Adventismi on oikea usko

Me reilut 5000 adventistia Suomessa olemme oikeassa ja kaikki muut Suomessa olevat uskonnot väärässä, jeps.

Huh huh mitä hihhulilogiikkaa!

Jeesuksen Kristuksen Seurakunta on Kristuksen hengellinen ruumis joka koostuu kaikista ihmisistä kautta maailman; ihmisistä jotka ovat täydellisesti antautuneet Kristukselle ja luopuneet pois tästä maailmasta ja kaikesta mikä on tämän maailman, eivätkä ole missään yhteistyössä, eikä sopimuksessa, eivätkä liitossa tämän maailman ja sen hallitusten taikka edustajien kanssa.
Myöskin he ovat luopuneet kaikesta entisestä elämästään ja elämäntavoistaan sekä omaisuudestaan ja tämän maailman kunnian, taikka tämän maailman hyväksymisen tavoittelusta. He käyttävät kaiken omaisuutensa ja varallisuutensa Jumalan Sanan palvelemiseen.
He tunnustavat ainoaksi auktoriteetikseen Jumalan Sanan kirjaimellisesti niin kuin se on kirjoitettu, siihen mitään lisäämättä, siitä mitään pois ottamatta, taikka sitä mitenkään muuntelematta.
Heidän ainut hallitsijansa on Iankaikkinen Taivaallinen Jumala ja ISÄ, ja heidän ainut Herransa on Jumalan Poika, Jeesus Kristus, sekä heidän ainut henkensä ja ohjaajansa ja johdattajansa on Jumalan Henki, eli Pyhä Henki.
Heillä ei ole täällä maailmassa kotia, ei kaupunkia, eikä isänmaata, vaan heidän kotinsa, kaupunkinsa ja isänmaansa on taivaissa.
He ovat kaikessa ensimmäiseksi alamaisia Jumalalleen, jota he yksinään palvelevat. Mutta ovat myös alamaisia esivallalle mikäli se esivalta on Jumalalta.
He eivät tunnusta Jumalan Seurakunnaksi mitään sellaista organisaatiota, taikka suuntausta, taikka järjestöä, joka on edes piirronkaan vertaa vastoin Raamatun kirjoituksia.
He ovat kaikki yksi perhe, ilman mitään erotusta ja heille kaikkien tarpeet ovat yhteisiä, sillä kaikki mitä heillä on, se on kaikkien käytössä Jumalan Sanan kunniaksi käytettäväksi.
Jumalan Seurakunta on näkymätön tälle maailmalle, sillä vaikka voitaisiinkin nähdä seurakuntalaiset, niin itse Seurakuntaa ei kuitenkaan, sillä Seurakunta-ruumis, eli Kristuksen ruumis on hengellinen, ja sitä ei voi kukaan ulkopuolinen nähdä.
Jokaisella paikkakunnalla on vain yksi Kristuksen ruumis, johon kuuluvat kaikki todella Kristuksessa olevat. Kukaan muu ei siihen kuulu. Eikä tähän seurakuntaan voida ketään liittää, eikä siitä voida ketään erottaa, sillä sen jäseniksi tullaan todellisen uudestisyntymän kautta Pyhän Hengen vaikutuksesta, ja siitä kuollaan pois synnin vaikutuksesta.
Kenelläkään ihmisellä ei ole valtaa sanoa kuka kuuluu ja kuka ei kuulu Jumalan Seurakuntaan, vaan sen ratkaisee yksinomaan Jumala, Sanansa ja Henkensä kautta Jumalan Seurakuntaa ei voi maallinen valta määräillä, ei millään tavalla, sillä se ei ole maallisen vallan alainen.
Seurakunnan virkoihin valinnan suorittaa yksinomaan Pyhä Henki Jumalan Sanassa annettujen ohjeiden mukaan eikä valinta suoriteta oppi-arvojen, eikä muidenkaan maallisten asioiden mukaan, vaan yksinomaan ja vain Pyhän Hengen vaikutuksen mukaan.
Kaikki ratkaisunsa seurakunta tekee yhdessä rukoilemalla ja anomalla Jumalalta johdatusta ja tutkimalla ja kyselemällä Jumalalta Hänen tahtoaan jokaisessa asiassa, oli se asia pieni taikka suuri, koski se yksilöä taikka koko seurakuntaa.
Seurakuntalainen ei anna ilmi veljiään eikä sisariaan mistään painostuksesta eikä kidutuksesta, sillä hän on valmis antamaan henkensä ennemmin kuin ilmiantamaan, taikka muuten paljastamaan seurakunnassa olevien henkilöllisyyttä.
Seurakuntalainen on täydellisesti vaitiolo velvollinen kaikesta mitä hän näkee taikka kuulee seurakunnassa.
Jokainen seurakuntalainen, oli hän missä virassa tahi asemassa tahansa, niin hän on velvoitettu kuuntelemaan arvostelua toisilta seurakuntalaisilta. Ja jokainen seurakuntalainen on velvoitettu tuomaan heti välittömästi esille jokaisen virheen jonka hän on havainnut seurakunnan toiminnassa, koski se ketä taikka mitä tahansa .
Seurakuntalainen on kaikessa vastuussa veljistään ja sisaristaan Kristuksessa.
