Pääministeri Matti Vanhanen kannattaa Toivo Sukarin hanketta kauppakeskuksen rakentamiseksi Nummelaan. Liikemies Toivo Sukari on rahoittanut Vanhasen eduskuntavaalikampanjaa 10 000 eurolla. Ei kai Sukari ole ostanut Vanhasta. Hyi, mikä ajatus.
Kiista Nummelan Ideaparkista sai uuden näkökulman, kun paljastui Vanhasen ja hanketta ajavan liikemies Toivo Sukarin rahoitussuhde. Koko vaalirahoituskeskustelu räjähti käsiin, kun Timo Kalli tuli sanoneeksi, että rikkoo tietoisesti vaalirahoituslakia. Hän ei ensiksi halunnut paljastaa rahoittajiansa.
Matti Vanhanen ja kauppakeskus ovat tuttu yhdistelmä jo Susan Kurosen (nyk. Ruusunen) ajoilta.
Kallin lausahdus sai viikossa aikaan myrskyn, jonka veroista ei Suomessa ole vaalirahoituksesta ollut miesmuistiin. Tässä kalpenevat Neuvostoliiton kaupan aikaiset vuorineuvosten vaalituet idänkauppaa ajaville ministereille ja kansanedustajille.
Nummelan Ideapark-kiistasta tuli valtakunnallinen puheenaihe, kun Sukari ja asuntoministeri Jan Vapaavuori kiistelivät Ideaparkin sopivuudesta maalaismaisemaan ja kauaksi suurista asutuskeskuksista. Sukari tuohtui tv-keskustelussa Vapaavuorelle ja ilmoitti tuntevansa muitakin ministereitä. No, nyt se sitten on selvinnyt, että hän tuntee Vanhasen, koska kerran on rahoittanut tämän vaalikampanjaakin.
Ei tietenkään ole mitään väärää siinä, että menestyvät liikemiehet rahoittavat poliitikkojen vaalikampanjaa. Takavuosina pyörineessä tv-sarjassa Hyvät herrat kauppaneuvos Johannes Paukku sanoi suoraan, että hänen eduskuntaryhmänsä on suurin, koska niin monia hän on rahoittanut. Parodisessa tv-sarjassa oli totuuden siemen, vaikka se muuten perustui liioitteluun.
Rahan ja politiikan suhde on aina ollut herkkä. Vaalituen ja lahjonnan rajakin on lopulta häilyvä. Kysymys on ihmisten moraalista. Se, että tuomitsee yrittäjien rahallisen vaalituen poliitikoille johtaa pahimmillaan tekopyhyyteen.
On mahdollista periaatteessa kriminalisoida yksityinen vaalituki ja säätää puoluetuki niin suureksi, että se riittää ehdokkaiden kampanjoihin. Mutta se tarkoittaisi, että kansanedustajat pistävät kätensä vielä syvemmälle veronmaksajan taskuun. Tämän vuoden talousarvio on varannut suoraan puoluetukeen 18 miljoonaa euroa. Yhtä kansanedustajaa kohti tämä on 90 000 euroa. Puolueista on tukea eniten saanut keskusta, koska tuki jaetaan puolueiden saamien kansanedustajien suhteessa.
Vaalituen ja lahjonnan raja on lopulta häilyvä.
Jokainen voi miettiä, haluaako maksaa lisää veroja demokratian pyörittämiseksi. Vaalit ja vaalikampanjat ovat edustuksellisen demokratian aidoimpia ilmentymiä. On toki paljon maita, joissa vapaita vaaleja ei ole lainkaan.
Oikeusministeri Tuija Brax ilmoitti eilen, että ministeriö asettaa Lauri Tarastin johdolla ryhmän miettimään vaalirahoituslakia. Brax itse sanoo kannattavansa vaalituen salaamisen määräämistä rangaistavaksi, mitä se ei nyt ole.
Jotta lailla olisi jotain merkitystä, siihen ei pitäisi jättää porsaanreikiä, jotka mitätöivät vaalirahoituksen julkisuuden. On mentävä rahoitusketjun päähän saakka, on paljastettava myös tukiyhdistysten ja vastaavien rahoituslähteet. Rahan antajalle on löydyttävä nimi.
