rähjäämiskohtauksia

haluaa luultavasti vain leikkiä mutta älä vain palkitse huonoa käytöstä sillä että rupeat leikkimään pennun kanssa...
älä huuda pennulle sillä on erinomainen kuulo eikä se todellakaan ymmärrä asioita paremmin mitä kovemmalla äänellä sille huutaa. ota ennemmin poskista kiinni ja katso koiraa silmiin, jos pentu rimpuilee niin murise sille...puhu pennulle matalalla äänellä katsoen sitä silmiin ja kun pentu on rauhoittunut, ohjaa se johonkin hyväksyttyyn tekemiseen eli heitä sille vaikka palloa tai leiki jollain muulla lelulla...

miellä pentu teki juuri samalla tavalla ja vieläkin saattaa joskus innostua liikaa mutta silloin kerrataan että meillä ei käyttäydytä noin ja ketään ei purra...
pentu opetteli uuden taven millä ihmiset saa leikkimään ja siihen ei liity enää puremista. pentu rupeaa halutessaan leikkiä kantelemaan palloa ympäriinsä ja hyppimään se suussaan.

ole johdonmukainen, älä menetä hermojasi on kyse pienestä pennusta joka vasta opettelee sääntöjä.

Kysyjän pentu oli vasta 8-viikkoinen, ja jo "menee hermot", kuten hän kirjoitti. Pentu siis talossa vasta muutaman päivän. Suihkepullot on nyt jo käytössä, kun oma älykkyys ja kekseliäisyys loppui heti ekana päivänä! Tämähän on siis ongelma! Hoidetaan taas seurausta eikä syytä. Suihkepullo tuo hetken avun... 8-viikkoiselle...

Pennulle pitää keksiä paljon sallittua tekemistä, jolloin energiaa ei jää pahantekoon. Eli ei laiskalle sohvaperunalle, jonka perse nousee sohvalta vaan karjumista varten. Todellisesta pahanteosta (vaikkapa nouseminen hellaa vasten, joka saattaa olla jopa paloturvallisuusriski) täytyy tietenkin karjaista, muuten kannattaa noin pienen kohdalla ennemminkin harhauttaa muuhun toimintaan ja ENNALTAEHKÄISTÄ kikkailua puuhastamalla ja ulkoilemalla paljon. Aikaahan on, sillä koiranpentu otetaan tietenkin silloin, kun sen kanssa on aikaa ja halua touhuta.

Jotkut huutavat koiralleen päivittäin. Ihmettelen, miten siitä voi enää korottaa ääntään, kun oikeasti karjahduksen paikka tulee.
No, sitten kai voi aina lyödä.

Eikä siis kannata missään nimessä huutaa,sun muuta.Rauhallisen varma toiminta itseltä rauhoittaa myös koiraa.
Jos on vielä hyvin taistelutahtoinen pentu,niin se vaan kiihtyy sähläämisestä.

molossi kirjoitti:

Eikä siis kannata missään nimessä huutaa,sun muuta.Rauhallisen varma toiminta itseltä rauhoittaa myös koiraa.
Jos on vielä hyvin taistelutahtoinen pentu,niin se vaan kiihtyy sähläämisestä.

Lue lisää

Meillä Dalmis-tyttö nyt 14vkoa ja varsinainen riiviö... Sitä energiaa riittää vaikka muille jakaa vaikka olisi pihalla saanut leikkiä ja juosta vaikka kuinka, pentuhan se on ja energinen rotu tiedän.., mutta kun ei meinaa rahkeet riittää itellä. Osaahan se toki nätistikin olla ja osaa istumisen, maahan menon ja tassunkin antamisen kun makupala tiedossa, luoksekin tulee useimmiten pyynnöstä, oppivainen on, ja sisäsiisteyskin hyvällä mallilla, mutta kun se riehakkuus alkaa niin järkikin tuntuu päästä katoavan.. Aamut ja illat pahimpia sen riehumisen suhteen, esim. käy varpaasta kiinni ja kun kieltää, olen niskasta nätisti napannut pois ja sanonut ei, koira vaan villiintyy yrittää ottaa uudestaan kiinni ja murisee, ei mitään leikki murinaa kuitenkaan vaan ihan kunnollista. Samoin jos piski päässyt pihistämään esim. leivän lapselta ja sitä pois otettaessa rupeaa myös kunnolla murisemaan, ollaan tietty kielletty siitä, mutta miten tuon tavan saisi karsittua nopeasti ja helposti pois? Lapsilta se vie jatkuvasti lelut ja varsinkin käy lasten vaatteisiin kiinni useammin, ei tietty niitä koe niitä niin auktoriteeteiksi kun aikuista, mutta neuvoja tähänkin otetaan vastaan? Kun tuntuu että kädet on niin täynnä koiraa lastenhoidon lomassa, ettei meinaa jaksaakaan... Tämä ei ole meidän ensimmäinen koiramme, meillä ollut mäyräkoira ja lapsuuden kodissanikin on ollut aina mäyrökoiria, mutta eka Dalmis ja viimenen tää on.. energisyys ja vaikeus kyllä yllätti vaikka kuinka tehtiin taustatutkimusta... On jo mielessä käynyt, että onkohan koiran parempi olla jossain muualla kun meidän perheessä, vaikka niin ihana tuo riiviö onkin ja lapsetkin siitä ihan hulluna tykkää... en tiedä kyllähän toi pentuvaihe ohi menee, mutta nyt niin ylitse pääsemättömältä tuntuu.. Kiva jos jaksoit lukea tän vuodatuksen! :)

