Käveli vastaan ukko jonka paidassa luki "jumala on rakkaus". Myös paljon S24 uskonto foorumeilla puhutaan rakastavasta kristittyjen jumalasta jonka sanaa raamattu on.
Kuitenkin tutkittuani asiaa joudun kovasti epäilemään, että tämä jumala tietää mitä rakkaus on. Ainakin se on kovin erilaista kuin minulla.
Jumala rakastaa minua, jos en rakasta takaisin hän heittää minut tuliseen järveen? Ei kuulosta rakkaudelta minusta. Vai opettavatko kristityt pojilleen samaa rakkautta. Jos ei tule vastarakkautta voi kostaa väkivalloin. Siksikö täällä joka nurkalla ja nurkan takana joku pätkii akkaansa neniin?
Kuitenkin tutkittuani asiaa joudun kovasti epäilemään, että tämä jumala tietää mitä rakkaus on. Ainakin se on kovin erilaista kuin minulla.
Jumala rakastaa minua, jos en rakasta takaisin hän heittää minut tuliseen järveen? Ei kuulosta rakkaudelta minusta. Vai opettavatko kristityt pojilleen samaa rakkautta. Jos ei tule vastarakkautta voi kostaa väkivalloin. Siksikö täällä joka nurkalla ja nurkan takana joku pätkii akkaansa neniin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
toisten rakkaudesta.
Homot eivät saa rakastaa toisiaan, lesbot eivät saa rakastaa toisiaan. Eronneet eivät saa koskaan enää rakastua kehenkään. Kastamattomana kuolleet vauvat eivät pääse taivaaseen.
Vl-piireissä, velvollisuus ennen rakkautta.
APUA!
Ei täällä mitään rakastavaa Jumalaa ole vaan tuomitseva jumala, joka kostaa mennen tullen.
Ethän sinä edes tiedä, mitä todellinen kristillinen lähimmäisenrakkaus on.
Se on hengen ykseyttä ja siihen perustuvaa rakkautta, jossa ei ole sijaa minkäänlaisille lihan ja ajatusten mieliteoille.
Tosin ei sitä todellista kristillistä lähimmäisenrakkautta nykyisen kristillisyyden keskeltä mistään löydä. Papit valehtelevat kirkoissa ja lahkolaiset valehtelevat lahkoissaan, mutta kärsivien taakan kantajiksi ja tuskan kyynelten kuivaajiksi heistä ei ole; ja kuitenkin juuri näistä piirteistä todellinen lähimmisenrakkaus tunnettaisiin.
mitä on todellinen lähimmäisen rakkaus.
En sano, että itse olisin siitä edes hyvä esimerkki, mutta tiedän ihmisiä,jotka ovat ja valitettavasti he eivät ole muuta kuin rivikristittyjä.
Se on justiinsa sitä, taakan kantajien auttajia ja tuskan kyynelten kuivaajia, olet aivan oikeassa.
Puhuin joulun aikoihin erään papin kanssa lähimmäisen rakkaudesta, mutta hän sanoi, että siitä on tehty liian suuri asia. Kyllähän hän sen perusteli jollakin teologisella lauseella, mutta kun mulla menee aikaa ennenkuin ymmärrän teologiset kommervenkitja tätä en ymmärtänyt ollenkaan.
En tarkoittanut edellisessä kommentissani pelkkää puolisoiden välistä rakkautta vaan sitä, että ulkopuoliset ihmiset eivät hyväksy heitä, mikä todistaa lähimmäisenrakkauden puutetta.
En väitä, että itse olen hyvä ihminen, mutta en myöskään kuulu kristittyihin, joiden pitäisi noudattaa sen kirkon oppia johon he kuuluvat ja suuriäänisesti siitä kuuluttavat.
Suomessa on se, että eräiden tietojen mukaan joka toinen päivä joku yksinäinen hylätty vanhus päättää itse päivänsä kun ei jaksa enää. Samoin masennuslääkkeiden kauppa on saanut ennen näkemättömät mittasuhteet yhdessä alkoholin suurkulutuksen kanssa. Niin ikään huhtikuulla 1984 kuulin Käpylän kuntoutuskeskuksessa senkin, että itsemurhat ovat meidän vaikeasti vammautuneiden yleisin kuolinsyy maassamme.