Sinänsä nyt paljastuneet keskustan vaalirahoittajat ovat mielenkiintoista joukkoa. Kauniisti sanoen he ovat värikästä väkeä.
Vanhat kumppanukset Kai Mäkelä (Talouselämääkin kustantavan Talentumin suuromistaja ja hallituksen jäsen) ja Ahti Vilppula, Ideapark-Toivo Sukari, Tokmannin halpakauppakeisari Kyösti Kakkonen ovat rahoittaneet julkitulleiden lehtitietojen mukaan johtavia keskustapolitiikkoja. Keitä muita he ovat rahoittaneet? Se ei ole vielä paljastunut.
Osa näistä yrittäjistä on julkisuushakuisia. Toivo Sukari ja Kyösti Kakkonen profiloituivat viime vuonna Leijonan kita-huviohjelmassa, missä he ostivat yrittäjiksi pyrkiviltä pilkkahinnalla liikeideoita.
Kehittyvien maakuntien Suomi ry on tyypillinen vaalirahoitusyhdistys, joka on ollut kätevä verho todellisten rahoittajien salaamiseksi. Ilta-Sanomat tietää, että sen puheenjohtaja on vaasalainen varatuomari Pekka Lind, 64, ja jäsenenä muun muassa liikemies Timo Töykkä, 34. Töykällä on useita pieniä yrityksiä. Toimialavalikoima vaihtelee konsultoinnista etsivä- ja vartiointitoimintaan, puhelipalvelukeskuksiin, huolintaan ja rahtaukseen. Monilla yhtiöillä on ollut maksuhäiriöitä. No, ehkä rahat ovat menneet poliitikkojen tukemiseen.
Asianajaja Pekka Lind on ilmoittanut Helsingin Sanomissa yhdistyksen tavoittelevan maakuntien vahvistamista. "Olemme kansallinen yhdistys ja poliittisesti sitoutumattomia. En halua kertoa rahoituksemme yksityiskohtia", Lind sanoi.
Kiista Nummelan Ideaparkista sai uuden näkökulman, kun paljastui Vanhasen ja hanketta ajavan liikemies Toivo Sukarin rahoitussuhde. Koko vaalirahoituskeskustelu räjähti käsiin, kun Timo Kalli tuli sanoneeksi, että rikkoo tietoisesti vaalirahoituslakia. Hän ei ensiksi halunnut paljastaa rahoittajiansa.
Matti Vanhanen ja kauppakeskus ovat tuttu yhdistelmä jo Susan Kurosen (nyk. Ruusunen) ajoilta.
Kallin lausahdus sai viikossa aikaan myrskyn, jonka veroista ei Suomessa ole vaalirahoituksesta ollut miesmuistiin. Tässä kalpenevat Neuvostoliiton kaupan aikaiset vuorineuvosten vaalituet idänkauppaa ajaville ministereille ja kansanedustajille.
Nummelan Ideapark-kiistasta tuli valtakunnallinen puheenaihe, kun Sukari ja asuntoministeri Jan Vapaavuori kiistelivät Ideaparkin sopivuudesta maalaismaisemaan ja kauaksi suurista asutuskeskuksista. Sukari tuohtui tv-keskustelussa Vapaavuorelle ja ilmoitti tuntevansa muitakin ministereitä. No, nyt se sitten on selvinnyt, että hän tuntee Vanhasen, koska kerran on rahoittanut tämän vaalikampanjaakin.
Ei tietenkään ole mitään väärää siinä, että menestyvät liikemiehet rahoittavat poliitikkojen vaalikampanjaa. Takavuosina pyörineessä tv-sarjassa Hyvät herrat kauppaneuvos Johannes Paukku sanoi suoraan, että hänen eduskuntaryhmänsä on suurin, koska niin monia hän on rahoittanut. Parodisessa tv-sarjassa oli totuuden siemen, vaikka se muuten perustui liioitteluun.