helmiina kirjoitti:

Meillä Dalmis-tyttö nyt 14vkoa ja varsinainen riiviö... Sitä energiaa riittää vaikka muille jakaa vaikka olisi pihalla saanut leikkiä ja juosta vaikka kuinka, pentuhan se on ja energinen rotu tiedän.., mutta kun ei meinaa rahkeet riittää itellä. Osaahan se toki nätistikin olla ja osaa istumisen, maahan menon ja tassunkin antamisen kun makupala tiedossa, luoksekin tulee useimmiten pyynnöstä, oppivainen on, ja sisäsiisteyskin hyvällä mallilla, mutta kun se riehakkuus alkaa niin järkikin tuntuu päästä katoavan.. Aamut ja illat pahimpia sen riehumisen suhteen, esim. käy varpaasta kiinni ja kun kieltää, olen niskasta nätisti napannut pois ja sanonut ei, koira vaan villiintyy yrittää ottaa uudestaan kiinni ja murisee, ei mitään leikki murinaa kuitenkaan vaan ihan kunnollista. Samoin jos piski päässyt pihistämään esim. leivän lapselta ja sitä pois otettaessa rupeaa myös kunnolla murisemaan, ollaan tietty kielletty siitä, mutta miten tuon tavan saisi karsittua nopeasti ja helposti pois? Lapsilta se vie jatkuvasti lelut ja varsinkin käy lasten vaatteisiin kiinni useammin, ei tietty niitä koe niitä niin auktoriteeteiksi kun aikuista, mutta neuvoja tähänkin otetaan vastaan? Kun tuntuu että kädet on niin täynnä koiraa lastenhoidon lomassa, ettei meinaa jaksaakaan... Tämä ei ole meidän ensimmäinen koiramme, meillä ollut mäyräkoira ja lapsuuden kodissanikin on ollut aina mäyrökoiria, mutta eka Dalmis ja viimenen tää on.. energisyys ja vaikeus kyllä yllätti vaikka kuinka tehtiin taustatutkimusta... On jo mielessä käynyt, että onkohan koiran parempi olla jossain muualla kun meidän perheessä, vaikka niin ihana tuo riiviö onkin ja lapsetkin siitä ihan hulluna tykkää... en tiedä kyllähän toi pentuvaihe ohi menee, mutta nyt niin ylitse pääsemättömältä tuntuu.. Kiva jos jaksoit lukea tän vuodatuksen! :)

Lue lisää

...tässä tapauksessa otettu koira sen vuoksi, että lapset ovat keksineet sen jostain "101 dalmatialaista" -elokuvasta..

Hyvä jos edes olette taustatutkimusta tehneet, mutta ite olisin ottanu lapsiperheeseen jonkun vähemmän energisen rodun..

Tällä tavalla juuri niitä kiertolaiskoiria syntyy, kun otetaan koira todella tutkimatta ko. rotua, ja siitä ei tykätäkään, ja eikun kiertoon...

En ymmärrä.

aerodynamics kirjoitti:

...tässä tapauksessa otettu koira sen vuoksi, että lapset ovat keksineet sen jostain "101 dalmatialaista" -elokuvasta..

Hyvä jos edes olette taustatutkimusta tehneet, mutta ite olisin ottanu lapsiperheeseen jonkun vähemmän energisen rodun..

