Hauska adjektiivitarina

Liisalla oli rennot synttärit. Hän täytti 18 limaista vuotta. Liisan oksettava äiti oli ostanut hänelle hiljaisen lautapelin, jota voi pelata pimeästi kavereiden kanssa. Liisan lihainen isoäiti, Margaretta, oli ostanut Liisalle paljon tasaisia kukkia, koska ei tiennyt mistä ikuinen lapsenlapsensa piti.

Liisa oli pirteän otettu häviävistä lahjoista. Hän päätti keskittyneesti lähteä kylille esittelemään ilkeitä lahojaan.

Kun rinta rinnan Liisa saapui hauskalle kaupungille, alkoivat kaikki vanhat ihmiset vahtaamaan Liisaa aktivoidusti. Liisa ei pitänyt siitä, vaan se oli hänen mielestään lyhyttä.

Liisa päätti merkittävästi luopua kaikista herkullisista lahjoistaan, koska voittoisuus ei ole todellista, mikäli kaikki eivät saa sitä yhtä paljon. Liisa jakoi valoisat lahjat koko kaupungin kesken.

Eräänä liukkaana aamuna Anni oli myöhässä koulusta. Hän polki rumalla pyörällään masentunutta tietä eikä edes yrittänyt kiirehtiä. Hän nimmittäin vihasi tuota piikikästä koulua. Vihdoin hän saapui koululle, mutta karvainen Anni oli viisitoista sinistä minuuttia myöhässä. Hän koputti pölyisen luokan nopeaan oveen. Hänen kiiltävä luokkalaisensa avasi urpon oven ja katsoi Annia ovelasti. Anni tuijotti luokkalaisensa iloisia silmiä avuttomasti ja käski tämän häipyä. Haluton opettaja räyhäsi Annille, mutta Anni vain istui isosti. Mutta sitten kun opettaja tunki kovan naamansa aivan Annin eteen, hän suuttui. Pyöreä Anni löi opettajaa kivisellä laukulla opettajan painavaan päähän. Pian Anni istuikin kaksi lihavaa ja rasvaista tuntia limaisessa jälki-istunnossa.

ytuyu