Seurakunnan paimeneksi valittu on velvoitettu myös kuuntelemaan, ja ottamaan varten arvosteluista jotka seurakunnan taholta tulevat. Koskivat ne arvostelut sitten paimenta itseään, taikka sanaa jota hän on juuri julistanut.
Seurakunnan paimen ei ole seurakunnan johtaja vaan seurakunnan palvelija, ja vastuussa jokaisesta kuulijasta ja jokaisesta Sanasta ja opetuksista jota hän jakaa puhein taikka elämänsä muodoilla.
Jos seurakunnan paimen käyttäytyy ja opettaa vastoin Raamattua, niin hänet on välittömästi seurakunnan toimesta erotettava tehtävästään.
Jos kuitenkin rike on pieni, niin silloin saakoon paimen vain nuhteet, mutta jatakoon tehtäväänsä, ellei Pyhä Henki muuta ehtoa aseta.
Seurakunnan paimen olkoon kaikessa sellainen kuin miksikä Raamattu sanoo paimenen olevan, sillä se joka ei Raamatun ehtoja täytä, älköön sellaista valittako paimenen virkaan, eli älköön sellaista edes ehdotettako tuohon virkaan. Vaan kun seurakunnan paimen virkaan halutaan jokin, niin valitkoon seurakuntalaiset keskuudestaan kaksi tahi kolme sellaista mies-henkilöä jotka täyttävät kyseiset Raamatun vaatimukset, ja seurakunta kantakoon heidät rukouksessa Jumalan eteen, ja virkaan asetettakoon sellainen jonka sitten Jumala itse osoittaa, vaikka osoitettavaa olisi aivan joku muu kuin nuo ehdolle asetetut.
Näin toimittakoon jokaisen viran kohdalla, älköönkä koskaan tehkö poikkeusta tästä, oli tilanne mikä tahansa, ellei Jumala niin vaikuta, että valinta tulisi muualla tavalla suorittaa.
Naista, nimittäin vaimoa älköön koskaan sallittako nousta puhumaan seurakunnan tilaisuuksissa, mutta vihkimätön, ja nuhteettomasti elänyt nainen on kuitenkin oikeutettu, jos Pyhä Henki niin vaikuttaa, niin nousemaan ja todistamaan seurakunnan tilaisuuksissa. Mutta vaimo-ihminen olkoon vaiti seurakunnan tilaisuuksissa, sillä niin on sanassa säädetty.
Mutta profetointi, ja ilmestyksen, taikka laulun, tai muun lahjan esille tuominen Jumalan kunniaksi ja seurakunnan rakennukseksi sallitaan myös vaimo-ihmiselle. Kuitenkin Raamatussa säädetyin edellytyksin, eli vaimo-ihminen peittäköön päänsä, ja pitäköön sen peitettynä seurakunnassa Raamatun säätämyksen mukaan. Mutta mies älköön koskaan päätään peittäkö tai pitäkö peitettynä rukoillessaan, tai muuta palvelutehtävää suorittaessaan.
Avioliitossa vaimo palvelkoon miestään, niin kuin seurakunta palvelee Kristusta, ja mies rakastakoon vaimoaan ja palvelkoon vaimoaan siten kuin Kristus rakastaa seurakuntaansa ja sitä palvelee.
Avioliitto on Jumalan säätämys, ja se pidettäköön pyhänä ja koskemattomana. Kuitenkin tuotakoon esille, että avioliitto alkaa siitä hetkestä kun nainen on muuttanut miehen kanssa yhteen asumaan, ja lupautuneet toisilleen. Vihkiminen kirkossa, tai virastoissa ei ole välttämätöntä, mutta pahojen puheiden takia jos joku niin katsoo, hän ei tee väärin hakiessaan vihkimyksen, mutta hakekoon sen silloin siviili viranomaiselta, älköön lahkoilta, älköönkä portolta.
Lahkoksi ja portoksi katsotaan Raamatun mukaisesti jokainen suuntaus ja organisaatio joka lukee itsensä kristityksi, mutta on liitossa tavalla taikka toisella tämän maailman kanssa, oli se sitten vaikka rekisteröinti-liitto, ja myöskin lahkoksi ja portoksi katsotaan jokainen suuntaus ja organisaatio joka poikkeaa piirronkaan Jumalan Sanasta.
Niiden kanssa, niin kuin ei maailmankaan kanssa Jumalan seurakunnalla ole mitään tekemistä, eikä siis myös seurakuntalaisilla.
Myöskin heidän oppiensa kanssa ei seurakuntalainen voi olla missään tekemisissä. Vaan kaiken heidän opetuksensa on seurakuntalainen hylännyt juuriaan myöten, niin kuin on kirjoitettukin Raamatussa.
Seurakuntalainen ei tunnusta veljikseen eikä sisarikseen ketään muuta kuin vain seurakuntalaisen. Isäkseen hän ei tunnusta kuin Taivaallisen ISÄN.
Seurakuntalaiselle vain Jumalan Sana on se mikä jotakin merkitsee, kaikki muu on hänelle roskaa, ja siksi siis hän on kaikesta muusta erottautunut pois.
Seurakuntalainen ei missään tilanteessa asetu vääryyden, eikä sorron puolelle.
Seurakuntalainen pyrkii kaikessa auttamaan toisia.
Seurakunta tunnustaa Kristuksen omaksi vain ne joilla on keskinäinen rakkaus toinen toisiinsa.