Tällä tavalla juuri niitä kiertolaiskoiria syntyy, kun otetaan koira todella tutkimatta ko. rotua, ja siitä ei tykätäkään, ja eikun kiertoon...

En ymmärrä.

Lue lisää

ei ole edes meidän lapset nähneet ko. elokuvaa... että sulle vastaus siihen...
Meillä merkkas hyvin paljon rodun valinnassa juuri se, että dalmikset ovat loistavia perhekoiria ja se energisyys juuri sen takia, että siinä olis mulle juoksulenkki-kaveri. Ja ei ainakaan niitä koiria mun ymmärryksen mukaan lapsille osteta...
Ja enhän mä sanonu niin, että me ollaan koirasta luopumassa, mielessä tuo ajatus toki on käynyt, se vaan on eri juttu kun käytännössä sen toteutus...
neuvoja tässä vaan kyselin, enkä mollausta..., mutta näinhän se aina tällasilla palstoilla menee, että joku aina kärkkään mielipiteensä sanoo... ja kai niin se kuuluu mennäkin.

helmiina kirjoitti:

ei ole edes meidän lapset nähneet ko. elokuvaa... että sulle vastaus siihen...
Meillä merkkas hyvin paljon rodun valinnassa juuri se, että dalmikset ovat loistavia perhekoiria ja se energisyys juuri sen takia, että siinä olis mulle juoksulenkki-kaveri. Ja ei ainakaan niitä koiria mun ymmärryksen mukaan lapsille osteta...
Ja enhän mä sanonu niin, että me ollaan koirasta luopumassa, mielessä tuo ajatus toki on käynyt, se vaan on eri juttu kun käytännössä sen toteutus...
neuvoja tässä vaan kyselin, enkä mollausta..., mutta näinhän se aina tällasilla palstoilla menee, että joku aina kärkkään mielipiteensä sanoo... ja kai niin se kuuluu mennäkin.

Lue lisää

Pyydän anteeksi, ei ollu tarkotus loukata, ja jos kerran asia ei ollut niin kuin heti minulle tuli mieleen, niin loistojuttu =)

Itseäni vaan sapettaa sellaiset ihmiset, jotka ottavat koiran juuri vaikka lasten "painostuksesta", eivätkä paneudu asiaan sen kummemmin..

Sellaista kun valitettavasti usein näkee/kuulee tapahtuvan..

Meillä itellä on saksanpaimenkoiranpentu, ei lapsia, mutta koettelee se hermoja siitäkin nähden..

Kun se oikein alkaa riehumaan, puree käsiä eikä kuuntele kieltoja, laitetaan poika hetkeksi sen sisähäkkiin rauhottumaan..

Koiralle toimii hyvänä "rangaistuksena" se, että se suljetaan muun lauman ulkopuolelle, eikä siihen kiinnitetä huomiota, ennen kuin se on rauhoittunut ja napottaa hiljaa paikallaan..

Tuohon riehumiseen ja tottelemattomuuteen auttaa myös se paljon puhuttu johtajuuden vahvistaminen..

Taisin mainita, ettei koiranne luultavasti ns. pidä arvossa teidän perheen pienimpiänne, koska varastaa heiltä ruokaa, leluja yms..

Enhän tiedä mitä kaikkea olette jo keksineet kokeilla, mutta myös perheen pienempien "johtajuuden" koiraan nähden vahvistaminen mm. ruokailuhetkellä on kulunut fraasi, mutta todella hyvä keino vastaavissa tilanteissa.

Eli koko perhe lapset mukaan lukien ruokailee AINA ennen koiraa, koiran ruokakupin voi vaikka vahvikkeeksi nostaa johonkin pöydälle ruokailutilan välittömään läheisyyteen, että koira näkee sen, mutta ei saa ennen kuin jokainen pieninkin pirpananne on ruokansa syönyt.

Sitten vasta ruokitaan koira, joka on AINA häntäpäässä ihmisiin nähden, vaikka perheenjäsen onkin..

Toivottavasti saatte dalmiksenne ojennukseen, ja me tuo meidän sakemanni =)

aerodynamics kirjoitti:

Pyydän anteeksi, ei ollu tarkotus loukata, ja jos kerran asia ei ollut niin kuin heti minulle tuli mieleen, niin loistojuttu =)

Itseäni vaan sapettaa sellaiset ihmiset, jotka ottavat koiran juuri vaikka lasten "painostuksesta", eivätkä paneudu asiaan sen kummemmin..