Rahan ja politiikan suhde on aina ollut herkkä. Vaalituen ja lahjonnan rajakin on lopulta häilyvä. Kysymys on ihmisten moraalista. Se, että tuomitsee yrittäjien rahallisen vaalituen poliitikoille johtaa pahimmillaan tekopyhyyteen.
On mahdollista periaatteessa kriminalisoida yksityinen vaalituki ja säätää puoluetuki niin suureksi, että se riittää ehdokkaiden kampanjoihin. Mutta se tarkoittaisi, että kansanedustajat pistävät kätensä vielä syvemmälle veronmaksajan taskuun. Tämän vuoden talousarvio on varannut suoraan puoluetukeen 18 miljoonaa euroa. Yhtä kansanedustajaa kohti tämä on 90 000 euroa. Puolueista on tukea eniten saanut keskusta, koska tuki jaetaan puolueiden saamien kansanedustajien suhteessa.
Vaalituen ja lahjonnan raja on lopulta häilyvä.
Jokainen voi miettiä, haluaako maksaa lisää veroja demokratian pyörittämiseksi. Vaalit ja vaalikampanjat ovat edustuksellisen demokratian aidoimpia ilmentymiä. On toki paljon maita, joissa vapaita vaaleja ei ole lainkaan.
Oikeusministeri Tuija Brax ilmoitti eilen, että ministeriö asettaa Lauri Tarastin johdolla ryhmän miettimään vaalirahoituslakia. Brax itse sanoo kannattavansa vaalituen salaamisen määräämistä rangaistavaksi, mitä se ei nyt ole.
Jotta lailla olisi jotain merkitystä, siihen ei pitäisi jättää porsaanreikiä, jotka mitätöivät vaalirahoituksen julkisuuden. On mentävä rahoitusketjun päähän saakka, on paljastettava myös tukiyhdistysten ja vastaavien rahoituslähteet. Rahan antajalle on löydyttävä nimi.
Sinänsä nyt paljastuneet keskustan vaalirahoittajat ovat mielenkiintoista joukkoa. Kauniisti sanoen he ovat värikästä väkeä.
Vanhat kumppanukset Kai Mäkelä (Talouselämääkin kustantavan Talentumin suuromistaja ja hallituksen jäsen) ja Ahti Vilppula, Ideapark-Toivo Sukari, Tokmannin halpakauppakeisari Kyösti Kakkonen ovat rahoittaneet julkitulleiden lehtitietojen mukaan johtavia keskustapolitiikkoja. Keitä muita he ovat rahoittaneet? Se ei ole vielä paljastunut.
Osa näistä yrittäjistä on julkisuushakuisia. Toivo Sukari ja Kyösti Kakkonen profiloituivat viime vuonna Leijonan kita-huviohjelmassa, missä he ostivat yrittäjiksi pyrkiviltä pilkkahinnalla liikeideoita.
Kehittyvien maakuntien Suomi ry on tyypillinen vaalirahoitusyhdistys, joka on ollut kätevä verho todellisten rahoittajien salaamiseksi. Ilta-Sanomat tietää, että sen puheenjohtaja on vaasalainen varatuomari Pekka Lind, 64, ja jäsenenä muun muassa liikemies Timo Töykkä, 34. Töykällä on useita pieniä yrityksiä. Toimialavalikoima vaihtelee konsultoinnista etsivä- ja vartiointitoimintaan, puhelipalvelukeskuksiin, huolintaan ja rahtaukseen. Monilla yhtiöillä on ollut maksuhäiriöitä. No, ehkä rahat ovat menneet poliitikkojen tukemiseen.
Asianajaja Pekka Lind on ilmoittanut Helsingin Sanomissa yhdistyksen tavoittelevan maakuntien vahvistamista. "Olemme kansallinen yhdistys ja poliittisesti sitoutumattomia. En halua kertoa rahoituksemme yksityiskohtia", Lind sanoi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olipas kerrankin hyvä ja perusteltu kirjoitus. Tällaisia ei juuri täällä näe.