...että ikinä edes tutustuinkaan suhun, ihastuin ja lopulta rakastuin. Kadun sitä,että joskus "puhuttiin" sinne muuttamisesta ja naimisiin menosta,sitten joskus. Häpeän sitä,että kerroin susta ystävilleni,että olisit muka erilainen ja romanttinen ja naisia kunnioittava,vaikka vanhempi olitkin. Paljastuikin että olit vain sen yhden ja ainoan perässä. Mutta ainut hyvä asia tässä koko jutussa on: Tiedän mikä todellisuudessa olet ja jatkat onnellisena juttujasi,mutta luulet mun olevan tietämätön asiasta. Tiedätkö mitä? Mä en jaksa enää välittää . Surullisena voin vain sanoa, että menetin ehkä yhden tärkeän ajanjakson elämästäni ja tästä loppukesästäni haaveilen,susta. Se oli elämäni suurin virhe.
Ainut asia,mitä enää voin tehdä,on jatkaa elämää eteenpäin ja unohtaa...
Ainut asia,mitä enää voin tehdä,on jatkaa elämää eteenpäin ja unohtaa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
"rakensinko turhaan sinun varaasi ja saanko pettyä
etsin jotain kirjaa johon luottaa, jossa meidät kerrotaan
alttaritaulun sävyt jotka koetimme niin huolella vangita
haalistuu ja kärsimykseen päätyy tämäkin näytelmä"
Niin se vain menee, itsekin olen kokenut.
Kyllä se ajan kuluessa helpottuu,
yritä jaksaa :)
Älä sure,että rakastuit.Rakkaus on jumalainen kokemus.Mies,kuka oli kohteenasi saa kantaa häpeää ja menetystä pahan käytöksensä takia.Älä rakas ihminen,menetä hänen takiaan kykyä rakastua uudelleen!Minäkin olen rakastanut ja surrut ja nyt yksin,mutta surun jälkeenkin uskon,että"some day..."