Sellaista kun valitettavasti usein näkee/kuulee tapahtuvan..

Meillä itellä on saksanpaimenkoiranpentu, ei lapsia, mutta koettelee se hermoja siitäkin nähden..

Kun se oikein alkaa riehumaan, puree käsiä eikä kuuntele kieltoja, laitetaan poika hetkeksi sen sisähäkkiin rauhottumaan..

Koiralle toimii hyvänä "rangaistuksena" se, että se suljetaan muun lauman ulkopuolelle, eikä siihen kiinnitetä huomiota, ennen kuin se on rauhoittunut ja napottaa hiljaa paikallaan..

Tuohon riehumiseen ja tottelemattomuuteen auttaa myös se paljon puhuttu johtajuuden vahvistaminen..

Taisin mainita, ettei koiranne luultavasti ns. pidä arvossa teidän perheen pienimpiänne, koska varastaa heiltä ruokaa, leluja yms..

Enhän tiedä mitä kaikkea olette jo keksineet kokeilla, mutta myös perheen pienempien "johtajuuden" koiraan nähden vahvistaminen mm. ruokailuhetkellä on kulunut fraasi, mutta todella hyvä keino vastaavissa tilanteissa.

Eli koko perhe lapset mukaan lukien ruokailee AINA ennen koiraa, koiran ruokakupin voi vaikka vahvikkeeksi nostaa johonkin pöydälle ruokailutilan välittömään läheisyyteen, että koira näkee sen, mutta ei saa ennen kuin jokainen pieninkin pirpananne on ruokansa syönyt.

Sitten vasta ruokitaan koira, joka on AINA häntäpäässä ihmisiin nähden, vaikka perheenjäsen onkin..

Toivottavasti saatte dalmiksenne ojennukseen, ja me tuo meidän sakemanni =)

Lue lisää

Juu, en minäkään siitä tykkää, että koira otetaan ja sitten kun sitä ei haluta se pistetään eteenpäin, mutta sanotaanko näin, että nyt ymmärrän tällaisia ihmisiä HIEMAN paremmin kun itelläkin on sellasia ajatuksia käyny mielessä kun ollu oikein täynnä tota piskiä...vaikka sitä ei pois antamista ei toteutakaan.

Joo, kyllä meillä tota koiraa on pistetty ulos jäähylle, jää siihen oven taakse vinkumaan. Kyllä se auttaa hetken, mutta sitten taas jonkun ajan kuluttua sama meno jatkuu... On tuo piski aika luupää ja tiedän kyllä, että kärsivällisyys sitten joskus palkitaan, mutta huoh...

Ja, joo eipä se noita lapsia pidä paljon minään, varsinkaan tota 3veetä, isompaa kunnioittaa hieman. Hyvin huomaa siitäkin kun se on jonkun lelun pihistäny ja lapsi yrittää sitä pois siltä tuloksetta saada ja sit kun ite menee viereen niin useemmiten sen lelun heti suustaan pudottaa.

Hyviä vinkkejä millä johtajuutta vahvistetaan?
Ihan kaikkia vinkkejä otetaan vastaan, vaikka ne oliskin jo meillä kokeiltuja, mutta kaikki neuvot on nyt tarpeen, että tosta koirasta tulis sitten se oiva ojennuksessa oleva kotikoira!

Tsemppiä sinne teillekin! :)

helmiina kirjoitti:

Meillä Dalmis-tyttö nyt 14vkoa ja varsinainen riiviö... Sitä energiaa riittää vaikka muille jakaa vaikka olisi pihalla saanut leikkiä ja juosta vaikka kuinka, pentuhan se on ja energinen rotu tiedän.., mutta kun ei meinaa rahkeet riittää itellä. Osaahan se toki nätistikin olla ja osaa istumisen, maahan menon ja tassunkin antamisen kun makupala tiedossa, luoksekin tulee useimmiten pyynnöstä, oppivainen on, ja sisäsiisteyskin hyvällä mallilla, mutta kun se riehakkuus alkaa niin järkikin tuntuu päästä katoavan.. Aamut ja illat pahimpia sen riehumisen suhteen, esim. käy varpaasta kiinni ja kun kieltää, olen niskasta nätisti napannut pois ja sanonut ei, koira vaan villiintyy yrittää ottaa uudestaan kiinni ja murisee, ei mitään leikki murinaa kuitenkaan vaan ihan kunnollista. Samoin jos piski päässyt pihistämään esim. leivän lapselta ja sitä pois otettaessa rupeaa myös kunnolla murisemaan, ollaan tietty kielletty siitä, mutta miten tuon tavan saisi karsittua nopeasti ja helposti pois? Lapsilta se vie jatkuvasti lelut ja varsinkin käy lasten vaatteisiin kiinni useammin, ei tietty niitä koe niitä niin auktoriteeteiksi kun aikuista, mutta neuvoja tähänkin otetaan vastaan? Kun tuntuu että kädet on niin täynnä koiraa lastenhoidon lomassa, ettei meinaa jaksaakaan... Tämä ei ole meidän ensimmäinen koiramme, meillä ollut mäyräkoira ja lapsuuden kodissanikin on ollut aina mäyrökoiria, mutta eka Dalmis ja viimenen tää on.. energisyys ja vaikeus kyllä yllätti vaikka kuinka tehtiin taustatutkimusta... On jo mielessä käynyt, että onkohan koiran parempi olla jossain muualla kun meidän perheessä, vaikka niin ihana tuo riiviö onkin ja lapsetkin siitä ihan hulluna tykkää... en tiedä kyllähän toi pentuvaihe ohi menee, mutta nyt niin ylitse pääsemättömältä tuntuu.. Kiva jos jaksoit lukea tän vuodatuksen! :)

Lue lisää

Tuota,yritetään jotain lyhyesti :)

Energiaa riittää,niinhän se on.Eli sitä energiaa pitäisi saada kanavoitua.Parhaiten saa aivotyöllä.Eli säännöllisiä tokoharjoituksia positiivisella vahvistamisella,nenänkäyttöharjoituksia ym.noista saa tietoa esim.netistä.
Tuon ikäiselle myös kannattaa opettaa rauhoittuminen jo.
Tuohon hepulipuuskiin itse käytän tuota sylittämistä,josta olen jo maininnutkin.Eli koiran rauhoittamista sylittämisellä.
Jos on hyvin taisteluhaluinen pentu/nuori,niin se vaan yltyy,kun siihen käy niskaan kiinni,tai vastaavalla tavalla kiinni.Harva osaa sen homman niin vakuuttavasti ja oikein,että sillä saa kovapäisemmän pennun hillityksi.

Jos pentu ottaa kiellettyä suuhunsa,niin riippuen pennusta,olen käyttänyt joko tavaran luovutusta (hieman noudon tavoin)vaihtokaupalla johonkin muuhun ja sitten kehunut.Mutta olen myös käyttänyt ihan irti-käskyä,kun sen olen pennulle kunnolla opettanut.Ennakoinnissa sitten ihan ei-käskykin on paikallaan.Eli itse vähän käytän myös pelisilmää ;)
Ja sitten vaan jos ei halua koiran johonkin koskevan,niin itse ainakin ihan yksinkertaisesti vaan kiellän.Eli kieltosana opetetaan jo alusta alkaen kunnolla ja varmaksi.Kun koira tottelee,niin kehun aina,ja satunnaisesti olen myös palkannut makupaloilla.
Kyllä se siitä lähtee,kun itse on rauhallisen varma ja määrätietoinen tekemisissään,ja toimii aina niin,että pitää sen päätöksenteon itsellään ;)

Tuossa siis jotain lyhyesti.Kyllähän ne tosiriehakkaat pennut/junnut välillä pinnaa koettelee.Tottahan se on.Mutta toisaalta,ainahan se koiraa hankittaessa kannattaa miettiä jo valmiiksi,mitä kaikkea voi vastaan tulla.Toiset koirat saattaa olla ikänsä ns.helpompia,toiset taas toista laitaa.Ihan rotujen sisälläkin :=)

Meillä 10 -viikkonen poika laitetaan muina miehinä sisähäkkiin, jos meno yltyy semmoseks ettei sitä jaksa katella kukaan..

Ikinä sitä ei sinne retuutata tai pistetä hurjasti toruen, koska pentu on omaksunu häkin omaks pesäkseen, ja menee sinne omia aikojaan leikkimään ja luuta pureskelemaan, ja jos sen sinne torujen kera tyrkkää, se ei enää vapaaehtosesti sinne menis ollenkaan, vaan pitäis sitä rangastusaitiona..

Nyt kun sen sinne ohimennen nakkaa riehumisoperaation keskeltä, se vaan kattelee sieltä että hei, miks te siellä ja mie tiällä =) Kun sitten on rauhottunu, pyydetään istumaan, avataan ovi ja ollaan taas kavereita..

