen lakkaa olemasta hullu ja ottaa vastaan tarjotun lahjan - Jeesus Kristus - hän ihnminen voi tulla viisaaksi.
>>Uskovaisuus on pelkuruutta kohdata tosiasiat. On helpompi uskoa satuihin kuin faktoihin. Tyhmyys ei valitettavasti näytä olevan katoava luonnonvara. Uskovaiset ovat kateellisia ateistien korkealle moraalille ja pyrkimykselle kohdella lähimmäisiä tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti>>
On se usein sitäkin, mutta uskonnollisuudessa oleellisinta on AITO usko sieluun ja henkeen, henkiolentoihin, jumalolentoihin, korkeampiin maailmoihin ja matalampiin maailmoihin. Myöskin usko elämän korkeampaan tarkoitukseen ja rehellisyyden ja oikeamielisyyden merkitykseen on aivan olennaista kaikessa aidossa uskonnollisuudessa ja aidossa henkisyydessä.
Monilta ateisteilta jää usein tiedostamatta se, että he itsekin ovat uskovia uskoessaan mm. siihen, että sielua ja kuolemanjälkeistä elämää ei ole olemassa, henkiolentoja ja jumalolentoja ei ole olemassa jne. Jos ateistit avoimesti ja vilpittömästi vaivautuisivat ottamaan asioista selvää niin heille selviäisi se, että muunmuassa henkiolennoista on olemassa paljon havaintoja ja kokemuksia, eikä ole mahdollista, että kaikki sellaiset kokemukset ja havainnot olisivat kokonaan vailla kosketusta todellisuuteen.
Uskominen ihmistä huomattavasti kehittyneempiin näkymättömiinkin olentoihin on luonnollista kun huomioidaan universumin lähes ääretön koko ja tämän planeetan ihmiskunnan - teknistieteellisen kehityksenkin - melko vähäinen ikä. Lienee vain ajan kysymys kun henkimaailman ja henkiolentojen olemassaolo paljastetaan kaikille.
Korkeampien tasojen henkiolennot antavat olemassaolostaan vihjeitä ja joskus selviä merkkejäkin, mutta avoimesti he paljastavat olemassaolonsa harvoille. Tähän on olemassa syitä jotka liittyvät sielun kypsyyteen ja siihen onko kyseinen sielu hyvään (= valoon) vai pahaan (= pimeyteen) suuntautunut.
Rehellisyys on eräs tärkeimpiä inhimillisiä arvoja, mutta jyrkästi ateistinen ja materialistinen maailmankatsomus ei perustu ainakaaan älylliseen rehellisyyteen. Sellainen ihminen, joka ei usko MAHDOLLISUUTEENKAAN, että hänessä voisi olla entiteetti (= sielu, henki tms) joka säilyy elossa kehon kuoleman jälkeenkin, ei ole yleensä kovin rehellinen ja vilpitön muissakaan asioissa. Sen sijaan ihminen joka AIDOSTI uskoo elämänsä korkeampaan merkitykseen ja merkitykseen - ja sielun olemassaoloon, pyrkii yleensä aidosti kehittymään hyväksi ihmiseksi. Hän hyväksyy senkin, että Jumala (= Taivaallinen hallinto) tarkkailee häntä.
Maailmankaikkeus lieneelähes ääretön mittasuhteiltaan ja se tosiasia huomioiden on varsin selvää, että hyvinkin suuria kosmisia olentoja on olemassa - ja lisäksi on olemassa ihmissilmälle näkymättömiä olemassaolon tasoja (pimeää ainetta on laskelmien ja teorioiden mukaan noin 24% ja pimeää täysin tuntematonta energiaa noin 72%).
Edellä kuvatun kaltainen uskonnollisuus ja henkisyys ei perustu pelkuruuteen, vaan tosiasioiden tunnustamiseen ja ennakkoluulottomuuteen.
mahdotonta
>>Monilta ateisteilta jää usein tiedostamatta se, että he itsekin ovat uskovia uskoessaan mm. siihen, että sielua ja kuolemanjälkeistä elämää ei ole olemassa, henkiolentoja ja jumalolentoja ei ole olemassa jne.>>
Ateisti (ainakaan minä) ei usko jumalan yms. olemattomuuteen järkkymättä. Tällä hetkellä vain jumalan olemassaolo on hyvin epätodennäköistä, mutta jos jonain päivänä joku antaa minulle konkreettisia todisteita jumalan tai muun sellaisen olemassa olosta - todisteita, jotka kestävät kritiikkiä ja joita voi testata jne. - uskon, että on todennäköistä että jotain yliluonnollista on. Uskonto taas yleensä ottaen perustuu siihen, että tiettyy asiaan (esim. jeesukseen/jumalaan) uskotaan ilman epäilystä ja kyseenalaistamista, ja mitään siihen liittyvää tietoa ei voi "päivittää" vaan kaikki on kiveen kirjoitettua.