Eli jotain tässä kristityssä maassamme on todella pahasti pielessä ja ainakin itse näen silleen, että tästä yhteiskunnasta puuttuu kaikilta sektoreilta todellinen lähimmäiserakkaus, ihmisistä välittäminen ja rinnalla oleminen elämän kovissa koettelemuksissa. Samoin ymmärrän siten, että todellinen ystävä olisi paras "masennuslääke" mikäli sellaisen jostakin löytäisi. Mutta näyttää siltä, että helpompi on ottaa kuu alas taivaalta kuin todellista lähimmäisenrakkautta mistään löytää.
Esimerkiksi meistä invalideista ei kukaan välitä. Ollaan just tarkkaan arvottomia roskia tässä yhteiskunnassa elettiinpä miten elettiin ja tehtiinpä mitä tehtiin; ja mitä amerikkalaisemmaksi tämä yhteiskunta muuttuu, sen vaikeammaksi tulee syrjäytyneiden ja syrjittyjen asema ja näen myös silleen, että ampumatapaukset niin Jokelassa kuin Rovaniemelläkin ovat vain ensioireita siitä, mitä tuleman pitää mikäli nykyinen kehitys jatkuu samaan suuntaan.
Joillakin ihmisillä on aivan omat käsityksensä rakkaudesta. Ihminen joko tottelee Jumalaansa tai sitten ei. Huom. vaihtoehtoja ei ole kovin montaa
vieläkään. Vain esimerkin vuoksi sitten seuraava kommentti. Kristityn pojat yleensä oppivat isältään kaiken tarpeellisen, seuraamalla isänsä tekemiä tekoja ja olemalla vuorovaikutusuhteessa isänsä kanssa sekä yhdessä tekemällä kaikanlaista järkevää sekä hyödyllistä, oppien siinä ohessa
kumpainenkin toisiltaan jotakin tarpeellista.
Raamattu kertoo Jumalan tahdon perusteet.
Uusi Testamentti kertoo evankeliumin perusteet.
Mikä Jumalan rakkauden perusteissa on mielestäsi väärin?
Miksi käytät luulojesi perusteena ihmisten käsitystä helvetistä, kun sitä ei löydetä Raamatusta?
Mielestäni rakkauden perusteet ovat väärin jos rakkaus ei ole pyyteetön. Eli henkilö joka ei rakasta jumalaa tuomitaan kadotukseen. Ei kai homma näin voi toimia. Jos itse rakastan jotakuta ja hän ei rakasta takaisin? Ei kai minulla silti ole oikeutta tätä ihmistä tuomita? Eli rakkaus tai rangaistus mentaliteetti ei ole rakkautta mielestäni ollenkaan.
En ota kantaa "käsitykseen" helvetistä, tai en ehkä ymmärtänyt mitä tarkoitat. Voisitko tarkentaa?
Jokainen joika rakastaa Jumalaa, rakastaa myös hyvyyttä.
Jos et ole hyvä, ei sinussa ole rakkauttakaan.
Mitä ihmettä sinä pyyteettömyydellä tarkoitat, jäi epäselväksi?
Jumala on liittänyt rakkauden Jumalaan rakkauteen ja Jumalaa vihaamiseen vihan.
Onko nyt helpompi ymmärtää?
Eli Jumala on asettanut ehdollisuuden lainalaisuuden ihan vastaavasti kuin syyn ja seurauksen lainkin.
Eli meininki on että "olet puollellani tai minua vastaan"? Miten tämä kääntyy rakkaudeksi? Miksei ukon paidassa lukenut "rakasta jumalaa tai kuole" olisi ollut ainakin raflaavampi teksti. Ei kai rakkaus voi perustua uhkaan rangaistuksesta tai pakotukseen?
Jos taas yrität kertoa että jumala on tehnyt tästä rakkaudestaan jonkin kosmisen lainalaisuuden, niin miten se näkyy ihan käytännöllisesti meidän elämässämme?