Kyllä toimii!

En todellakaan istu sohvalla päivät pitkät. Korkeintaan ½ päivässä, että ei se siitä johdu. Ulkona ollaan 1 - 2 tunnin välein pissalla ja nuuskimassa (paitsi kun ollaan töissä, jolloin 3 tunnin välein). n. 3 kertaa viikossa pentu pääsee "mummolaan" juoksemaan vapaasti pihalla niin kauan kun jaksaa ja haluaa. Muuten pennulla on melkoinen määrä omia leikkikaluja ja puruluita joita pentu käyttää ahkerasti. Eli ei pitäisi olla tekemisen puutetta!

hermot menee kirjoitti:

En todellakaan istu sohvalla päivät pitkät. Korkeintaan ½ päivässä, että ei se siitä johdu. Ulkona ollaan 1 - 2 tunnin välein pissalla ja nuuskimassa (paitsi kun ollaan töissä, jolloin 3 tunnin välein). n. 3 kertaa viikossa pentu pääsee "mummolaan" juoksemaan vapaasti pihalla niin kauan kun jaksaa ja haluaa. Muuten pennulla on melkoinen määrä omia leikkikaluja ja puruluita joita pentu käyttää ahkerasti. Eli ei pitäisi olla tekemisen puutetta!

Lue lisää

ja me leikitään pennun kanssa sen lelujen avulla joka kerta pennun ollessa hereillä, eli yksin ei joudu leikkimään. Ongelma vaan on että ei pysty leikkimään kauan ennen kuin pentu menee "ylikierroksille" ja alkaa puremaan ja rähjäämään. Olisi hauskaa voida leikkiä hieman pitempään kuin muutama minuutti.. Kai ajan kanssa oppii että nätistikin voi leikkiä! :)

hermot menee kirjoitti:

ja me leikitään pennun kanssa sen lelujen avulla joka kerta pennun ollessa hereillä, eli yksin ei joudu leikkimään. Ongelma vaan on että ei pysty leikkimään kauan ennen kuin pentu menee "ylikierroksille" ja alkaa puremaan ja rähjäämään. Olisi hauskaa voida leikkiä hieman pitempään kuin muutama minuutti.. Kai ajan kanssa oppii että nätistikin voi leikkiä! :)

Lue lisää

Älä anna kaihertaa mieltä noiden juttujen, että miten ihmeessä teillä menee hermot jo 8-viikkosen pennun kanssa...

Joku hemmetin viilipytty kirjottanu, joka ei oo ikikuuna päivänä hermoillu mistään..

Voi kuvitella sen räjähtäneen ulkomuodon...

Tosiaan, meillä on 10-viikkonen koiranpentu, ja ihan on samanlaista touhua sen kanssa kuin mitä sinä kuvailit..

Leikitään aina sen kans ku on vaa valveilla, peuhataan ulkonakin, käydään jo nuuhkimassa ympäröivää maalimaa, ja muutaman kerran viikkoon pääsee meidänkin pentu "mummolaan" juoksemaan sen minkä siitä vaan lähtee, oman mielihalunsa mukaan..

Virikkeitä on koko ajan, leluja, luita ja ongelmanratkasulelujakin (tietää jo miten se nami sieltä ulos saadaan) ja silti silloin tällöin saa noita riehumiskohtauksia...

Se on ihan normaalia käytöstä pennulta, tiedän, mutta tottakai siinä joskus hermo palaa, kun itsellä olisi siinä sivussa muutakin tekemistä huushollinkin suhteen, ja toinen vaan ramppaa hulluna jaloissa ja puree ja näykkii =)

Nyt se on tosin vähenemään päin meillä, kun ollaan päästy yhteisymmärrykseen, kuka täällä oikein määrää ja päättää siitä miten käyttäydytään, eli me laumanjohtajaihmiset tietenkin =)

Paljon annetaan rakkautta ja pusuja ja haleja pennulle, ja kiitellään vuolaasti kun käyttäytyy kunnolla tai tottelee jotain käskyä..

Muutenkin meillä keskitytään enemmän hyvän käytöksen ylitsevuotavaan kiittelyyn, kuin jatkuvaan torumiseen..

Tsemppiä JUURI SINULLE JA SINUN PENNULLESI, eiköhän me pärjätä ilman noiden viilipyttyjen neuvojakin! =) Hyvää kesää teille!