>>heille selviäisi se, että muunmuassa henkiolennoista on olemassa paljon havaintoja ja kokemuksia, eikä ole mahdollista, että kaikki sellaiset kokemukset ja havainnot olisivat kokonaan vailla kosketusta todellisuuteen>>
Tämä on vain sinun mielipiteesi. Minun mielestäni on taas erittäin todennäköistä, että nämä havainnot ovat täysin ihmisten pään sisällä eivätkä todista millään tavalla mistään yliluonnollisesta.
>>Uskominen ihmistä huomattavasti kehittyneempiin näkymättömiinkin olentoihin on luonnollista>>
Tässä olet oikeassa. Se on luonnollista, mutta se ei tee tästä yliluonnollisesta oliosta sen todellisempaa.
>>Lienee vain ajan kysymys kun henkimaailman ja henkiolentojen olemassaolo paljastetaan kaikille. >>
Tätä odotellessa...
>>Rehellisyys on eräs tärkeimpiä inhimillisiä arvoja, mutta jyrkästi ateistinen ja materialistinen maailmankatsomus ei perustu ainakaaan älylliseen rehellisyyteen.>>
Älä vaan yhdistä ateistia materialistiseksi. Nämä eivät liity toisiinsa. Toki voi olla ateisteja ja samalla tavalla myös uskonnollisia ihmisiä, jotka ovat materialisteja, mutta ateisti, niin kuin ei uskonnollinenkaan ole automaattisesti materialisti. Ja mielestäni nimenomaan ateistinen maailmankatsomus jos mikä perustuu älylliseen rehellisyyteen. Siinä myönnetään todisteiden varjossa, mikä on todennäköistä ja mikä ei, ja myönnetään myös rehellisesti se, että kaikkea ei vielä tiedetä ja uusien tutkimusten perusteella nykyinen tieto voi päivittyä tai muuttua.
>>Sellainen ihminen, joka ei usko MAHDOLLISUUTEENKAAN, että hänessä voisi olla entiteetti (= sielu, henki tms) joka säilyy elossa kehon kuoleman jälkeenkin, ei ole yleensä kovin rehellinen ja vilpitön muissakaan asioissa.>>
Tämä on taas vain sinun mielipiteesi. Minä kyllä koen olevani rehellinen ja vilpitön ihminen vaikka olenkin ateisti, ehkä juuri sen takia.
>>Maailmankaikkeus lieneelähes ääretön mittasuhteiltaan ja se tosiasia huomioiden on varsin selvää, että hyvinkin suuria kosmisia olentoja on olemassa>>
Ehkä se on sinulle varsin selvää, mutta minun mielestäni se, että on asioita joista en tiedä ja joita en ymmärrä, ei tarkoita sitä että olisi olemassa jumala. Tai mitään muita "olentoja".
En väitä että uskonnollisuus olisi välttämättä pelkuruutta. Se on ehkä mielen heikkoutta. Tarvitaan jostakin tukea, kun ei pysty itse käsittelemään vaikeita asioita. Tai kun ei ymmärrä jotain asiaa/ilmiötä, sille haetaan pikaisesti ratkaisua tutkimatta asiaa syvemmältä. Uskonto helpottaa nopeasti vaikeissa asioissa, mutta jotta asiat "aukeaisivat" kunnolla ja olisi perillä asioista, tulisi niitä tutkia tarkemmin.
Tässä pikaiset kommentit :) En ole kovin syvällinen ajattelija itsekään, mutta näihin ajatuksiin olen tällä hetkellä päätynyt.
"Uskovaiset ovat kateellisia ateistien korkealla moraalille ja pyrkimykselle kohdella lähimmäisiä tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti"
Mitä tehdään ihmislihasta nousevalla moraalilla, kun ylhäältä päin on tullut parempi esimerkki Jeesuksen Kristuksen elävän Jumalan esimerkki.
Ei mitään.En minä teidän ihmisviisautta tarvi kun on oikea Jumala olemassa.
Tollaista tyhjääuhoa löytyy tänä päivänä sieltä ja täältä mitä viestisi on.
Ootsä kova jätkä?Puhutaan sitten faktoista.
On taivas.On helvetti.Jälkimmäiseen joutuu ne jotka ei ole Jeesuksen Kristuksen omia.
Joten ota Hänet vastaan ystävä rakas, kannattaa olla sillä puolella missä on se todellinen voima.
onnistui se melko hyvin NL:ssä kaikki oli vaarassa joutua leirille, ja kaikilla oli epämukavaa.
Tuota olin ateisti ennen ja ei minulla kyllä kovin korkea moraali ollut. En myöskään kohdellut lähimmäisiä tasa-arvoisesti. Elin aivan itsekkäästi. Mikä on lähimmäinen ateistille - kohdattava luontokappale, jonka ei pidä antaa ripustautua itseensä tai johon ei pidä ripustautua.
Kaltaisiani ateisteja(siis millainen olin)on Suomi pullollaan tällä hetkellä.
Kiitos taivaan Isän sain löytää Jeesuksen ja Jeesus on tie, totuus ja elämä - kaikki yhdessä.
Jeesus antoi elämälleni tarkoituksen ja mielekkyyden.
, mutta eihän sitä tiedä ?